Haluan tunnustaa rakkauttani ja uskollisuuttani Lönnrotinkadun Kierrätyskeskukselle. Ostin sieltä pari viikkoa sitten kolmet housut ja yhden topin hintaan 90 senttiä. Enkä edes käyttänyt opiskelija-alennusta (20%)! Housuista kahdet muuten muuntuivat kotona kivoiksi korkeavyötäröisiksi sortseiksi.

Rakastan myös Corona Baari & Biljardia. Jos olet joskus kävellyt Eerikinkatua alas Hietalahtea kohti kesäisessä illansuussa, olet ehkä kuullut terassin puheensorinan, joka alkaa kantautua korviin jo edellisen korttelin kohdalla. Ahh!

(Kuohuviinirakastajan vinkki: Coronassa on muuten melko edukas skumppa, jota tarjoillaan laseittain).

Lisäksi rakastan kuntosalini aerobisissa laitteissa olevia pikkuruisia televisioruutuja. Crosstreininki sujuu muuten hieman helpommin, kun voi pällistellä esimerkiksi ohjelmaa nimeltä Hulluna häämekkoihin samalla, kun hikoilee.

Niin, rakastan myös ohjelmaa Hulluna häämekkoihin.

Nuppiani on tässä viime aikoina kiristänyt eräs sana, jota erityisesti mainonnassa olen havainnut (virheellisesti) käytettävän.

Aloitetaanpa määrittelyllä. Kun joku asia on kaikkien tuntema ja merkittävän aseman yhteiskunnassa tai historiassa saavuttanut, voidaan sitä kutsua legendaariseksi. Sanakirjamääritelmässä legendaarisen kohdalla voisi lukea jotakin tyyliin ”unohtumaton”.

Joku Beatlesin, Elviksen tai Queenin kappale tai esitys voi olla legendaarinen. Edellä mainitut miehet ovat itsekin legendaarisia, ts. legendoja.

Pienen googlauksen mukaan legendaarisuuteen yltää esimerkiksi jäänmurtaja Urho. Kaikkien tuntemaa Titanicia tituleerataan uppoamattoman lisäksi legendaariseksi. Legendaarisia ovat myös Paavo Nurmi, Vladimir Krutov sekä hampurilaisravintolaketju Carrols.

Legendaarisia eivät ole MTV3:n tv-chatti: ”Legendaarinen keskustelupaikka Maikkarilla, tule ja tekstaa” tai L’Orealin hiusväri: ”Legendaarista kiiltoa” ja ”24 legendaarista sävyä”.

Ok?

Tänä Herran vuonna 2012 tapahtui jotakin uutta ja ennenkuulumatonta: en mennyt Flow-festivaaleille. Mietit ehkä, miksi. Miksi? Hullu!

Selitys on yksinkertainen: olin lähdössä matkalle festarin jälkeisenä päivänä, joten sääsin rahojani, mieltäni ja terveyttäni. Kaikkia näitä syövyttää Flowssa lähinnä kaljatelttaosasto, jolle en osaa olla menemättä.

Sitten asiaan. Huomasin Flowless-viikonlopun tarjoavan helsinkiläiselle paljon sellaisia huveja, joihin festarikävijä tuskin pääsee osalliseksi:

1. Kirjoitin työhakemuksen, josta tuli huippu.

2. Katsoin SEKÄ Pulp Fictionin ETTÄ Jackie Brownin. Samana viikonloppuna.

3. Kävin kuntosalilla ja hampurilaisravintolassa. Peräjälkeen.

4. Vietin kokonaisen päivän poistumatta kotoa ja nautin poikaystävän järjestämästä Youtube-videokavalkadista.

5. Näin Kari Peitsamon.

Helmeilevää, eikö totta? Vietin viikonlopun täysin Flowtta, ja se oli ässä! Jokainen listan kohta olisi jäänyt tekemättä, jos olisin litkinyt ylihinnoiteltua mutta ah niin maukasta lonkeroa anniskelualueella selkäreppuisten, polkkatukkaisten tyttöjen keskellä. 

Paitsi ehkä Kari Peitsamo. Milloin olisin muka ikinä viettänyt viikonloppua niin, etten olisi nähnyt Kari Peitsamoa?