Uudessa kesätyöpaikassani vessan sijainti on "kätevästi" matkan varrella keittiöön. Kun haen itselleni mukillisen vettä, käyn yleensä matkan varrella vessassa. Menen siis usein mukin kanssa vessaan. Tulen myös usein täyden vesimukin kanssa ulos vessasta. Haluan joka kerta huutaa
TÄMÄ EI OLE VIRTSANÄYTE!
Käykö teille koskaan noin?
Olen päättänyt heittäytyä positiivisemmaksi ihmiseksi. Yhtenä ensimmäisistä asioista, joita aion tehdä, on kielteisten suosikkisanontojeni kääntäminen myönteisiksi. Kestosuosikkini ”en pidä minään” muuttuu siis luonnollisesti ”pidän minään” -muotoiseksi.
Pidän minään on varsin monikäyttöinen sanonta. Sitä voi käyttää esimerkiksi:
Arvostuksen ilmaisemiseen:
”Kävin katsomassa Great Gatsbyn. Leo oli aika hottis. Pidän minään.”
tai
”Hei, hienot kalossit! Pidän minään.”
Hyväksynnän ilmaisemiseen:
”Hei mitä jos otettaiskin skumppalasillisten sijasta ihan kokonainen pullo?”
”Pidän minään.”
tai
”Kaksi pulloa skumppaa, kiitos!”
”Pidän minään.”
Rakkauden kaltaisten tunteiden ilmaisuun:
”Pidän sua minään.”
”Niin määkin sua.”
tai
”Me ollaan nyt käyty viidesti treffeillä.”
”No, pidätkö minään?”
”Pidän minään.”
Eikö?
P.S. Kuvassa barbipuutarha Brooklynissä. Pidän todellakin minään.
Olen viime viikkoina seonnut ihan täysin Tina Feyn luomaan 30 Rock -televisiosarjaan. Luin Feyn kirjan Bossypants, ja sen jälkeen oli pakko alkaa katsoa sarjaa, josta kirjassa niin kovasti puhutaan. Useat ystävät ovat sitä myös jo pitkään hehkuttaneet (sori, että tarvitsin itse sarjan luojan kirjallisen kehotuksen, ennen kuin uskoin teitä). Eikä suotta. Suosittelen!
1. Tina Fey. SNL-näyttelijät ovat mielestäni usein vähän ahdistavia. Tina Fey on poikkeus sääntöön! Tai siis 30 rockissa hän on poikkeus säntöön. Date Nightissa Fey on creepy. Sorry.
2. Tina Fey: Bossypants -kirjan parempi ymmärrys. Crap! Nyt se pitää lukea uusiksi.
3. Tracy Morgan. En kunnolla edes tiennyt kuka Tracy Morgan on, ennen kuin aloin katsoa 30 Rockia. Hauskinta on se, että hauskinta koko sällissä EI ole se, että sillä on naisen nimet. Ja molemmat vielä!
4. Alec Baldwin (se ei-niin-creepyn-ja-raiskaajan-näköinen-baldwinin-veljeksistä), joka on sairaan kova. Sairrrrraan kova.
5. ”I love (insert person, food or thing here) so much, I want to take it behind a middle school and get it pregnant.” -Tracy Morgan (as Tracy Jordan).
+1. Ohjelman huippuhauskat julkkiscameot (Conan O’Brien, Oprah, Jon Bon Jovi, Julianne Moore, Salma Hayek…) ja miten valmiita ne ovat tekemään itsestään pilaa.
Jussayin.
P.S. Tämä on hyvä aika aloittaa sarja, sillä sen viimeistä tuotantokautta viedään parhaillaan. Voit katsoa KAIKEN pötkössä. KAIKEN!
New York on miljoonakaupunki (duh) ja täällä on paljon liiketoimintaa (duh). Niinkin paljon, että useammalla kuin yhdellä on tavalla tai toisella hauska nimi.
Mi Barrio Meat Market
(Lihamarkkinat noin niinkun ylipäätään on nimi, jonka antaisin korkeintaan yökerholle. Kun siihen lisätään henkilökohtaistava attribuutti, "Mun Huudien Lihamarkkinat" kuulostaa kieltämättä houkuttelevalta.)
Restaurant Maison Harlem
(Ranskalainen finesse käy heikosti yksiin Harlemin kaupunginosan kanssa (ks. Homeboy of Harlem). Mutta ruokaa voin kyllä suositella!)
Baby Girl's Bubbles & Cleaners
(Pesuloita on joka kulmassa, mutta kyllähän se auttaa jos pesulan nimi on Laundr-O-Matin tai West Side Cleanersin sijasta jotakin vähän mystisempää.)
Homeboy of Harlem Pawn Shop
(Panttilainaamoita löytyy täältä muuten tosi paljon, ja yhdellä jos toisellakin on huumorintajuinen nimi. Tämä oli tähänastisista hupaisin.)
Pilde's Optics
(Tässä ei ole mitään hauskaa, ellei ole Suomesta. Haha!)
Whatever Tattoo
(No, en menisi tänne mustaamaan nahkaani.)
TC & P's Variety Store - 97¢, More Or Less
(99¢ kauppoja eli dollar storeja löytyy Nykistä myös runsaasti, mutten aiemmin ole nähnyt 97 centin kauppaa. Jossa, huomio, kaikki maksaa enemmän kuin 97 centiä tai vähemmän kuin 97 centiä. Tarkkaa määrittelyä, TC & P. Good on ya!)
1. Ricky Martin on sieltä kotoisin.
2. Vastoin aiempaa luuloani, Puerto Rico kuuluu Yhdysvaltoihin.
3. Siellä on palmuja (YYYEEAAHH) ja dollareita (ks. kohta 2).
4. Myös Marc Anthony on sieltä kotoisin (not as cool as (Puerto) Rrrricky).
5. Jennifer Lopezin juuret ovat nekin Puerto Ricossa (way cooler than Marc).
6. Nerokas drinkki piña colada on myös Puerto Ricosta kotoisin (cooler than Ricky and Marc put together!).
+1. Meikä lähtee sinne lauantaina!
Lopetin kahvinjuonnin viikko sitten. Tänä aikana tunteeni tuota ihanaa, kamalaa kofeiinilitkua kohtaan ovat muuttuneet myrskysään lailla.
Uskon, että tässä tilanteessa voidaan soveltaa samoja kohtia, jotka liittyvät mistä tahansa traumaattisesta kriisistä selviämiseen:
Shokkivaihe (ensimmäinen päivä): Tässä vaiheessa ajatukset pyörivät ainoastaan kriisin aiheuttajassa. Kahvi on kyllä kamalaa myrkkyä, miksi koskaan edes aloin juomaan sitä? Kahviakahviakahviakahviakahviakahviakahvia. Kahvi on parasta, mitä maailmassa on! Jumalten nektaria! Yäk, pahaa. Ah ihanaa! Yäk, kamalaa. Ah, parasta!
Reaktiovaihe (päivät 2 ja 3): Tässä kohtaa kärsit sellaisista maailmanlopun vieroitusoire-päänsäryistä, että migreenit jäävät auttamatta toiseksi. Pahinta on se, että mikään lääke ei auta ja samalla sitä tiedostaa, että piiiikkiriikkinen tilkkakin kahvia auttaisi. Ja Starbucks huutaa joka ikisessä kadunkulmassa pilkallista kutsuhuutoaan.
Käsittelyvaihe (päivät 4 ja 5): Kutsutaan myös hyväksymisvaiheeksi. Valo alkaa pilkahdella tunnelin päässä, eikä nuppiinkaan enää niin kovasti satu. Kyllä. Minähän taidan pystyä tähän. (Silmät kiinni aina Starbucksin kohdalla.)
Uudelleen suuntautumisen vaihe (päivät 6 ja 7): Tässä vaiheessa saattaa jo nähdä itsellään tulevaisuuden ilman kahvia. Sen saattaa haluta vaihtaa teehen, chaihin tai veteen (niitäkin saa Starbucksista). Tai kuten minun tekisi mieli, crackiin.
Nyt on ollut niin kova kiire työ- ja koulu- ja newyorkilaisjuttujen parissa, että blogi on jäänyt vähän vähemmälle. Anteeksi. Lähestyvä kotiinlähtö on myös aiheuttanut allekirjoittaneessa paniikinomaisia reaktioita, jotka ilmenevät mm. luumustamisena ulkona niin kauan, että ei tahdo enää päästä julkisilla kotiin ja matkoina random paikkoihin kuten Union City, New Jersey. Reissujuttuja olen vähän paremmin jaksanut päivitellä tuonne Cocktailin puolelle, jos New York-aiheiset vinkit, kuvat ym. kiinnostavat niin sinne vaan.
Tänään mieleni kuitenkin teki kirjoittaa siitä, mistä paikallisissa uutisissa on viime aikoina puhuttu:
1. Sesame Streetin Cookie Monsteriksi pukeutunut mieshenkilö töni Times Squarella pikkupoikaa, koska tämän vanhemmat eivät maksaneet siitä, että ottivat lapsesta kuvan Monsterin kanssa. Tämänaamuisessa amNewYork -lehdessä muistutetaan antisemitistisestä Elmosta, joka terrorisoi Central Parkia viime kesänä, ja erilaisiin asuihin Times Squarella pukeutuvat costume performersit esittävät vastalauseensa tapahtumiin: ”Emme ole hirviöitä”.
2. Beyoncé ja Jay-Z matkustivat viidennen hääpäivänsä kunniaksi Kuubaan, jonne amerikkalaiset eivät saa matkustaa, koska turismidollarit tukevat ihmisoikeuksia väärinkäyttävää kuubalaishallintoa. Nyt epäillään, mitkä olivatkaan Cartereiden motiivit reissuun. Suomalaisia kiinnostanee, että Obamalta syitä julkkisparin poikkeukselliseen matkustuslupaan tivaamassa on mm. kansanedustaja Ileana Ros-Lehtinen, joka on kuubalaista syntyperää, mutta naimisissa suomensukuisen miehen kanssa. Sellaista.
3. Kevyemmissä uutisissa: 10 must-have New York –älypuhelinsovellusta. Sovelluksia mainostetaan (ilmais)lehtijutuissa aina kun ehditään. Kun lumimyrksy (suomeksi tavallinen vesisadesää) iski, lehdessä vinkattiin 10 älypuhellinsovellusta, joilla selviää blizzardista. Siihen kuuluivat muun muassa taskulamppusovellus, Punainen Risti - sekä ensiapusovellus ja ”Punainen paniikkinappula” -sovellus. Näillähän selviää mistä vaan!
4. Rihanna ja Chris Brown erosivat. Taas.
Toimistolla ei ole ketään. Kaikki jäivät pääsiäisen jälkeen lomille ja loikoilevat nyt Miamin aurongossa sateenvarjodrinkki kädessä tai laskettelevat Vermontissa minttukaakao mielessä. Tulevat sitten takaisin möllöttelemään tänne toimistolle punaisenruskeina ja onnellisina.
Perkele.
Kun toimisto on tyhjä tai lähes tyhjä, siellä tekee mieli tehdä kaikkea sellaista, mikä normaalisti ei kuulu työpaikkakäyttäytymiseen. Kirjoitin samasta aiheesta postauksen jo nelisen vuotta sitten (eli näköjään silloin, kun minulla oli viimeksi tylsää töissä, lucky me), jonka päivitin nyt ajankohtaiseksi.
Tässä siis tulee: 5 + 1 asiaa, jota tyhjässä toimistossa tekee mieli tehdä:
1. Zumba.
Poppikoneet täysille ja tanssit pystyyn. Eikä muuten todellakaan mitkään koreografiatanssit, vaan kunnon riehumisjumpat ja moshaus-sessarit. Tätä kun voisi tehdä joka päivä! Todellisuudessa uhkana ovat naapuritoimistot ja avoimet ikkunat, ja loppujen lopuksi sitä päätyy kuuntelemaan radio novaa tai aaltoa vaan pikkuisen kovemmalla kun yleensä. Ten Sharpia voi hyräillä mukana vähän normaalia vapautuneemmin.
2. Slarvailu.
Jos ketään ei ole paikalla, miksi tehdä töitä? Vois hei olla vaan! Totuus on kuitenkin se että työpaikalla ei oikein ole mitään muuta tekemistä kun ne työt. Mutta tämän ajatteleminen kuitenkin kikatuttaa mukavasti tyhjässä toimistossa.
3. Alastomuus.
Tämä on yksi helpoimmista mielihaluista, koska missään ei ole oikein hyväksyttävää olla alasti. Ainakaan työpaikalla. Tässä skenaariossa melkein riittää siis pelkästään se, että on alasti - mitään ei tarvitse oikeasti tehdä. Tietysti hurjapäisemmät voivat herkutella kieriskelyajatuksella, kopiokonepotentiaalilla (ks kohdat 5 ja 6) tai mahdollisesti yhdistää edellisen tanssimisfantasian nakuiluun. Oikeasti tämä vaatii kuitenkin niin mielettömästi munaa, että jos on valmis tekemään tämän, niin sen on luultavasti tehnyt jo, oli toimisto tyhjä tai ei.
4. Työpaikan resurssien hyväksikäyttö.
"No nythän sitä voisi vaikka soitella duunin laskuun joka paikkaan ja ottaa kopioita mielin määrin." Siis anteeks vaan – soitella kenelle ja ottaa kopioita mistä?
I rest my case.
5. Irstailu.
Tämä skenaario liittyy läheisesti nakuiluskenaarioon ja voi pitää sisällään esimerkiksi vessassa käymistä ovet auki. Klassinen pakaroiden ja kopiokoneen välinen ystävyys kuuluu myös tähän kategoriaan. Todellisuudessahan kaikki tällainen on hauskaa ainoastaan silloin, kun joku on näkemässä. Jää siis tekemättä.
Joo. Työnteoksihan tämä sitten kuitenkin meni. (+1: Työnteko.)
Amerikkalainen televisio tarjoaa monenlaista viihdettä. Esimerkiksi nämä viisi (+1) seuraavaa ohjelmaa, jotka ovat typeryydessään joko loistavia tai ..no, typeriä.
1. Splash. Ensin julkimot pantiin tanssimaan, sitten samaan illallispöytään, sitten Donald Trumpin läksytettäviksi. Nyt ne pannaan sukeltelemaan. Splash on realityohjelma, jossa julkimoista koulutetaan uimahyppääjiä muutamassa viikossa. Osallistujiin kuuluu tietenkin sopivasti useampi bikinibeibe. Kuva: abc.com.
2. L.A. Shrinks. Terapeutit juttelevat potilaidensa kanssa, perheensä kanssa, kavereidensa kanssa, itsekseen. Kukaan ei edes muista, että on olemassa sellainen asia kuin doctor-patient confidentiality, jos on mahdollisuus päästä televisioon. Minä en ainakaan haluaisi tietää, että nuppitohtorillani on intimiteettiongelmia partnerinsa kanssa tai traumaattinen isäsuhde, josta ei pääse yli.
3. Pregnant in Heels. Okei, tällä ohjelmalla on lähinnä tyhmä nimi. Kyllä tyyliohjelma raskaana oleville naisille saattaa olla ihan järkeväkin. Mietin vaan, hankkiutuuko juontaja paksuksi jokaista uutta seasonia varten?
4. 19 Kids and Counting: Duggars do Asia. Tämä... Tai siis.. Katsokaas, kun... No... Äh. Minulla ei ole tähän sanoja. Katsokaa Googlesta.
5. Thintervention with Jackie Warner. Jee! Koska maailma tarvitsee lisää shokeeraavia laihdutusohjelmia. Oikeasti en osaa päättää, onko sana thintervention minusta täysin passée vai valtaisan nerokas.
+1. Fashion Jewelry with Anne, Rock-Hard Abs with Jessica, Never Cook Again with Tom ja niin edelleen. Ostos-tv on Amerikassa ohjelmatiedoissa. Siis puolen tunnin mainos, joka katkotaan mainostauoilla. Perfect!
Olen tässä viime aikoina pannut merkille, että mummot ja mummojenkaltaiset (= papat) ja niille ominainen käytös nousevat yhä useammin esille keskusteluissa, joita käyn muiden oman ikäisteni kanssa. Lieneekö tähän syynä lähestyvä kolmikymppisyys ja vääjäämätön mummoutuminen? Vai haistellaanko tässä kuitenkin kevään trendejä: Mummot ovat cool. Etenkin tänä keväänä.
En tiedä. Tarkastelkaapa omaa mummokäytöstänne. Dead giveawayseja ovat:
1. Kun käyt lounaalla lukioaikaisen koulukaverin kanssa, ettekä juuri puhu muusta kuin selkävaivoista ja lääkärikäynneistä. Yksi suosittelee osteopatiaa, toinen akupunktiota. Keskustelussa vilisevät kuulumisten sijaan diagnoosit ja röntgenkokemukset. Fun, huh?
2. Kun vietät pari kuukautta yhdessä maailman helmeimmistä kaupungeista ja mielestäsi kaikkein ihaninta siellä ovat mummot. Se ihana mummo, joka kulkee kotikadullasi aina sulkapäähineessä, turkishärpäkkeissä, täydessä tällingissä ja täydessä u-käännöskumarassa. Tai se shakkia pelaava papparainen. Tai se ihana mummo, joka pitää papan kädestä kiinni aina metrossa. Ja sitten se ihana mummo, joka seisoi sen yhden poliisin vieressä siinä yhdessä valokuvassa.
3. Kun ikäisesi tyttö, yksi parhaista ystävistäsi, näyttää joko 8-vuotiaalta TAI mummolta. Ja se on sinusta maailman viileintä.
4. Kun työpaikan kahvikeskustelunaiheet pyörivät kivojen poikien ja kuumimpien baarien sijaan puhdistusaineiden ja bonuskorttien maailmassa ja siinä, miten joka paikassa on hirveästi ihmisiä ja liian kova meteli.
Brooklyn Bowl -nimisessä baarissa Brooklynissa (duh) järjestetään hip hop -karaokeiltoja. Kuin kunnon katu-uskottava valkoinen skandityttö konsanaan, haluaisin mennä sinne vetämään ainakin Sugarhill Gangin Rapper’s Delightin, jonka on pakko olla hiphopkaraoken Aikuinen nainen.
Olemme suomalaisen kaverini kanssa suunnitelleet myös suomalaisen hiphopkulttuurin tuomista Brooklynin lavoille. Mitä jos vetäisimmekin Fintelligensin Kellareiden kasvatit duettona? Brooklyn Bowl varmaan sekoaisi. Ihastuksesta. Kaveri hoitaisi Elastisen riimit ja minä olisin Iso-H. Nimet pitäisi tietysti vaihtaa amerikkalaisimmiksi, Elastinenhan olisi siis Rubbery ja minä olisin Little T. En voi olla Big T, koska olen karkeasti arvioituna puolitoista metriä pitkä. Ehkä voisinkin olla Unique.
Muita hyviä hiphopkaraokebiisejä voisivat olla Grandmaster Flashin The Message, Busta Rhymesin Woo Hah! Sekä tietenkin Raimssin Syntynyt Tampereelle.
Minkä biisin SINÄ vetäisit hiphopkaraokessa?
Ilmaisjakelulehti am New Yorkissa uutisoitiin viime maanantaina paikallisen HSL:n eli MTA:n sunnuntaina voimaan tulleesta hintojen noususta. Viikon unlimited-kortin hinta nousi 29 dollarista 30 dollariin ja kuukausikortista joutuu nyt pulittamaan suolaisen 112 dollarin hinnan entisen 104 sijaan.
Jutussa haastateltiin kolmea tavallista metrolla kulkevaa ihmistä, jotka kaikki tuskailivat monisanaisesti sitä, mistä he nyt aikovat nipistää kustantaakseen kallistuvan elämäntyylinsä metromatkustajana. Joku joutuu ravintolalounaan sijaan ottamaan eväät töihin, toinen harkitsee jo muuttoa New Yorkista. Metrolla matkustavat kun ovat niitä, joilla on siihen vähiten rahaa.
Ajatuksia, joita juttu minussa herätti, olivat mm. seuraavanlaisia:
Hinnanousu ei minusta tunnu kovin suurelta
Siitä huolimatta pystyn rileittaamaan ihan helposti
Suomessa tapahtuvasta joukkoliikenteen hintauudistuksesta kertovassa jutussa ei haastateltaisi suomalaisia metromatkustajia sympatialla, ja jos haastateltaisiin, ne olisivat järjestäen sitä mieltä, että hinnannousu on paikallaan, koska julkinen liikenne on hieno asia ja vaatii kunnossapitoa ja ”ehkä ensi talvena ne junat sitten toimivat pakkasellakin, hehheh”
Tai emmää tiä mitä mää ny sillai.
Investigation Discovery on yksi suosikkikanavistani. Sieltä tulee murhamysteeriä toisensa perään, asiantuntijalausuntoineen, kuolisyyntutkijoineen ja re-enactmenteineen (olen muuten aina miettinyt, miten älyttömät määrät näyttelijöitä murhamysteerien (tai kaikkien Discovery-kanavien ohjelmien) uudelleennäyttelemisessä työllistetään). Mikä olisikaan sen parempaa?
Olen kuitenkin huomannut, että Investigation Discoveryn ohjelmien nimet kuulostavat erehdyttävästi pornoleffoilta. Vai mitä olette mieltä näistä:
My Dirty Little Secret
Wicked Attraction
Deadly Women
True Crime With Aphrodite Jones: Burning Passions
Dirty Little Lies
Evil Twins
....eikö totta?
Jahas - viikonloppu lähestyy. Näyttääkö kalenteri tyhjää? Eikö rimpsa kiinnosta? Etkö keksi mitään tekemistä? Syyhyävätkö pikku kätösesi kuitenkin jonkinlaiseen puuhasteluun?
Huoli pois!
Minä olen nimittäin keksinyt oivan ajantappotouhun viikonlopulle:
MUOTOVAAHTOTOUKAT!
Kuinka ihania?????
Juttelimme tässä taannoin uusien työkavereiden kanssa vanhoista duuneista, vapaaehtoishommista ja kesätöistä. Päädyimme miettimään, mikä on ollut paras työ, mitä olemme koskaan tehneet.
Yhdellä se oli vapaaehtoistyö Bosniassa. Palkaton duuni. Toisella se oli kesätyö rekkakorjaamon siivoojana 19-vuotiaana. Joku puhui liukuhihnatyöstä kotikaupungin tehtaalla.
Siis mitä? Eivätkö ihmisten mielestä parhaat duunit olekaan niitä korkeasti palkattuja, siistejä toimistohommia, joissa on englanninkieliset tittelit, toimistot Punavuoressa ja hipsterit työkavereina? Niitä, joissa duunipaikan jääkaapissa on aina tuorepuristettua appelsiinimehua ja AD:t palavat loppuun ennen 30-vuotissyntymäpäiväänsä?
Niinpä. Niin se vaan on, että kyllä me kuitenkin taidamme tyytyä melkoisen vähään. Aika hienoa.
Mikä on paras työ, mitä sinä olet koskaan tehnyt? Tai mikä on parasta nykyisessä työssäsi? Liittyykö se palkkaan tai asemaan yrityksessä? Vai siihen, että on hyvä olla?
Jasshhoo. Tämä keväthän onkin hyvää aikaa olla täällä New Yorkissa, kun pääsee katsomaan töllöstä Super Bowlit ja palkintogaalat poikineen ihan ihmisten aikaan illalla. Ei tarvitse kukkua yömyöhään tai herätä kesken torkkujen.
Eilen siis jaettiin (ja jaetaan vielä tälläkin hetkellä) Oscar-pystejä, arvosteltiin kolttuja ja kohistiin juontojen vitseistä. (Oma suosikkihetkeni oli Shirley Basseyn Goldfinger-veto. Uh!)
Minussa Oscar-gaala herätti lähinnä kysymyksiä siitä, että
1. Miten epäluonnollisen ja ihmeellisen ja down-right OUDON näköinen Renee Zellweger on? Oikeasti. Mitä sillä on naamassa siinä silmien ja kulmakarvojen kohdalla? En tunnista.
2. Miten punainen ja turvonnut voi William Shatner olla (ja puhua kuin Remontti-Reiska sillä hidastetulla videolla)? Tukkeutuneet verisuonet näkee jo naamasta. Pahaa tekee.
3. Miten upean poliittisesti epäkorrektia läppää juontaja voikaan suustaan päästää ja miten kliseisen kauhistunutta amerikkalaisyleisö voikaan sen johdosta olla?
4. Miten Jack Nicholson on näyttänyt ihan samalta abyyt viimeiset 80 vuotta (ja miksi sillä on aina aurinkolasit sisällä)?
5. Miten voinkaan rakastaa Joseph Gordon-Levittiä ja Jennifer Anistonia näin paljon?
+1. Mitä ihmettä ne tyypit tekevät siellä juhlapaikassa mainostaukojen aikaan? Mainoksia tulee nimittäin PALJON. PAL-JON. Ymmärsittekö? P-A-L-J-O-N. Paljon.
Plus tietenkin paljon kumman kaa -skenaariokysymyksiä.
Pahoittelut muuten telkkarikuvista. Mulle taisi nousta shown aikana (ansiosta) kuume eikä kunnollisten kuvien metsästys oikein napostellut.
Varoitus niille, keillä on jo mennyt hermo tv-sarjojen hehkutukseen: Tämä on sitä itseään. Jos et kestä, älä lue eteenpäin.
Girls. Olet jo varmasti tuntenut hypen.
Vaikka kuinka haluaisi kulkea vastavirtaan, on pakko myöntää, että Girls on aivan sairaan helmi. Ja syy siihen, että Girls on sairaan helmi, on Lena Dunham, sarjan luoja ja pääosan esittäjä, joka on sairaan helmi.
Ai miksi?
1. Lena Dunham kirjoittaa, ohjaa ja näyttelee ITSE.
2. Hän on hauska. Tosi hauska. Mutta ei sellaisella in your face -tavalla vaan kiusallisen aidolla tavalla.
3. Lena Dunham on tavallisen näköinen tyttö. Joojoo, on ihan boring ja kliseistä sanoa, että "kiva kun kaikki eivät ole mallin mitoissa", mutta onhan se nyt kiva, kun kaikki eivät ole mallin mitoissa. Ja ovat silti hyviä. Ja esiintyvät alasti.
4. Hänellä on tatuointeja, jotka ovat mm. lastenkirjojen kuvituksia. Kuinka siistiä? Hänen innoittamanaan aika moni on varmaan käynyt hakemassa oman Mikko Mallikkaan tai Vaahteramäen Eemelin alaselkään.
5. Lena Dunham. Nuff said.
+1. Kaiken tämän lisäksi Lena Dunham on vasta 26-vuotias. Sairaan helmi muija, sairaan kateellinen minä.
Täällä Kustaassa on ennenkin (ja ennenkin) pohdittu aikuisuuteen liittyviä asioita. No, niissähän miettimistä riittää, sillä mieleeni juolahti taas uusi näkökulma asiasta: termistö.
Kun oltiin lapsia, nuorisoa tai vielä jopa nuoria aikuisia, asioista puhuttiin eri nimillä. Nyt aikuisena (aikuisena, yhh. eikun ahh. eikun äh! en tiedä) samoille asioille on löydetty asiallisempia, korvaavia termejä:
Siinä, missä nuorena mentiin yksinkertaisesti syömään, aikuisena mennään lounaalle ja illalliselle sekä tietenkin kaikkien aikuisten ja aikuismielisten suosikkiruokayhdistelmälle BRUNSSILLE.
Kun nuorena mentiin kahville tai rehellisesti bisselle tai ryyppäämään, aikuisena mennään lasilliselle. Aikuiset siis huijaavat itseään. Yksille on muuten sou lääst siisön.
Nuolemista alettiin yhtäkkiä kutsua suutelemiseksi (tai omaksi henkilökohtaiseksi suosikikseni, suuteloksi) ja muita varsin kuvaavia kanssakäymiseen liittyviä termejä lemmiskelyksi ja peuhaamiseksi.
Bileistä tulikin juhlat, tietokoneesta näyttöpääte ja esitelmästäpresentaatio.
Aikuistuessa ihmisen sanavarastoon hiipivät hiljaa myös sellaiset raivostuttavat termit kuten paltsu, neukkari, toimari, muikkari.
Se on niin ärsyttävää, että en tiedä teistä, mutta minä aion ainakin mennä tänään lasilliselle.
1. Jay-Z voitti KOLME Grammya ja joi yhdestä konjakkia. Voiko olla helmempää? Kuva.
2. Se on naimisissa maailmankaikkeuden upeimman naisen, Beyoncén kanssa. Se on varmaan nähnyt sen nakuna monta kertaa. Grammyissa yksi siisteimmistä hetkistä oli Beyoncé ja Jay-Z fiilistelemässä Alicia Keysin ja Maroon 5:n yhteisvetoa. Popittelivat vaan menemään kuin ketkä tahansa yleisössä!
3. Grammyiltana Jay-Z esiintyi mustavalkoisena Justin Timberlaken kanssa. Nuff said.
4. Jay-Z, joka voitti rap-collaboration-Grammyn, antoi muiden ottaa palkinnon vastaan ja puhua kiitoksensa ennen kuin sanoi The Dreamiin viitaten mikkiin "I would like to thank the swap meet for this hat. Thank you." Priceless!
5. Jäbällä on myös ehkä siistein ura ja upein elämä. Se on menestyksekkäimpiä räppäreitä MAAILMASSA, ja sen koulukavereita olivat mm. Busta Rhymes ja notorious B.I.G. Ketä mun koulukaverit on? Marko ja Jani.
+1. Se nyt vaan on helmi.
