Alkavan viikon kunniaksi ajattelin listata parhaita leffasuomennoksia kautta aikojen. Tämä postaus tuskin on ainoa laatuaan maailmassa, joten suothan anteeksi, mikäli se sisältää jo muualta lukemiasi huomioita.

1. The Shawshank Redemption. En voi vieläkään ymmärtää, miten tästä loistavasta elokuvasta tuli suomeksi Rita Hayworth - avain pakoon. Leffan ratkaisu paljastetaan sen nimessä! Kiva spoileri. Speedin nimeksikin oltaisiin voitu laittaa Pommimies räjäyttelee asioita mutta pääsee lopussa kuitenkin karkuun, jotta saataisiin jatko-osa, eivätkä päähenkilötkään kuole, vaan rakastuvat - with Keanu Reeves and Sandra Bullock BOOOOM!

2. The Amityville Horrorista tuli Luojan tähden, paetkaa! Ööööö. Tähän ei ole sanoja.

3. Monkey Business. Ginger Rogers, Cary Grant, Marilyn Monroe... ja sitten niiden tähdittämän leffan nimeksi pantiin Rakas, minä nuorrun. Ensiksikin, nimessä taas paljastettiin, mitä elokuvassa tapahtuu, ja toiseksi tämä kenties enteili tulevaisuuden Kultsi, kutistin kakarat -elokuva"saagaa". Ja niitä elokuviahan me kaikki rakastimme.

4. The Corruptor eli Kovaa peliä Chinatownissa. Tämä on kyllä hyvä, vaikkei muistutakaan alkuperäistä. Kovaa peliä missä tahansa houkuttelisi kyllä ketä hyvänsä elokuvankatsojaa. Se lupaa äksöniä. Ja sillee.

5. He's Just Not That Into You päätettiin suomentaa Jätä se!, eikä se mahdu minun tajuuni millään. Sehän tarkoittaa lähes päinvastaista asiaa. Toisaalta huutomerkillä varustetut leffannimet on kyllä kieltämättä aika iskeviä. Ne niinkuin huutaa.

+1. Police Squad! ei ole elokuva, vaan televisiosarja, mutta sen suomennos Hei, me pamputetaan! vetää vertoja melkein kaikille edellä olevan listauksen elokuville. Hei, me sitäjatätä on nimittäin parhaimmillaan 80-luku puettuna sanoiksi. JA siinä on huutomerkki. Hienoa!

Isänpäivä!

Aamulehdessä oli tänään isänpäivän kunniaksi itse täytettävä isä-uutinen. Siihen saa täyttää oman isän iän, painon ja pituuden, luonteenpiirteitä ja muita isän ominaisuuksia. Täytin sen aiemmin aamulla, ja odottelimme äidin kanssa jännittyneinä, milloin isä avaa lehden viimeisen osion ja näkee itsensä aamun lehdessä.

Isä silmäili juttua, ja tajusi vasta

"Isä ei osaa ollenkaan: laittaa kaapinovia kiinni..."

kohdassa, että juttu on käsin kirjoitettu ja kertoo hänestä! :D

Hieno ajatus, Aamulehti. Hieno reaktio, isi. Isi on edelleen huippu.

Tässä vielä koko juttu:

Isä on luonteeltaan: kiltti, nöyrä, huomaavainen, huolehtivainen, joustava, ihana

Isä osaa parhaiten: tehdä paistetut perunat, Taika-Jimin maagisen otteen, soittaa saksofonia

Isä ei osaa ollenkaan: laittaa kaapinovia kiinni...

Isä tykkää eniten: talviuimisesta, jallusta, äidistä, hyvästä musiikista, suklaasta

Hauskinta isässä on: laulut ja rallatukset, tarinat ulkomailta

Ihanaa isänpäivää!

Kaksi- ja puolivuotinen siskontyttöni on hauskin ihminen, kenet tunnen. Tänään hän juoksi ympäri kämppää huutaen kovaan ääneen

PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI PIPPURI TIPPURI!

Parasta.

Yhtenä iltana, kun tytön mummu alkoi pilkkiä kesken iltasadun, kysyi tyttö tältä: "Mummu, loppuko sulta akku?"

Viime kesänä mökillä yritimme porukalla kysellä tytöltä, mikä on hänen lempiruokaansa. Ehdottelimme kaikenlaista, kunnes tyttö itse vastasi: " Öööööö.... VOI!"

Yksi parhaista jutuista tuli kuitenkin vuosia sitten toisen siskon tyttäreltä, joka on nyt jo melkein aikuinen. Tyttö söi nakuna kesällä muurinpohjalettua mökillä, ja onnistui tavoilleen uskollisena pudottelemaan letunpalasia syliinsä. Huomattuaan tämän tyttö parahti: "Nonni! Nyt mun pimppikin on ihan letunruosteessa!"

Näin eilen Lindexin hyllyssä ihastuttavat glitteravokkaat.

...ja muistin, että järjestimme alkuvuodesta tyttöporukalla glitterkenkätyöpajan rakkaan ystäväni Viivin johdolla. Ylläolevat säihkykorkkarit voi nimittäin tehdä myös itse - ja se on hauskaa! Kas näin:

1. Kutsu mukaan parhaat tyttöystäväsi. Lukumäärä saisi mielellään olla sellainen, että kaikki mahtuvat saman pöydän ääreen puuhastelemaan. Meitä oli neljä. P.S. Paperikutsuja lähetellään liian harvoin. Fb-eventit nurkkaan ja oikeat kutsut kirjekuoriin!

2. Osta kirpputorilta tai hae kierrätyskeskuksesta sopivat korkkarit. Kaapistasi saattaa myös löytyä sellaiset, joista olet valmis luopumaan. Älä maksa kengistä hurjia summia, ainakaan jos pelkäät olevasi yhtään poropeukalo glitterjauheen kanssa. Nämä korkkarit maksoivat 2 euroa. P.S. Voit myös valita hupikengät, jos haluat ensin vain testata säihkyvän kimalteen voimaa.

3. Hanki askartelukaupasta hiekkapaperia, erivärisiä glitterjauheita, töpöttimiä, juoksevaa liimaa ja suihkutettavaa fixiliimaa. Varaa työpajaa varten myös sanomalehtipaperia pintojen suojaksi, muovipurkkeja ja lusikoita. P.S. Muutama pullo skumppaa ei ole pahitteeksi. Eikä runsaasti powerballadeja sisältävä playlist.

4. Hinkkaa kenkien pinta hiekkapaperilla rosoiseksi, mikäli se on tarpeen. Mokkajäljitelmään tarttuu hyvin ihan sellaisenaan, muovia kannattanee hiukan raaputella.

5. Vuoraa kengän sisus ja pohja maalarinteipillä, jos haluat. Kaada muovipurkkiin glitterjauheista sopiva sekoitus (kirkasvärisiin jauheisiin kannattaa kokeilla sekoittaa vähän kultaa tai hopeaa maksimaalisen säihkyn saavuttamiseksi) ja sekoita tasaiseksi. P.S. Jos onnistut, hanki hiukan eri kokoisia kimallehileitä, jotta pinnasta tulee mielenkiintoisempi.

6. Juo välillä vähän skumppaa ja laula Whitney Houstonia ääneen.

7. Töpöttele liimaa kengän pintaan. Huom! Töpötä mieluummin pienelle alalle kerrallaan, ettei liima kuivu ennenaikaisesti. Kaada lusikalla liimapinnalle reilusti glitteriä muovipurkin päällä. Näin saat ohimenneet ja poispudonneet kimalteet purkkiin talteen. Glitterpintaa kannattaa hiukan painella, jotta jauhe tarttuu ja pysyy paremmin. 

8. Toista. Skumppaa juoden.

9. Suihkuta kimalteella kauttaaltaan päällystetyn kengän pintaan runsaasti fixiliimaa. Tämä kannattaa ehdottomasti tehdä ulkona, köh.

10. Juo lisää skumppaa, sillä kenkiä voit kokeilla jalkaan vasta huomenna. Sanomalehtikasan päällä. Ja sitten vielä lisätä sitä suihkuliimaa.

11. Imuroi. Ne kimalteet menevät joka paikkaan.

Kas näin! Näin teet itse ihanat, säihkyvät kimallekengät!

(Jotka muuten näyttävät kirjahyllyssäkin aika ihanilta, jos ei niitä raaskikaan käyttää.)

Olen aivan poskettoman ihastunut Vain elämää -televisio-ohjelmaan. Lopullinen rakastuminen tapahtui viimeisimmän jakson aikana, jossa Cheek, Jari Sillanpää, Erin, Jonne Aaron, Katri Helena ja Neumann tulkitsivat Kaija Koon kappaleita. Sosiaalisen median perusteella en ole ainoa. 

Poimintoja:

"itku tuli"

"huh mitkä kylmät väreet"

"parasta viihdettä"

"minäkin vollotin" 

"aivan ihan ohjelma"

"mikä toi vain elämää oikein on kun kaikki itkee sitä täällä facessa?"

Niinpä. Loistava konsepti, upea ohjelma. Toimii paremmin kuin olisin voinut koskaan odottaa, kuten loistavan Kriitikot-palstan Dan taannoin ennustikin.

Mielestäni hienoimmat vedot ohjelmassa tähän asti ovat olleet: 

Jonne Aaron: Kylmä ilman sua 

Jonne Aaron: Jippikayjei 

Katri Helena: Jos mä oisin sä 

Jari Sillanpää: Kaunis, rietas, onnellinen

Parasta ohjelmassa on kuitenkin se, että Erin itkee ja Siltsu hikoilee joka kerta, Jonne herkistelee ja Kaija Koo on hellyyttävän höhlä. Nipa jakaa kiusaantuneesti sormuksia ja laulaa suloisesti väärin, Cheek hymyilee minkä kerkiää mutta on silti nihkeä ja Katri Helena on yllättävän hauska.

Vain elämän kakkoskaudelle ehdotan seuraavia artisteja.

Ensimmäinen setti: Chisu, Toni Wirtanen, Jukka Poika, TikTakin Petra, Vicky Rosti, Hector, Tapani Kansa. 

Vaihtoehtoinen setti: Jenni Vartiainen, A.W. Yrjänä, Teemu Brunila, Frederik, Suvi Teräsniska, Marion, Herra Ylppö.

Meidän ei myöskän tule unohtaa näitä mahdollisia ehdokkaita: Paleface, Anna Abreu, Lauri Ylönen, Johanna Kurkela, Pave Maijanen, Antti Tuisku, Samuli Putro, Mariska, Ville Valo. 

Millaisen kokoonpanon sinä haluaisit nähdä Vain elämää -ohjelmassa?

Kuvat screenshoteja osoitteesta ruutu.fi. Sieltä voit katsoa ohjelman kaikki jaksot, mikäli itku ja vollotus ovat päässeet menemään ohi.

Lilyn toimitus kirjoitti pari päivää sitten ihanan jutun Kate Mossista ja Johnny Deppistä. Ennenkuin pääsin edes jutun loppuun, päässäni kumisi jo ajatus muista ikonisista ysäripariskunnista. Toimitus lähes tuhosi ajatukseni mainitessaan juttunsa lopussa Bradin ja Gwynethin sekä Winonan ja Johnnyn.

Huoli pois, sillä ysäripariskuntiahan riittää! Vähintään yhteen 5 + 1 -listaan! Olen lisäksi antanut näillä pareille lempinimet, joita he eivät vielä 90-luvulla saaneet, mutta jotka heille annettaisiin tänä päivänä.

1. Kurt Cobain + Courtney LoveeliKurtney: Joo, tiedän. Tämä on liian helppo. Kliseinen. Mutta onhan heidän nyt oltava tällä listalla! Nämä kaksi olisivat esiintyneet elämästään kertovassa realitysarjassa, jos sellaisia olisi silloin tehty. Lähimenneisyydessä MTV:llä pyörinyt Behind the Music -dokkari sai minut rakastumaan tähän älyttömään kaksikkoon taas ihan uudelleen.

2. Brad Pitt + Jennifer AnistoneliBrannifer: Gwyneth on ihana, mutta Bradin ainoa oikea kumppani oli, on ja tulee olemaan Jennifer Aniston. Nämä kaksi ovat tosielämän Ross & Rachel: meant to be.

3. Renny Harlin + Geena DaviseliGenny?vaiReena?: Vähän Suomiosastoa väliin. Geenan piti olla Suomen menolippu maailmankartalle ja suuren kansan tietoisuuteen, mutta toisin kävi. Se oli ihanaa (ja myrskyisää) ja niiiiiiin ysäriä, niin kauan kuin sitä kesti.

4. Reese Witherspoon + Ryan Phillippe eliPhilipperspoon: Meinasin kuolla, kun kuulin että hottiakin hotimpi Ryan Phillippe seurustelee ihanan Reesen (ja hänen lusikkansa) kanssa (ehhehe, tajusitteko?). Nyt en muuten enää ymmärrä, mitä näin koko jätkässä, mutta olihan noita muitakin. Esim Ethan Hawke. Anyways, Julmia aikeita oli aikansa nerokkain elokuva ja sitten nämä elokuvan tähtöset löivät vielä hynttyyt yhteen! En kestä. Liiiiiian ihanaa.

5. Ethan Hawke + Uma Thurmaneli Umawke: Tämä pariskunta oli vähän mitäänsanomattomampi, mutta kenties juuri siksi luottoa suhteen kestoon löytyi. Oli lapsia ja kaikkea. Ei kuitenkaan kestänyt. Listalla tämä on lähinnä siksi, että Umawke on niin hassu sana.

+1: Angela Chase + Jordan Catalano (sarjasta My So-Called Life) eli Catalangela: Tämä pariskunta on fiktiivinen, mutta heitä ysärimmäksi ei voi paljoa mennä. Liian isot ruutupaidat ja kasvoilla rasvaisina roikkuvat tukat ovat täydelliset. Ja Jordan Catalano - oliko mitään ihanampaa?

Muista myös: Henry Saari ja Marika Saukkonen eli Henrika, Justin Timberlake ja Britney Spears eli Britnerlake sekä kaikki Beverly Hills- ja Melrose Place -pariskunnat.

Se on täällä taas, vuosittainen Movember!

Rakastan viiksiä. Miehellä. Luulisi siis, että Movember olisi minulle yhtä viiksien juhlaa.

Väärin. 

Tänä vuonna, ensi kertaa, poikaystäväni päätti osallistua Movemberiin ihan oikeasti. Oikeasti, eli niin, että lähtee kasvattamaan niitä puikkoja ihan nollasta. 

En ole koskaan nähnyt poikaystävääni ilman partaa tai viiksiä.

Poikaystävälläni (vaikka nuorempi mies onkin) on mielestäni varsin hauska naamakarvoitus. Karvoitus vaihtelee lyhyehköstä pidempään partaan, kalapuikkoihin tai James Hetfield-tyylisiin kahvaviiksiin, on miehekäs ja kutittelee minua mukavasti.

Nyt, kun poikaystäväni ylähuuli on poskia ja leukaa myöten kalju, en tiedä, mitä minun pitäisi ajatella.

Minusta tuntuu, etten oikein tiedä, kuka tuossa sohvalla minun vieressäni nyt istuu.

En tunnista häntä.

Apua! Marraskuu, etene. Pian!

...joita minulla ei ole:

1. Rannekello. Itse käytän kännykkää kellona, kuten kuka tahansa itseään kunnioittava 13-vuotias. Samalla voi tsekata viestit, Facebookin ja sähköpostit tilanteessa kuin tilanteessa, koska oikeasti "katsoo vain kelloa".

2. Nailonsukat. Oikeasti hämmennyin, kun näin eilen kuntosalilla lähes jokaisen naisen pujottavan varpaansa suihkun jälkeen nailonsukkaan. Minäkin haluan (mutta hassunhauskat sukat ovat vaan paljon... no, hauskempia. Eivätkä ne mene yhtä helposti rikki)!

3. Printteri. Aikuisella ihmisellä on printteri. Eikö olekin? Ainakin, jos taloudessa on kaksi tietokonetta.

4. Luottokampaaja. Olen kyllä yrittänyt kovasti löytää sellaisen. Jos tarjouspartureissa käyminen lasketaan.

5. Talouspaperia. Meidän kahden hengen taloudessa oli monen kuukauden pituinen jakso, jolloin talouspaperia riitti. Se oli sen jälkeen, kun vanhempani olivat käyneet meillä muutaman päivän vierailulla. Sittemmin ei ole palio talpappia näkyny.

+1. Talvi- ja kesävaatteiden laatikot, vaatteiden erottelu ja pois pakkaaminen vuodenaikoina, jolloin ne eivät ole tarpeen (tästä puhuminen kuuluu kyllä minunkin aikuiseen arkeeni).

Muistutan olevani 29-vuotias.

Lopuksi vielä aikuisten asioita, joita minulla ON: Iso aikuisten naisten lompakko, kynttilöitä jotka eivät tuoksu, kulho eteisessä avaimille,  pesuaine erikseen ikkunoille, kylpyhuoneen pinnoille ja yleiseen puhdistukseen. Ja Vanishiä.

Eräs ystävättäreni kertoi minulle taannoin treffeistään, jotka olivat päättyneet onnekkaasti seuralaisen kotisohvalle. Varsin miellyttävien deittien ansiosta sohvanreunalla alkoi kevyt suutelointi, joka oli vaarassa muodostua kiihkeäksi, kunnes ystävättäreni mieleen muistui elintärkeä seikka: ”Mä en ole sheivannut.”

Koko herkullinen kismailu oli mennä täysin pilalle siksi, ettei ystävättäreni mieleen mahtunut tämän lisäksi yhtään muuta ajatusta.

Ajattele nyt: mukava sohva, lämmin kosketus, pehmeät huulet, kielen lipais –mäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannut. Jopas on mieleenpainuva ensisuudelma.

Olen ah niin useasti miettinyt tätä surullista faktaa, joka estää sinkkunaisen seksielämän spontaaniuden täysin – tai ainakin haittaa sitä merkittävästi. Totuushan on se, että yöllisen romantiikan mahdollisuus kasvaa, mitä vähemmän sitä kohti pyrkii. Tarkoitan tässä luonnollisesti nimenomaan aktiin valmistautumista. Jos jätät Gillette-rituaalit väliin, ja jotakin tapahtuu (ja niin todennäköisesti tulee käymään: meitähän on teini-iästä asti opetettu romantiikan saralla uskomaan ”silloin kun sitä vähiten odotat” –periaatteeseen), olet niinkutsutusti kusessa. Mäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannut.

Mikäli yrität, valmistaudut ja näet vaivaa, eli olet silkinpehmeä mahdollista kontaktia varten, oletkin yhtäkkiä epätoivoinen (kenties kevytkenkäinenkin) ja onnistut korkeintaan karkoittamaan potentiaaliset lähestymisyritykset luotasi. Kotimatka valloituspaikalta sujuukin silloin pettymyksen ja itseinhon tunteiden siivittämänä. Ehkä siisti bikiniraja tai full-on brasilialainen vahaus (valitse oma metodisi) lämmittää yksinäisinä hetkinä?

Vastakkainen sukupuoli ei tällaisesta ongelmasta kärsi. Oi, sitä spontaaniuden kimaraa joka miehen deittailua värittää!

Nainen voi ainoastaan valmistautua ja heittäytyä helpoksi tai päätyä yksin silkkisine säärineen (ja ehkä silkkisine vajayjayineen) kotiin – tai olla valmistautumatta ja antamatta.

Tämä lienee se, mitä amerikaksi kutsutaan lose-lose-situationiksi. Tai peniskateudeksi? Allekirjoittanut allekirjoittaa.

Huomasin tässä jokin aika sitten, että realityohjelmien maailma tarjoilee taas uusia turhuuksia myöhäisiltojemme ja arkiaamujemme ratoksi.

Huippumalli Heidi Klumin luotsaama mahtisreality Project Runway - Muodin huipulle on saanut sisarsarjan Project Accessory - Asustemuodin huipulle. Sitä juontaa huippumalli Molly Sims.

Siis oikeesti?

Ohjelmassa rakennetaan 90-lukulaisen näköisiä vöitä, paksuja rannerenkaita ja huteria kenkiä, joilla ei pysy pystyssä. Pisteenä iin päälle kaikki koristellaan Swarowskin kristallein. Voittaja saa 100 000 dollaria Ebay Fashionilta oman malliston suunnitteluun, aukeamia InStyle-lehdestä ja mallien kampaukset ilmaiseksi vuoden ajan. 

Onko tää jonkun mielestä hyvä juttu?

Asusteiden suunnittelu, erityisesti laukkuujen ja kenkien suunnittelu, on mielestäni kiinnostavaa. Artesaaniosasto ja koruseppäys on inspiroivaa ja mielenkiintoista. En kuitenkaan näe syytä, miksi näistä järjestetään skaba, jossa kaksitoista kilpailijaa tekee kaiken tämän pikkumustaan tai muuhun blank canvasiin pukeutuneelle mallityttöselle ja kuorruttaa tuotoksensa (näköjään) joka kerta Swarowskin kristallein. Aluksi ajattelin, että okei, tämä on varmaan muutaman vuoden vanha ohjelma, annetaan se sille anteeksi, mutta EI. Viimevuotinen. 

Toisaalta en ole kyllä koskaan väittänytkään ymmärtäväni mitään fäshönistä. 

Olenko ihan pihalla? Vai todistaako Asustemuodin huipulle jälleen kerran väitteen siitä, että spin offit on luotu epäonnistumaan?

Tulin tänään minilomalta Kööpenhaminasta. I-ha-na paikka! Suosittelen. Lentomatkailusta päällimmäisenä mieleen jäivät kuitenkin ärsyttävimmät lentokoneissa vastaan tulevat ihmistyypit, jotka tuntuvat löytyvän jokaisella matkalla jokaisesta koneesta. Tarjoilen ne teille tässä on a platter, olkaa hyvä:

Pentu, joka potkii lakkaamatta selkänojaasi. Tämä on tosi ärsyttävä arkkityyppi, koska sille on vaikea sanoa mitään. Joskus demonilapsen vanhempi on ystäväsi, joskus vihollisesi, muttei silti välttämättä kykene itsekään kontrolloimaan jälkeläisensä jalkatyöskentelyä. Tällä viimeisimmällä matkalla penkkien välistä ilmestyi välillä myös pikkuinen (paholaisen) käsi, joka ”suloisesti” nipisteli minua käsivarsinahkasta ja kyynerpäästä. Huoh.

Viinaa kittaava suomalaismies, -nainen tai -pariskunta. Tämä arkkityyppi saattaa olla mukava, pelottava tai joskus tajuton. Tällä kertaa Helsingin-koneessa ollut pariskunta koki tissuttelun lisäksi asiakseen moittia muiden matkustajien käsimatkatavaroiden ja päällysvaatteiden asettelua overhead binseihin (MIKÄ niiden suomenkielinen nimi on??) hurjasti kiroillen sekä tapella haukkuen toisiaan äänekkäästi mitä värikkäimmin kirosanailmauksin. Haloo, tämä kone menee Helsinkiin. Täällä teidän eksoottista kieltänne ymmärretään jo pikkuisen paremmin kun siellä, missä ikinä olittekaan romanttisella lomallanne.

Viime lennolla elokuussa viinaa kittaava suomalaismies oli ihan mukava, mutta päätti värvätä poikaystäväni pyytämään hänelle valkkarisantseja, kun oli itse jo pyytänyt niin monta, että pelkäsi ettei hänelle enää tarjoiltaisi. Just.

Remuava nuorten miesten tai naisten porukka. Tämä arkkiporukka voi pahimmillaan pilata koko reissun ja sisältää molempien edellisten kohtien päänsärkyjä eli potkimista ja alkoholismia. Tämän matkan koneessa oli arviolta noin yksitoista itäsuomalaista mieshenkilöä, siroteltuina eri puolille konetta, jatkuvasti keskenään huutokeskustellen. Harmittomia, mutta todiste siitä, että arkkityypit ovat koneessa AINA.

Joitakin vuosia sitten eräs kaverini oli samalla lennolla silloisen Popstars-voittajaporukan (ja kameraryhmän) kanssa. Tytöt olivat julkisuudesta vielä kaukana, sillä televisiosta tulevissa jaksoissa oltiin vasta alkukarsintojen tiimellyksessä, mutta käytös oli tytöillä kuulemma kyllä poptaivaan parhaimmistoa. Me ollaan villejä, nuoria ja äänekkäitä! Kiva.

Viimeiseksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi arkkityyppiryhmäksi luen ne, joiden on pakko päästä ensimmäisten joukossa ulos koneesta. Niitä on lentokoneessa AINA. Ja PALJON. Toisaalta, jonkunhan sieltä on pakko ekana lähteä. Ja jonkunhan on annettava minunkaltaiselleni jotakin nillitettävää.

Eli... Kiitos!

Sain viime viikolla positiivista palautetta käyttämästäni kirosanasta. Parahdin (tuskaisesti) sulkapallokentällä ”VOI PERSEENSUTI” kun vastustajani niittasi minut neljännen peräkkäisen kerran.

Myöhemmin viereisellä kentällä pelannut tyttö tuli kertomaan minulle arvostaneensa suuresti kirosanavalintaani. "Mun mielestä oli ihana kuulla, kun sanoit että VOI PERSEENSUTI, se on mun suosikkitermi! Se on mun mielestä niin ihana! VOI PERSEENSUTI!" hän ihasteli kovaan ääneen, leveästi hymyillen.

Helmi homma, sanoin minä.

Millaisia kirosanoja te suositte?

Olen 29-vuotias. Viime viikolla koulutuksessa minua luultiin parhaimmillaan 24-vuotiaaksi. Aluksi kieriskelin kehuissa, nautin pienistä numeroista ja hihkuin onnesta soikeana kuin ...no, joku mikä on soikea (mikä muuten oikeasti ON soikea? Amerikkalainen jalkapallo? Ei. Kananmuna? Ei. Ellipsi? Se sen on oltava! Soikeana kuin ellipsi!).

Hetken kuluttua aloin kuitenkin miettiä, mitä 24-vuotiaalta vaikuttaminen oikein merkitsee. Enkö olekaan vakavasti otettava? Olenko lapsellinen? Enkö ole muka naisellinen? Puuttuuko minulta itsevarmuutta? Enkö olekaan fiksu?

(En tietenkään tarkoita, että 24-vuotias olisi lapsi, tyhmä tai epäuskottava. Ajatukset tulvivat mieleeni sen kummemmin niitä ajattelematta. Silloin varmaan hetkellisesti ajattelin, että 24-vuotias on synonyymi ameeballe.)

On mukavaa, kun luullaan nuoremmaksi. Jos vaikka Alkon myyjä kysyy papereita, täytyy reagoida missin tavoin (yllättyneesti/maanisesti hymyillen ja tirauttaa ehkä liikutuksen kyynel, jos pystyy) ja päivittää Facebook-status heti. Jos uusi tuttava luulee iän väärin, kiitellään sitä, punastellaan ...ja ehkä päivitetään Facebook-status, muttei ihan heti. Ollaan imarreltuja ja tyytyväisiä.

Jos tunnemme meitä nuoremmaksi luulevan henkilön ennestään, saattaa karuselli pyörähtää toiseen suuntaan. Sanoinko jotain tyhmää, ja nyt se luulee, että olen joku nuori tytönheitukka? Annoinko itsestäni epäammattimaisen kuvan? Mitä se minusta nyt ajattelee?

Järkytyin itsekin näistä huomioista. Tottakai haluan näyttää nuorekkaalta. Tietysti haluan näyttää hyvältä. En toki halua, että kukaan ajattelee minun olevan vanha.

Mutta haluanko näyttää nuoremmalta kuin olen?

Enpä taida.

Justin Timberlaken mentyä viime viikonloppuna naimisiin on aviomiesehdokkaideni lista taas huolestuttavasti pienentynyt. Kiitti vaan, Jessica Biel.

Haluan sanoa suorat sanat muutamalle muullekin julkkissutturalle. Veitte minulta miehen. Kiitti vaan.

Blake Lively, haista ite, kun otit ja nait Ryan Reynoldsin. Tosin noin lyhyen seukkailun avioauvoon en hevillä Hollywoodissa usko. Kohta se lempi hiipuu, ja R&R saattaakin olla minun kainalossani. Ha!

Pamela Tola, komistuksesi Lauri varmana katsoi suoraan minua silmiin Härmä-elokuvan enskarissa. Meillä oli aito konekshöni. Varmana oli.

Vihaisin mieluusti Beyoncéa Jay-Z:n nappaamisesta, mutta kun ovat niin suloisia molemmat, ettei niitä voi kuin rakastaa. Ällöä.

Justin Theroux, kehtaatkin viedä ihanaakin ihanamman Jennifer Anistonin markkinoilta! Jen-Jen, Friends for life?

Sori, Vanessa Hudgens, mutta Zac Efron on mun mielestä aika ihana. Aluksi se oli liian nuori ja liian nätti, mutta sitten tuli Justin Bieber ja käänsi tämän pöydän nurin. Voisitko vaihtaa vaikka siihen biiberiin?

(Kiitos muuten Mila Kunis, ettet ole vielä vienyt Ashtonia vihille.)

Ostin New Yorkista viime kesänä Altoid-pastilleja, koska rasiat ovat mielestäni niin söpöjä. Joo, tykkään rasioista, big whoop. 

Vielä kivempia olivat kuitenkin rasioiden sisältä löytyneet suloiset kuvaukset niiden sisältämien pastillien vahvuudesta. 

The strength of Altoids comes from the use of real peppermint oil and the dreams of pregnant mermaids.

If you sail to an island, defeat a giant, and scale a mountaintop, Altoids are still stronger than you.

Olen kuullut, että Altoidseja aletaan myydä (ehkä myydään jo?) Verkkokauppa.comissa. Ottaa päähän, että hain omani rapakon takaa, eivätkä ne enää ole niin spessuja, mutta saanpahan ainakin uudet pastillirasiat sitten tulevaisuudessa melkein naapurista!

Ah. Ystad, tuo modernin ruotsalaisen murhamysteerin kehto.

Rakastettu Kurt Wallander ratkoo murhien ja katoamisien lisäksi ihmis- ja perhesuhteitaan taas tänään Maikkarilla.

Olen ollut huolissani Ystadin murhatilastoista, jotka lienevät Skandinavian kärkikastia väkilukuun suhteutettuna. Wallanderilla tuntuu olevan ratkaistavanaan joka viikko toinen toistaan karmaisevampia kuolemantapauksia, järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja ihmiskauppaa. Jääkö Ystadiin jäljelle enää yhtään elävää ihmistä?

Ruotsalaisia Wallander-leffoja on tehty internetin mukaan 26 kappaletta. Voitaneen turvallisesti olettaa, että jokaisesta elokuvasta löytyy vähintään yksi ruumis, monista enemmänkin. Lasketaan keskimäärin 1,5 ruumista per elokuva. 39 ruumista. Ruotsalaisia Wallander-elokuvia on tulossa vielä kuusi lisää – nostetaan siis bodycountia yhdeksällä.

Brittituotanto-Wallandereita on tehty toistaiseksi ymmärtääkseni yhdeksän, ja kolme viimeistä ovat tuotannossa. Näistäkin löytynee vähintään 1,5 ruumista per elokuva. 18 ruumista.

66 ruumista.

Asukkaita Ystadin kunnassa on 28 427, keskustaajamassa 17 300.

Laskelmieni mukaan elokuvat ovat onneksi tappaneet Ystadin asukkaista vain promilleja. Huh! Huoli pois!

Tänään Kurt paljastaa Ystadissa ihmiskauppavyyhdin. Antoisaa elokuvailtaa!

Toisaalla vietetyn kurssiviikon ja blogihiljaisuuden (ish) aika on ohitse!

Tuli tuossa kurssilla yhtenä päivänä puheeksi väärin kuullut sanat. Tällä kertaa kyse ei ole laulun sanoituksista (siitäkin saisi herkullisen kirjoituksen aikaiseksi, mutta jätettäköön toistaiseksi tuonnemmaksi), vaan arkipäivän tilanteista, jotka voivat muuttua mukavasti hupaisiksi väärin kuultujen sanojen ansiosta.

Esimerkiksi näin: 

Myrkytys = nylkytys. Nylkytyskuolemat lisääntyvät Suomessa vuosittain. tai Onksulla nylkytystietokeskuksen puhelinnumeroa?

Leffa = peffa. Se oli kyllä tosi kova peffa! tai Toi on yks mun suosikkipeffoista!

Mieli = kieli. Siis onko tää sun kielestä märkä?

Periksiantamattomuus = peniksenantamattomuus. Parhaimpia puoliani ovat sinnikkyys ja peniksenantamattomuus.

Punkkari = runkkari. Mulla oli nuorena sellanen runkkarivaihe.

...ja niin edelleen. Parasta!

P.S. Nämä ovat YLLÄTTÄEN alapäähuumoriin liittyviä juttuja. KAIKKI.

Tässä kävi nyt tällä viikolla sillä tavalla hassusti, että jouduin pikkulintujen hyökkäyksen kohteeksi.

Olen koulutuksessa Vierumäellä, eikä majoitustiloissa ole jääkaappia. Opiskelijahintaisen lounaan maksan mielelläni joka päivä, mutta kuudentoista euron illalliseen en päivittäin kykene. Kävimme siis porukalla kaupassa ja ripustimme DIY-meiningillä kylmässä pidettävät tuotteet muovipussissa ikkunan ulkopuolelle. Illalla vitsaillen mietimme, että mitä syömme, jos linnut käyvät närsimässä eväitämme. Seuraavana aamuna ikkunan saranassa lerpatti tyhjä muovipussin raato. Maassa ikkunan alla lojui tyhjiä pinaattilettu-, fetajuusto- ja broilerpyörykkäpaketteja.

Eikä siinä vielä kaikki.

Tirpat vissiin ajattelivat, ettei ihmislasten nöyryytys vielä lähimainkaan riitä, ja päättivät tänään livahtaa raollaan olevasta ikkunasta sontimaan sängyillemme. Ne osasivat lintujen tapojen vastaisesti suunnistaa samasta rakosesta myös ulos. Emme missään vaiheessa huomanneet tinttien käyneen huoneessa. Vasta silloin, kun olimme huonekaverini kanssa panneet pitkäksemme sänkyihimme, aloin ihmetellä lakanoissa olevia mustavalkoisia tahroja.

Linnun kakkaa tyynyn reunalla. Ei kiva.

Hei vaan ja terveisiä Helsinki-Tampere-junasta! VR:n langaton verkko on kyllä yksi parhaimpia keksintöjä vähään aikaan – nyt kun se vielä toimisi, niin kaikki olisi täydellistä.

No, tässä kun nyt ollaan Tampereelle matkalla, niin ajattelin listata taas muutamia suosikkejani tamperelaisista ilmauksista. Nämä kun eivät vanhene koskaan! Minun mielestäni.

Ryysy – Mikä tahansa vaatekappale. Oli se sitten viimeisintä huutoa, maksettu kultaharkoilla tai kaapin perällä vuosikausia lojunut papan kalsariasuste. Se o ryysy.

Räysä – Ehdoton suosikkini, jota usea tamperelaiskaverinikaan ei tunnista. Lakki, hattu, pipo, lätsä. Erityisesti karvahattu tai hiukan kärsinyt (mielellään lierit käsittävä) päähine.

Tiäkkö – Vastoin yleistä luuloa, tamperelaiset käyttävät tätä ”tiäksään” sijasta jokaisessa paikassa, jonne sen kykenee väkivalloin tunkemaan. Sopiva täytesana kohtaan kuin kohtaan. Voi käyttää myös sekaisin em. ”tiäksään” kanssa, esim. ”Se on tiäkkö Tapparan tiäksää vuaro tänä lauantaina tiäkkö.”

Painaa – Verbi, jolla voi kuvata lähes mitä tahansa toimintaa, erityisesti sellaista, johon liittyy jonkinlainen valmistus. Lankomieheni suuressa suosiossa ja käytössä. Esim. ”Hans Välimäki painaa tiäkkö himmeetä pihviä koko päivän” tai ”Naapuri painaa hiaman meneen joka aamu tiäkkö tossa Hämeenpuistossa sen koiran kanssa” tai ”Fanni (lankomiehen 2-vuotias tytär) paino kaameeta hiakkakakkua tua puistossa äsken tiäksää”.

Niin että hyvää viikonloppua vaan Mansesta tiäkkö!

Niin. Kuten otsikko kertoo, kuukautiset ovat mielestäni naisten armeija. Lilyn hyväksi havaittuun 5 + 1 -tyyliin:

1. Kumpikin asia on lähtökohtaisesti perseestä, mutta kummallakin on jokin mystinen "bigger picture" -hyöty.

2. Edellä mainitun hyödyn unohtaa heti, kun sattuu, on vaikeaa ja/tai väsyttää.

3. Kumpikin tuntuu kestävän pidempään kuin todellisuudessa kestää.

4. Armeija tekee pojista miehiä, menkat tytöistä naisia. 

5. Vastakkaisen sukupuolen (ts. asiasta tietämättömän) on vaikea ymmärtää, mistä on oikein kysymys.

+1: Kumpikin kelpaa puheenaiheeksi oman sukupuolen edustajien keskuudessa, kun ei keksi mitään muuta.