Tiedättehän Pauligin Juhla Mokka -kahvin mainokset? Ne, joissa rakkaudella ja suomalaisuudella ja ammattitaidolla ja käsityöllä ja taidolla tehdään hienoja asioita, kuten kullataan kupoleja, ommellaan kansallispukuja ja vuollaan oksista designtuoleja? (Ja tietysti juodaan sitä kahvia.)

No sellaista ryhdyin tuossa sitten miettimään, että miksei niistä mainoksista voisi tehdä moderneja versioita, joissa esitellään tuoreempaa suomalaista ammattitaitoa ja osaamista kahvinjuonnin lomassa? Esimerkiksi:

Rovion jätkät voisivat näprätä kännyköitään ja piirtää värikkäässä toimistossa mielikuvituksellisia eläinhahmoja tussitaululle. Tunteella ja taidolla - Juhla Mokka.

Tv:stäkin tutut tatuoijat voisivat hakata tribaaleja nuorison nahkaan ja lävistää niiden napoja - hidastetusti. Tinkimättömällä ammattitaidolla - Juhla Mokka.

Sini Sabotage voisi repiä (kuvaannollisiako?) Leviksiä. Korkeaa laatua - Juhla Mokka.

Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelman Bulli voisi bullistella lihaksiaan pianotunnarin soidessa ja karjua jalkaprässissä hikoileville taviksille julmuuksia. Pitkällä kokemuksella - Juhla Mokka.

Raskasta rokkia soittavat muusikot voisivat sonnustautua karmaiseviin maskeihin ja soittaa raskasta rokkia paljastamatta kasvojaan. Luotettavaa suomalaista - Juhla Mokka.

Mainostoimistot voivat ottaa yhteyttä blogin sivupalkissa näkyvään mailiosoitteeseen.

Kuva: Paulig.fi

Lopetin kahvinjuonnin viikko sitten. Tänä aikana tunteeni tuota ihanaa, kamalaa kofeiinilitkua kohtaan ovat muuttuneet myrskysään lailla.

Uskon, että tässä tilanteessa voidaan soveltaa samoja kohtia, jotka liittyvät mistä tahansa traumaattisesta kriisistä selviämiseen:

Shokkivaihe (ensimmäinen päivä): Tässä vaiheessa ajatukset pyörivät ainoastaan kriisin aiheuttajassa. Kahvi on kyllä kamalaa myrkkyä, miksi koskaan edes aloin juomaan sitä? Kahviakahviakahviakahviakahviakahviakahvia. Kahvi on parasta, mitä maailmassa on! Jumalten nektaria! Yäk, pahaa. Ah ihanaa! Yäk, kamalaa. Ah, parasta! 

Reaktiovaihe (päivät 2 ja 3): Tässä kohtaa kärsit sellaisista maailmanlopun vieroitusoire-päänsäryistä, että migreenit jäävät auttamatta toiseksi. Pahinta on se, että mikään lääke ei auta ja samalla sitä tiedostaa, että piiiikkiriikkinen tilkkakin kahvia auttaisi. Ja Starbucks huutaa joka ikisessä kadunkulmassa pilkallista kutsuhuutoaan.

Käsittelyvaihe (päivät 4 ja 5): Kutsutaan myös hyväksymisvaiheeksi. Valo alkaa pilkahdella tunnelin päässä, eikä nuppiinkaan enää niin kovasti satu. Kyllä. Minähän taidan pystyä tähän. (Silmät kiinni aina Starbucksin kohdalla.)

Uudelleen suuntautumisen vaihe (päivät 6 ja 7): Tässä vaiheessa saattaa jo nähdä itsellään tulevaisuuden ilman kahvia. Sen saattaa haluta vaihtaa teehen, chaihin tai veteen (niitäkin saa Starbucksista). Tai kuten minun tekisi mieli, crackiin.