Ha, luulitte varmaan, että tämä on joku lapsentekoon liittyvä raskausjuttu! No ei ole. Vaan työnhakujuttu.

Olen odottanut yli viikon verran vastausta ulkomailta ja siitä, olenko saanut sieltä työharjoittelupaikan vai en. En malttaisi pysyä pöksyissäni enää hetkeäkään.

Aloin luonnollisesti odottaa vastausta siitä hetkestä lähtien, kun haastattelu loppui. Olen kerran saanut työpaikan suoraan haastattelusta, ja sen jälkeen olen alkanut toivoa, että niin kävisi joskus (aina) toistekin. Perkeleen Eurokauppa, minkä teit.  

Aikaeron vuoksi olen myös alkanut tarkistella sähköpostia öisin. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin se viesti tulee. On vaikea nukkua, kun sormen pitäisi olla koko ajan refresh-napilla.

Olen suunnitellut, miten reagoin, kun saan sanalla ”valitettavasti” alkavan puhelun tai sähköpostin. Varmaan vähän samaan tapaan kun hollywoodittaret harjoittelevat Oscar-juhlaa varten. ”Voi, olen niin iloinen sen toisen puolesta!” vaikka mieli huutaa ”HUOR---”

Mietin jatkuvasti, miten paljon ihmisten aikaa olen tuhlannut jauhamalla tästä asiasta, jos vastaus onkin kieltävä. Turhaa hengittelyä ja resurssien tuhlaamista, puhumattakaan siitä, miten NOLOA on, jos en saakaan työtä. Sehän tarkoittaa sitä, että olen läpeensä huono. Ihmisenä.

Nyt täällä Lilyssäkin voi sitten seurata, miten tämän piruparan käy. Tänään selviää!

Näyttelijäkomistus Adrien Brody ja räppärikomistus Asa:

Delicious!

Eräs kaverini kertoi minulle eilen kohtaamisestaan ihanan ihastuksensa kanssa, joka oli suoraan kuin elokuvasta ja niin mielipuolisen romanttinen, että epäilin sen paikkansapitävyyttä. Sitten aloin miettiä, miten todenmukaisia romanttiset komediat ovat. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä kirkkaampana mielessäni välkkyi tiukasti rajattu lista siitä, millaisissa työpaikoissa romcomien päähenkilöt työskentelevät.

(drumroll)

Romanttisten komedioiden työpaikat top 5 (ei järjestyksessä):

1. Mainostoimisto. 

- Jennifer Aniston / Picture Perfect, 1997

- Ben Affleck / Bounce, 2000

- Matthew McConaghey / How To Lose A Guy in 10 Days, 2003

2. Sairaala.

- Richard Gere / Dr. T and the Women, 2000

- Matthew McConaghey / The Wedding Planner, 2001

- Natalie portman / No Strings Attached, 2011

3. Asianajotoimisto.

- Richard Gere / Shall We Dance, 2004

- Kate Hudson / Bride Wars, 2009

- Ginnifer Goodwin / Something Borrowed, 2011

4. Televisio.

- Katherine Heigl / Knocked Up, 2007

- Gerard Butler / The Ugly Truth, 2009

- Jamie Foxx / Valentine's Day, 2010

5. Lehden toimitus. 

- Richard Gere / Runaway Bride, 1999

- Drew Barrymore / Never been Kissed, 1999

- Kate Hudson / How To Lose A Guy in 10 Days, 2003

+++: Musiikkituotanto, PR, elokuvat, ravintola-ala, politiikka.

+++: Piika, leipuri, galleristi, työtön, kuninkaallinen.

(Seuraavan postauksen aihe voisi olla se, että romcomeissa on aina samat näyttelijät.)

(Tajusin justiin, että Sex and the Cityssä on top 5 aika hyvin edustettuna!)

Oman elämäni romantillisissa tilanteissa esiintyneet ammatit ovat olleet seuraavanlaisia: opiskelija, muusikko, opiskelija, siivooja, keittiöapulainen, myyjä, näyttämömies, nuoriso-ohjaaja, varastomies.

Että silleen.

Project Runway (Season 9) -kilpailija Joshua ja näyttelijäkomistus Ryan Reynolds.

Ne, keille asia on ajankohtainen, voivat hyvin viettää itsenäisyyspäivän kesätyöhakemuksia äheltäen. Isänmaa mielessä.

Olin pari vuotta töissä nuorten parissa, ja vaikka toimenkuvani ei ollut aina sama, työhön liittyi aina hyvin läheisesti nuorten neuvominen työnhaussa. Olen tosi hyvä neuvomaan, mutta itse työhakemusta vääntäessä olen ihan hätää kärsimässä - koko ajan. 

Nyt, kun olen joutunut rakentamaan hakemusta toisensa perään ja valmistautumaan haastatteluihin, olen muistanut lämmöllä niitä neuvoja, joita nuorten kanssa käytiin läpi.

• Olisi hyvä, jos työhakemuksen yhteystiedot olisivat voimassa, ja sähköpostiosoite ei olisi muotoa moveyourbody_69@hotornot.com tai BaRBieGiRL@hotmail.com.

• Hakemus kannattaa todellakin kirjoittaa joka paikkaan uusiksi. Ei ole kiva, jos haet töitä hakemuksella, jonka päivämäärä on vuodelta 2010 tai osoitekentässä on kivan mediatalon sijaan viime kesän jäätelökioski.

• Ilmeisesti työhaastatteluun ei kannata mennä kännissä (tämän nuoret muistivat kertoa JOKA KERTA, kun kysyttiin, mitä ei kannata tehdä). Hyvä muistaa.

• Seiso sen takana, mitä sanot. Älä esimerkiksi sano, että "olen tosi reipas ja positiivinen" ja näytä haastattelussa sellaista naamaa, että olet asunnoton, rahaton ja juuri haudannut kaikki perheenjäsenesi. Maanantaina. Laskuhumalassa.

• Jo hakemuksella kannattaa erottua joukosta. Itse laitoin kerran kesätyöhakemuksen huvipuistoon kirkkaankeltaiselle paperille (joojoo, tämä oli sitä aikaa, kun ihmiset vielä käyttivät paperia, 1800-luvulla). Sain erottuvasta hakemuksesta hurjan hyvää palautetta työhaastattelussa. Työtä en kyllä saanut, mutta yleensä jätän sen kertomatta. Yleensä.

Joo. Eiköhän näillä pärjää.

Olen jo jonkin aikaa kerännyt listaa ärsyttävimmistä oikeinkirjoitusvirheistä. Sitten yritin miettiä, missä niitä eniten esiintyy, luonnollisessa elinympäristössään. Eilen illalla sainkin ahaa-elämyksen: huuto.net on väärinkirjoituksen mekka! Tässä siis osto- ja myyntipalstalta bongatut (toistaiseksi) karseimmat kirjoitusvirheet:

1. "desing"

UPEA DESING MALJAKKO, en muuten varmana osta. Huuto.netistä löytyy osastokin, jonka nimeen on malliksi kirjoitettu sana design oikein. Look it up.

2. "Helsinkiläinen, Suomalainen, Venäläinen"

Se kirjoitetaan pienellä. Uskokaa jo. Parasta on se, kun Suomalainen kirjoitetaan isolla ja marimekko pienellä. "Myynnissä Ruotsalainen roxette-levy!"

3. "wanha"

Kuka perkele meni keksimään, että jos joku asia on vanha, se pitää kirjoittaa mahdollisimman usein kaksoisveellä? Tai siis, anteeksi - caczoizweellä.

4. "jugent, rokkokoo, renesansi, baroggi, fungis" jne

Sanat eivät riitä.

5. "puu helmi kaula koru"

Missään ei näe niin runsaslukuista yhdyssanavirheiden riemukulkuetta kuin huuto.netissä. Toisaalta ymmärrän, että sivustolla haetaan tuotteita asiasanoilla, joiden on hyvä olla otsikoissa sellaisenaan. Mutta kamoon hei! Joku roti.

+++ Lisäksi huuto.netissä korpeaa se, että kaikkea kutsutaan ihanaksi. Ei, ne vuoden 1999 tekonahkaiset saappaat eivät ole ihanat, eikä se lehtitilauksen kylkiäisenä saatu ilmainen desing-käsilaukku, jollaisia ovat kirpputorien pöydät täynnä ja jollainen jokaisella naisella pölyttyy kaapissa. Raivostuttavaa on myös se, että niitä vuoden 1999 saappaita kutsutaan " ihaniksi vintage saappaiksi". Lisäksi jättäkää caps lock ja ne *****IHANAT TÄHDET***** pois. Ugh.

Seuraavaksi voisin tehdä postauksen - tai taidenäyttelyn - kyseisen sivuston valokuvataiteesta. Ahh.

Animal Planetin juontaja/eläinlääkäri Luke Gamble ja räppäri Davo (Ukki) Isotaaki:

Yes? No?

Mää oon AIVAN koukussa niinkin naurettavaan televisiosarjaan kuin Hulluna häämekkoihin. Ei, en ole häähullu, enkä ehkä edes ikinä menossa naimisiin. Tai no, ainakaan lähitulevaisuudessa. Vai mitäköhän siihen sanoo tuo minun Nuorempi Mieheni? 

Luulen, että ohjelma viehättää minua siksi, että rakastan mekkoja. En erityisesti edes häämekkoja, vaan mekkoja ylipäätään. Eikä muutakaan mekko-ohjelmaa ole tietääkseni tarjolla (en suostu hyväksymään Project Runwayta mekko-ohjelmaksi, koska siinä ne mekot puetaan sellaisten naista etäisesti muistuttavien tikkujen niskaan. Epärealistista. Häämekko-ohjelmassa on aika paljon enemmän naisen näköisiä tytsyjä). 

Se on siis kiva ohjelma siksi, että siinä on mekkoja. Ja siksi, että....

1. Ohjelma kuvataan Kleinfeldin kuulussa morsiuspukuliikkeessä, joka sijaitsee New Yorkissa. Kaikki, mikä pitää sisällään palasenkin New Yorkia, on katsomisen arvoista.

2. Morsiot ovat välillä aivan ihastuttavia sekopäitä. Ei mitään bridezilla-osastoa, vaan sellaisia sekopäitä, jotka tuhlaavat 24 000 dollaria hääpukuun, ostavat niitä kolme tai haluavat kaiken, hääpuvunkin, olevan pinkkiä. Ja ovat silti yleensä aika ihastuttavia.

3. Morsioiden sukulaisista niitä ihastuttavia sekopäitä vasta löytyykin! Miksen jaksa uskoa, että minun perheestäni tai ystäväpiiristäni löytyisi ketään, joka haluaisi tulla hääpukuni sovitukseen vain siksi, että saisi laukoa julmuuksia ulkonäöstäni, toiveistani ja maustani? Vihata kaikkea ja pukea minut huvikseen ällötyksiin, jotta saisi naurut? (Itse asiassa, viimeisin kuulostaa kyllä hauskalta.)

4. Kleinfeldin henkilökunta on vailla vertaansa. Yhtäällä meillä on Keasha, jonka otsis roikkuu välillä nenällä asti, toisaalla meillä on Camille, jonka kulmakarvat ja huulirajaukset on tatuoitu samalla värillä, ja lopulta meillä on osastollinen ompelijattaria, jotka ovat kaikki tylyjä, helmiä ja kreikkalaisia.

5. Kleinfeld on kallis huippuliike, mutta kaikki sen myyjät puhuvat kuin pahimmatkin newjerseyläiset amerikanitalialaiset juntit. 

+1. Ohjelmassa itketään paljon. Itku on aina hyvän realityohjelman tunnusmerkki. Jopa vaatimus.

(Ykkönen on edelleen kuitenkin Pikakurssi kodinostoon!)

Tiesittekö, että prinssi Harry on espanjaksi príncipe Enrique? Ja prinssi William príncipe Guillermo?

...ja luonnollisesti prinssi Charlesin nimi vääntyy espanjaksi muotoon príncipe Carlos.

Miksemme mekin voisi antaa kuninkaallisille (Ruotsin Kallen lisäksi) suomalaisia nimiä?

William ja Harry olisivat suomeksi tietenkin Viljami ja Harri. Charlesista pitäisi tehdä sekaannusten välttämiseksi Kaarlen sijaan vaikka Kauko. Tai Keijo? Tai Konsta!

Espanjan kuningas Juan Carlos voisi vääntyä suomeksi esimerkiksi muotoon Jussi Kalervo. Tai sitten voitaisiin heittäytyä reilusti modernimmiksi ja nimetä se vaikka Veetiksi. Kuningatar Sofia olisi tietenkin Sohvi. Tai esimerkiksi Oona.

Prinssi Felipe ja prinsessa Letizia voisivat olla vaikka Pauli ja Leila. Vai mitä olette mieltä?

Vladimir Putinin nimi täytyy muuten Ranskassa kirjoittaa muotoon Poutine, sillä muuten se lausuttaisiin samalla tavalla kuin kirosana putain.

(Niin, ja Panadol on Tanskassa Panodil! :D)

Jottei Kustaa-palsta täyttyisi ihan liian asiallisesta sisällöstä, päätin raottaa uudelleen vanhan ystäväkirjani sivuja ja jakaa osia sen sisältämästä herkästä runotaiteesta maailmalle.

Muistutan, että olen itse täyttänyt tämän ystäväkirjan 27:stä aukeamasta kymmenen kappaletta.

PIKKU PIRKKO PÄÄRYNÄ ON SITTEN HÄIJYN ILKEÄ OMIA KAVEREITANSA NIPISTÄÄ JA NÄPSII JA SINNE TÄNNE LÄPSII EIKÄ EDES PELKÄÄ ETTÄ SAISI SELKÄÄ SEURAUS ON TÄÄ PIRKKO YKSIN KOTIIN JÄÄ LOPPU LOPPU RUNO

TIIA OI TIIA MÄ ITSE SE OON MÄ JOSKUS TUHMA OON ON SISKO MULLA SE AIKA KILTTI ON JA MÄ TUHMIA TEEN JA EMMI SISKO ON OLLU ARESTIS JA MÄKIN EN KEKSI ENENPÄÄÄ ETTÄ: LOPPU LOPPU SATU ON NYT: LOPPU

(Edellisellä aukeamalla erään vanhemman kaverin vanhempi veli oli kirjoittanut kirjaan "Tiia oi Tiia sä ystäväni oot mut pienikin sä viel oot", josta nähtävästi inspiroiduin kovasti.)

OI TIIA OI TIIA MÄ ITSE OON SE TIIA JA MULLA ON AIK TYHMÄ KALLO MUT AIKA KIVA ILMAPALLO MUT MIKÄ ON SE KALLO??? NO KALLO ON PÄÄ MIS ON SILMÄT. JA PIKU ON IHANA JA PÄÄSSÄ ON SUU IHAN NIN KUIN PIKKU RUU NO MITÄS SIITÄ JA RUU ON AIKA SAMANTAPAINEN KUN PUU JA LUU NO HEI HEI LOPPU

(Kuten sanottu, inspiroiduin kovasti. Piku oli vissiin joku naapurin koira.)

EN TIEDÄ MITÄN KAUNIMPAA KUIN PUNAINEN TALO JA KIRSIKKAMAA! LOPPU LOPPU

(Miten niin kirsikat eivät kasva maassa?)

ILVES PILVES PIPPANA TEHTY

(Tappara ON terästä.)

MÄ OON TIIA MULLA ON AIKA TYHMÄ KALLO MUT AIKA KIVA JALKAPALLO!

HEI! VÄISTYS VÄHÄN VÄISTYS VÄHÄN KUN MUN TÄYTYY ISTUA TÄHÄN!

PILVI SIELLÄ PILVI TÄÄLLÄ ENKELI ISTUU PILVEN PÄÄLLÄ

Ottia tuota. Kirjoittaminen on ollut selkeästi vahvuuteni jo alle kouluikäisenä. Yes?

...jotka olisi voinut ehkä tehdä toisin.

Poikaystävälläni on tapana lauleskella kotona touhuillessaan erilaisia klassikkobiisejä. Hauskaksi rallattelun tekee se, että hän suomentaa klassikkobiisit itse. Tänään kuulin hänen laulavan ”vesivessa”. Arvatkaa, mistä biisistä on kyse? Abban Waterloo.

Poikaystävän mukaan kaikkien suomentavien ura alkaa yleensä biisistä ”Miä ammuin sheriffin, mutten ampun apulaissheriffii, ei ei” riippuen murteesta (edellä kymiläisversio). Turussa sama veisu kuuluisi ehkä jokseenkin näin: ”Mää ampusin seriffin” ja niin edelleen.

No, poikaystävä on muutenkin ansioitunut suomalaisten käännösbiisien tuntemuksessa. Tässä 5 + 1 suosikkia:

1. Blue velvet (The Clovers) - Puuhelmet (Jari Marjala). On huippua, miten biisi halutaan saada foneettisesti identtiseksi riippumatta siitä, menevätkö sanat yhtään sinnepäin. En tiedä, miten Puuhelmien oikeat sanat menevät, mutta toivottavasti Marjala ei laula "puisemmat kuin helmet olivat hänen silmänsä". Puuhelmien sijaan veisun nimeksikin voisi laittaa Puusilmät.

2. Jailhouse Rock (Elvis) - Kotihipat (Johnny). Kotihipat kuulostaa ehkä nyt hassulta, mutta 50-luvulla kun Johnny rokkasi tätä veisua, sanat ovat sopineet jokaisen nuoren suuhun kuin puuhelmet silmään.

3. Moon Over Bourbon Street (Sting) - Koskipuiston Kuu (Pate Mustajärvi). Tamperelaisena minun on liputettava Patea jokaisen tilaisuuden tulle. Pate on muutenkin hienoista hienoin lauluntekijä ja sanoittaja, mutta tässä Ikurin oma Turbiini on kyllä onnistunut harvinaisen hyvin. Hyvä Manse!

4. In The Navy (Village People) - Nakurantaan (Frederik). Mulla ei ole tähän paljoa sanottavaa. Paitsi että samaan kohtaan voisi liittää Reetun koko tuotannon (mukaanlukien Y.M.C.A-coverin, jossa hän laulaa "Hei, mennään katsomaan miesstrippaajaa").

5. California Dreamin' (The Mamas And the Papas) - Kalajoen hiekat (Tapani Kansa). Kalajokihan ON Suomen Kalifornia. Kansa on kuuluisa suomikäännösten esittäjä ja samalla klassikkobiisien pilaaja. Tätä kyseistä kappaletta on viime vuosina raiskattu myös erään televisio-ohjelman toimesta. Yhh. 

+1. Have You Ever Really Loved A Woman (Bryan Adams) - Rakastellessasi Saat Sen Tietää (Kansa). Kaksi sanaa: Oliko pakko?

Tämä on vanhan tekstin uudelleenjulkaisu  Todo bien -palstan inspiroimana. Palstan Lottariina on Chilessä töissä tai työharjoittelussa (korjaa, Lottariina, jos olen väärässä!) ja kertoo hassuja tarinoita kulttuurien yhteentörmäyksistä. Itse olin muutama vuosi sitten Espanjassa työharjoittelussa ja kirjoitin espanjalaisesta supemarkettireissusta tällaisen vihanpurkauspostauksen: 

Suuri osa ärsytyksen aiheista supermarketissa tulee jonotuksesta. Tiedostan kyllä, että tämä on puhtaasti suomalaisten (tai pohjoismaalaisten) ongelma. Me ollaan niin raivostuttavan tehokkaita joka paikassa, että pienikin ryppy tässä huolellisesti öljytyssä koneistossa aiheuttaa koko tuotantolinjassa valtaisia muutoksia ja reaktioita.

Espanjassa asuessani jouduin joustamaan supermarketeissa joka kerta, koska siellä ne sekopäät rakastavat jonottaa. Ehkä koko homma on kääntynyt siellä vähän niinkun ylösalaisin, koska jokainen asiakas supermarketin kassalla oli aina hitaampi kun edellinen. Se toimii varmaan tutulla mopotusperiaatteella – koska edeltäjä oli kerran pikkusen hidas, niin mä kostan sen kaksinkertaisesti seuraavalle ja hidastelen tässä kassalla vielä pikkuisen enemmän. Seuraava ajattelee samalla tavalla, kuten myös sitä seuraava ja niin edelleen, ja näin asiointiaika kassalla kasvaa eksponentiaalisesti koko ajan.

Siinä, missä suomalainen supermarketin kassalla latoo ostoksensa kangaskassiin (huom! jonka on ottanut jo kotoa mukaan!) samaa tahtia kun myyjä uskaltaa päästää ne käsistään, seisoo espanjalainen paikallaan ja katselee haltioituneena jokaisen tuotteen kulkua viivakoodinlukijan läpi. En keksi niiden toimettomuuteen mitään muuta syytä kuin sen, että joka kerta kassan vetäessä uuden tuotteen lukijan editse, se on unohtanut jo, miltä se prosessi näytti ja kuulosti edellisen tuotteen kohdalla, ja seuraa ihastuneena, mitäköhän se kassa nyt 

tällä kertaa

 oikein tekee ja mitä siinä 

tuon tuotteen

 kohdalla oikein tapahtuu.

Joskus asiakas haluaa sitten vielä alkaa keskustella, joka saa espanjalaisen kassan pysähtymään ja vastaamaan kohteliaasti (keskittyen tietenkin keskusteluun, ei työhönsä, jättäen kaiken muun kesken), jolloin jonossa seuraavana seisovan suomalaisen verisuoni otsassa alkaa jo sykkiä uhkaavasti. No, kun tuotteet on vihdoin maagisesti piipattu lukijan läpi, espanjalainen odottaa, kunnes kassa kertoo ostosten kokonaishinnan, ja ALKAA VASTA SITTEN KAIVAA LOMPAKKOA LAUKUSTA. Suomalainen olisi jo pakannut ne kamat (tehokkaasti täysin keskustelematta tämän toiminnan aikana) ja seisoisi s-etukortti tanassa tiskillä ennen kuin kassa ehtii kertoa edes hintaa.

No, kunhan espanjalainen on saanut maksettua (tietenkin tasarahalla yhden ja kahden sentin kolikot mukaan luettuna), on sillä vielä tavarat aivan levällään siinä ostoskaukalossa. Ja mikä parasta: tehokkuutta entisestään vähentääkseen espanjalaiset ovat päättäneet rakentaa supermarkettien kassoille mahdollisimman pienet kaukalot tai jättäneet ne kokonaan tekemättä. Silloin siis koko kassa on tukossa ja käyttökelvoton, kunnes asiakas on saanut pakasteherneensä ja pähkinänsä poimittua kuuteen erilliseen pikku muovipussiin, joita ympäristön nimissä jaetaan ilmaiseksi joka kaupassa.

Sillä aikaa kun tämä ympäristötiedoton asiakas pakkaa tavaroitaan, kassaneiti aikansa kuluksi ISTUU PENKISSÄÄN JA KATSELEE MITÄ SE ASIAKAS TEKEE. Tässä vaiheessa jonossa seuraava suomalainen itkee jo verta ja on valmis anelemaan myyjältä, voisiko se vaan veloittaa ton maitopurkin hinnan, että pääsisi kotiin kiskomaan jotain päänsärkyyn. Sitten kun se oma vuoro vihdoin tulee, ja suomalainen mahdollisimman tehokkaasti kaivelee pikku kolikoita pikku kukkarostaan, kassaneiti hymyilee sille ja sanoo että ”tranquila".

MÄÄ OON IHAN RAUHALLINEN!

Lukion psykologiankurssista inspiroituneena haastattelin sisareni pikkuisia tyttäriä sanojen merkityksistä maaliskuussa vuonna 2000. Viime viikonloppuna Tampereella käydessäni sain nyt 17-vuotiaalta Veeralta haastatteluvastaukset, joita hän on aarteenaan säilyttänyt.

Suosittelen (Veerakin suosittelee) vastaavan hassutuksen toteuttamista, se on hauskaa ja säilyy mukavana muistona vuosia (nykyisin koko homma olisi helppo tehdä videolle, mutta käsin kirjoitetun paperin säilyttelyssä on jotakin romanttista).

Tässä siis 4,5-vuotiaan Veeran asiantuntevat analyysit siitä, mitä mikäkin sana tarkoittaa.

LINTU: "Se on vaan semmonen ihana outous. Istuu puussa. Joskus kesällä se laulaa siellä."

PUU: "No puussa on lehtiä ja siinä aina jotkut haluaa kiipeillä ja jotkut vetää pois lehtiä niistä."

ELÄIN: "Semmonen että on kaikenlaisia eläimiä. Varsinki leijonia pitää varoo. Kiraffilla on tosi pitkä se kaulakin."

KASVI: "Semmonen että kaikkia kukkia on tulppaaneita ja auringonkukkia ja kaikkia ihania varsinki semmosia ihania kokonaan vaaleenpunasia."

SINISILMÄINEN: "Silmissä on monenlaisia värejä silmissä ihmisillä. Ihmisen silmät voi olla mustia, keltasia ja muita ihaneita."

OMAINEN: "Omaisissa voi tunnistaa mikä on sen oman oma. Sen omistajan oma, kyllä sen siitä tuntee. Omistaa oman lelunsa tai paitansa tai jotain semmosta."

KATEUS: "No – emmää tiiä mitä on kateus."

RANGAISTUS: "Jos tekee jotain tyhmää. Meilläkin on joskus Nooraa (isosisko, toim. huom.) rangaistettu. Kun Noora valehtelee, niin sitä rangaistetaan. Mua on rangaistettu tosi harvoin. Pitkään aikaan ei oo mu rangaistettu."

Veeralla on diabetes, ja hän oli juuri saanut uuden diabetesrannekkeen. Kysyin häneltä, mikä sen tarkoitus on. "No jos vaikka mennään Emmin ja Tiian (me tädit, toim. huom.) kanssa Särkkikseen ja siellä johki laitteeseen, vaikka Kronttiin (= huvipuistolaite nimeltä Troikka, toim. huom.) ja ne putoo sieltä ja kuolee niin sitten mulla on tää ranneke ja ihmiset voi ehkä osata hoitaa mua."

Yritin tätä samaa viime viikonloppuna 2,5-vuotiaan kanssa. Kun kysyin, mitä hänen mielestään tarkoittaa kasvi, hän sanoi lujaa "MANSIKKA" ja vipelsi menoihinsa. Täytynee kokeilla parin vuoden päästä uusiksi.

Sain kunnian vierailla elämäni ensimmäisissä kirjanjulkistushippaloissa keskiviikkona, kun toimittajallisesti ja kielellisesti (ja muutenkin nerokas) Janne Flinkkilä julkaisi objektiseksuaalisuudesta kertovan esikoiskirjansa Rautaiset Rakastajat.

Olin ihan pähkinöinä, sillä en ole koskaan ennen ollut kirjajulkkareissa. Aloin sitten miettiä, mikä siinä nyt sitten loppujen lopuksi oikeasti on niin erikoista, ja miksei muitakin tilaisuuksia voisi juhlia kuten levy- tai kirjajulkkareita. Siinä on jotakin niin mukavan glamoröösiä. Esimerkiksi:

Babyshowerit tai ristiäiset voisivat olla mahan- tai vauvanjulkistamisjuhlat. Tilaisuudessa myytäisiin kuvia pikkuisesta sen omalla kuolalla varustettuna. Mahasta tehtäisiin kipsivaloksia. Tai kangaspainantaa. Joku kiva kassi, ehkä.

Synttäreitä voitaisiin juhlia iänjulkistusbileinä. Syntymäpäväsankari paljastaisi ikänsä lavalla mikrofoniin ja kaikki näyttelisivät yllättynyttä ja taputtaisivat kovasti. Ikäjulkkareissa jaettaisiin mitä hyvänsä lärpäkkeitä, joihin leimattaisiin sekä sankarin että vieraan ikä, joka vieraan iästä riippuen saisi tämän joko hihkumaan onnesta tai masentumaan lopun läheisyydestä. Koskettavaa.

Häät voisivat olla rakkaudenjulkistamisjuhla. Omien preferenssiensä mukaan rakkauttaan julkistavat pariskunnat voisivat julkistaa rakkaudestaan joko lapsille sopivan tai ikärajoitteisen erootillisemman version. 

Tuparit olisivat luonnollisesti kodinjulkistamisbileet, joissa vieraiden tulisi taputtaa jokaiselle huonekalulle ja sisustuselementille raivokkaan ihastuneesti.

Valmistujaisjuhlat voisivat olla aikuisen tai ammattiminänjulkistusjuhlat. Tutkintotodistukselle annettaisiin raikuvat aplodit ja sankaria vaadittaisiin esittelemään vieraille aikuiselle sopivaa käytöstä kuten kättelemistä, perunankeittoa ja sellaisten kuvien, jotka eivät ole ylhäältäpäin otettuja, lataamista sosiaaliseen mediaan. Vaihtoehtoisesti valmistunut esittelisi oppimiaan taitoja lavalla: kirurgi suorittaisi pikku operaatioita juhlavieraille, johdon assistentti vastailisi puhelimeen mitä mielikuvituksellisimmin tavoin ja humanisti joisi vihreää teetä. 

Inspiroivaa, eikö totta?

Alkavan viikon kunniaksi ajattelin listata parhaita leffasuomennoksia kautta aikojen. Tämä postaus tuskin on ainoa laatuaan maailmassa, joten suothan anteeksi, mikäli se sisältää jo muualta lukemiasi huomioita.

1. The Shawshank Redemption. En voi vieläkään ymmärtää, miten tästä loistavasta elokuvasta tuli suomeksi Rita Hayworth - avain pakoon. Leffan ratkaisu paljastetaan sen nimessä! Kiva spoileri. Speedin nimeksikin oltaisiin voitu laittaa Pommimies räjäyttelee asioita mutta pääsee lopussa kuitenkin karkuun, jotta saataisiin jatko-osa, eivätkä päähenkilötkään kuole, vaan rakastuvat - with Keanu Reeves and Sandra Bullock BOOOOM!

2. The Amityville Horrorista tuli Luojan tähden, paetkaa! Ööööö. Tähän ei ole sanoja.

3. Monkey Business. Ginger Rogers, Cary Grant, Marilyn Monroe... ja sitten niiden tähdittämän leffan nimeksi pantiin Rakas, minä nuorrun. Ensiksikin, nimessä taas paljastettiin, mitä elokuvassa tapahtuu, ja toiseksi tämä kenties enteili tulevaisuuden Kultsi, kutistin kakarat -elokuva"saagaa". Ja niitä elokuviahan me kaikki rakastimme.

4. The Corruptor eli Kovaa peliä Chinatownissa. Tämä on kyllä hyvä, vaikkei muistutakaan alkuperäistä. Kovaa peliä missä tahansa houkuttelisi kyllä ketä hyvänsä elokuvankatsojaa. Se lupaa äksöniä. Ja sillee.

5. He's Just Not That Into You päätettiin suomentaa Jätä se!, eikä se mahdu minun tajuuni millään. Sehän tarkoittaa lähes päinvastaista asiaa. Toisaalta huutomerkillä varustetut leffannimet on kyllä kieltämättä aika iskeviä. Ne niinkuin huutaa.

+1. Police Squad! ei ole elokuva, vaan televisiosarja, mutta sen suomennos Hei, me pamputetaan! vetää vertoja melkein kaikille edellä olevan listauksen elokuville. Hei, me sitäjatätä on nimittäin parhaimmillaan 80-luku puettuna sanoiksi. JA siinä on huutomerkki. Hienoa!

Isänpäivä!

Aamulehdessä oli tänään isänpäivän kunniaksi itse täytettävä isä-uutinen. Siihen saa täyttää oman isän iän, painon ja pituuden, luonteenpiirteitä ja muita isän ominaisuuksia. Täytin sen aiemmin aamulla, ja odottelimme äidin kanssa jännittyneinä, milloin isä avaa lehden viimeisen osion ja näkee itsensä aamun lehdessä.

Isä silmäili juttua, ja tajusi vasta

"Isä ei osaa ollenkaan: laittaa kaapinovia kiinni..."

kohdassa, että juttu on käsin kirjoitettu ja kertoo hänestä! :D

Hieno ajatus, Aamulehti. Hieno reaktio, isi. Isi on edelleen huippu.

Tässä vielä koko juttu:

Isä on luonteeltaan: kiltti, nöyrä, huomaavainen, huolehtivainen, joustava, ihana

Isä osaa parhaiten: tehdä paistetut perunat, Taika-Jimin maagisen otteen, soittaa saksofonia

Isä ei osaa ollenkaan: laittaa kaapinovia kiinni...

Isä tykkää eniten: talviuimisesta, jallusta, äidistä, hyvästä musiikista, suklaasta

Hauskinta isässä on: laulut ja rallatukset, tarinat ulkomailta

Ihanaa isänpäivää!

Kaksi- ja puolivuotinen siskontyttöni on hauskin ihminen, kenet tunnen. Tänään hän juoksi ympäri kämppää huutaen kovaan ääneen

PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI!

Parasta.

Yhtenä iltana, kun tytön mummu alkoi pilkkiä kesken iltasadun, kysyi tyttö tältä: "Mummu, loppuko sulta akku?"

Viime kesänä mökillä yritimme porukalla kysellä tytöltä, mikä on hänen lempiruokaansa. Ehdottelimme kaikenlaista, kunnes tyttö itse vastasi: " Öööööö.... VOI!"

Yksi parhaista jutuista tuli kuitenkin vuosia sitten toisen siskon tyttäreltä, joka on nyt jo melkein aikuinen. Tyttö söi nakuna kesällä muurinpohjalettua mökillä, ja onnistui tavoilleen uskollisena pudottelemaan letunpalasia syliinsä. Huomattuaan tämän tyttö parahti: "Nonni! Nyt mun pimppikin on ihan letunruosteessa!"

Näin eilen Lindexin hyllyssä ihastuttavat glitteravokkaat.

...ja muistin, että järjestimme alkuvuodesta tyttöporukalla glitterkenkätyöpajan rakkaan ystäväni Viivin johdolla. Ylläolevat säihkykorkkarit voi nimittäin tehdä myös itse - ja se on hauskaa! Kas näin:

1. Kutsu mukaan parhaat tyttöystäväsi. Lukumäärä saisi mielellään olla sellainen, että kaikki mahtuvat saman pöydän ääreen puuhastelemaan. Meitä oli neljä. P.S. Paperikutsuja lähetellään liian harvoin. Fb-eventit nurkkaan ja oikeat kutsut kirjekuoriin!

2. Osta kirpputorilta tai hae kierrätyskeskuksesta sopivat korkkarit. Kaapistasi saattaa myös löytyä sellaiset, joista olet valmis luopumaan. Älä maksa kengistä hurjia summia, ainakaan jos pelkäät olevasi yhtään poropeukalo glitterjauheen kanssa. Nämä korkkarit maksoivat 2 euroa. P.S. Voit myös valita hupikengät, jos haluat ensin vain testata säihkyvän kimalteen voimaa.

3. Hanki askartelukaupasta hiekkapaperia, erivärisiä glitterjauheita, töpöttimiä, juoksevaa liimaa ja suihkutettavaa fixiliimaa. Varaa työpajaa varten myös sanomalehtipaperia pintojen suojaksi, muovipurkkeja ja lusikoita. P.S. Muutama pullo skumppaa ei ole pahitteeksi. Eikä runsaasti powerballadeja sisältävä playlist.

4. Hinkkaa kenkien pinta hiekkapaperilla rosoiseksi, mikäli se on tarpeen. Mokkajäljitelmään tarttuu hyvin ihan sellaisenaan, muovia kannattanee hiukan raaputella.

5. Vuoraa kengän sisus ja pohja maalarinteipillä, jos haluat. Kaada muovipurkkiin glitterjauheista sopiva sekoitus (kirkasvärisiin jauheisiin kannattaa kokeilla sekoittaa vähän kultaa tai hopeaa maksimaalisen säihkyn saavuttamiseksi) ja sekoita tasaiseksi. P.S. Jos onnistut, hanki hiukan eri kokoisia kimallehileitä, jotta pinnasta tulee mielenkiintoisempi.

6. Juo välillä vähän skumppaa ja laula Whitney Houstonia ääneen.

7. Töpöttele liimaa kengän pintaan. Huom! Töpötä mieluummin pienelle alalle kerrallaan, ettei liima kuivu ennenaikaisesti. Kaada lusikalla liimapinnalle reilusti glitteriä muovipurkin päällä. Näin saat ohimenneet ja poispudonneet kimalteet purkkiin talteen. Glitterpintaa kannattaa hiukan painella, jotta jauhe tarttuu ja pysyy paremmin. 

8. Toista. Skumppaa juoden.

9. Suihkuta kimalteella kauttaaltaan päällystetyn kengän pintaan runsaasti fixiliimaa. Tämä kannattaa ehdottomasti tehdä ulkona, köh.

10. Juo lisää skumppaa, sillä kenkiä voit kokeilla jalkaan vasta huomenna. Sanomalehtikasan päällä. Ja sitten vielä lisätä sitä suihkuliimaa.

11. Imuroi. Ne kimalteet menevät joka paikkaan.

Kas näin! Näin teet itse ihanat, säihkyvät kimallekengät!

(Jotka muuten näyttävät kirjahyllyssäkin aika ihanilta, jos ei niitä raaskikaan käyttää.)

Olen aivan poskettoman ihastunut Vain elämää -televisio-ohjelmaan. Lopullinen rakastuminen tapahtui viimeisimmän jakson aikana, jossa Cheek, Jari Sillanpää, Erin, Jonne Aaron, Katri Helena ja Neumann tulkitsivat Kaija Koon kappaleita. Sosiaalisen median perusteella en ole ainoa. 

Poimintoja:

"itku tuli"

"huh mitkä kylmät väreet"

"parasta viihdettä"

"minäkin vollotin" 

"aivan ihan ohjelma"

"mikä toi vain elämää oikein on kun kaikki itkee sitä täällä facessa?"

Niinpä. Loistava konsepti, upea ohjelma. Toimii paremmin kuin olisin voinut koskaan odottaa, kuten loistavan Kriitikot-palstan Dan taannoin ennustikin.

Mielestäni hienoimmat vedot ohjelmassa tähän asti ovat olleet: 

Jonne Aaron: Kylmä ilman sua 

Jonne Aaron: Jippikayjei 

Katri Helena: Jos mä oisin sä 

Jari Sillanpää: Kaunis, rietas, onnellinen

Parasta ohjelmassa on kuitenkin se, että Erin itkee ja Siltsu hikoilee joka kerta, Jonne herkistelee ja Kaija Koo on hellyyttävän höhlä. Nipa jakaa kiusaantuneesti sormuksia ja laulaa suloisesti väärin, Cheek hymyilee minkä kerkiää mutta on silti nihkeä ja Katri Helena on yllättävän hauska.

Vain elämän kakkoskaudelle ehdotan seuraavia artisteja.

Ensimmäinen setti: Chisu, Toni Wirtanen, Jukka Poika, TikTakin Petra, Vicky Rosti, Hector, Tapani Kansa. 

Vaihtoehtoinen setti: Jenni Vartiainen, A.W. Yrjänä, Teemu Brunila, Frederik, Suvi Teräsniska, Marion, Herra Ylppö.

Meidän ei myöskän tule unohtaa näitä mahdollisia ehdokkaita: Paleface, Anna Abreu, Lauri Ylönen, Johanna Kurkela, Pave Maijanen, Antti Tuisku, Samuli Putro, Mariska, Ville Valo. 

Millaisen kokoonpanon sinä haluaisit nähdä Vain elämää -ohjelmassa?

Kuvat screenshoteja osoitteesta ruutu.fi. Sieltä voit katsoa ohjelman kaikki jaksot, mikäli itku ja vollotus ovat päässeet menemään ohi.

Lilyn toimitus kirjoitti pari päivää sitten ihanan jutun Kate Mossista ja Johnny Deppistä. Ennenkuin pääsin edes jutun loppuun, päässäni kumisi jo ajatus muista ikonisista ysäripariskunnista. Toimitus lähes tuhosi ajatukseni mainitessaan juttunsa lopussa Bradin ja Gwynethin sekä Winonan ja Johnnyn.

Huoli pois, sillä ysäripariskuntiahan riittää! Vähintään yhteen 5 + 1 -listaan! Olen lisäksi antanut näillä pareille lempinimet, joita he eivät vielä 90-luvulla saaneet, mutta jotka heille annettaisiin tänä päivänä.

1. Kurt Cobain + Courtney LoveeliKurtney: Joo, tiedän. Tämä on liian helppo. Kliseinen. Mutta onhan heidän nyt oltava tällä listalla! Nämä kaksi olisivat esiintyneet elämästään kertovassa realitysarjassa, jos sellaisia olisi silloin tehty. Lähimenneisyydessä MTV:llä pyörinyt Behind the Music -dokkari sai minut rakastumaan tähän älyttömään kaksikkoon taas ihan uudelleen.

2. Brad Pitt + Jennifer AnistoneliBrannifer: Gwyneth on ihana, mutta Bradin ainoa oikea kumppani oli, on ja tulee olemaan Jennifer Aniston. Nämä kaksi ovat tosielämän Ross & Rachel: meant to be.

3. Renny Harlin + Geena DaviseliGenny?vaiReena?: Vähän Suomiosastoa väliin. Geenan piti olla Suomen menolippu maailmankartalle ja suuren kansan tietoisuuteen, mutta toisin kävi. Se oli ihanaa (ja myrskyisää) ja niiiiiiin ysäriä, niin kauan kuin sitä kesti.

4. Reese Witherspoon + Ryan Phillippe eliPhilipperspoon: Meinasin kuolla, kun kuulin että hottiakin hotimpi Ryan Phillippe seurustelee ihanan Reesen (ja hänen lusikkansa) kanssa (ehhehe, tajusitteko?). Nyt en muuten enää ymmärrä, mitä näin koko jätkässä, mutta olihan noita muitakin. Esim Ethan Hawke. Anyways, Julmia aikeita oli aikansa nerokkain elokuva ja sitten nämä elokuvan tähtöset löivät vielä hynttyyt yhteen! En kestä. Liiiiiian ihanaa.

5. Ethan Hawke + Uma Thurmaneli Umawke: Tämä pariskunta oli vähän mitäänsanomattomampi, mutta kenties juuri siksi luottoa suhteen kestoon löytyi. Oli lapsia ja kaikkea. Ei kuitenkaan kestänyt. Listalla tämä on lähinnä siksi, että Umawke on niin hassu sana.

+1: Angela Chase + Jordan Catalano (sarjasta My So-Called Life) eli Catalangela: Tämä pariskunta on fiktiivinen, mutta heitä ysärimmäksi ei voi paljoa mennä. Liian isot ruutupaidat ja kasvoilla rasvaisina roikkuvat tukat ovat täydelliset. Ja Jordan Catalano - oliko mitään ihanampaa?

Muista myös: Henry Saari ja Marika Saukkonen eli Henrika, Justin Timberlake ja Britney Spears eli Britnerlake sekä kaikki Beverly Hills- ja Melrose Place -pariskunnat.