5 syytä, miksi Yrjönkadun uimahalli on paras

Käyn Yrjönkadun uimahallissa vesijuoksemassa pari, kolme kertaa viikossa ja rakastan sitä. Se on yllättävää, koska en yleensä pidä erityisemmin liikunnasta, teen sitä vain koska on pakko. (Jos ette ole koskaan käyneet Yrjönkadun uimahallissa, suosittelen lämpimästi. Se on Suomen vanhin uimahalli ja ihan mielettömän kaunis paikka. Parasta on mennä sinne tyttökavereiden kanssa, maksaa yläkerran lepohuoneista ja syödä kylpytakissa Café Yrjön antimia. Ja kyllä, alkoholiakin myydään.)

Tykkään siitä kenties siksi, että uimahallissa käyminen on treenikerran sijaan kuin pieni terapiasessio: miljöö on kaunis, sitä ei juuri hikoile ja saa olla alasti koko ajan. Lopuksi pääsee vielä saunaan rentoutumaan. 

Mutta parasta Yrjönkadun uimahallissa ovat seuraavat asiat:

Vuorot. Yrjönkadulla on erikseen miesten ja naisten päivät, ja siksi siellä ei ole uimapukupakkoa. En aluksi ollut kovin innoissani siitä, että pallerehtisin uimahallissa alasti, mutta nyt rakastan sitä, enkä ota enää uimapukua edes "varmuuden vuoksi" mukaan. (Aluksi otin, ja päädyin käyttämään sitä saunapeflettinä.) On maailman helpointa, kun kassissa ei tarvitse kanniskella läpimärkää mönttiä uinnin jälkeen. Ja on maailman vapauttavinta olla alasti urheiluharrastuksessaan. (Tykkään välillä pohtia, millä tavalla halli muuttuu vuoron vaihtuessa. Puheensorina mörenee, kenties. Vai onko sitä ollenkaan? Ovatko miehet yhtä mielellään alasti kuin naiset? Onko vesijuoksuradalla ruuhkaa? Tilaavatko nekin skumppaa?)

Mummot. Mummelit, nuo uimahallin OG:t, ovat itseoikeutetusti suurimman kunnioituksen ansainneita hallihierarkiassa. Ne tervehtivät aina toisiaan (respect), toivottavat aina hyvää joulua tai uutta vuotta reilusti etukäteen ja pitkälle jälkikäteen (respect) ja täyttävät aina vesisangon saunaan (mad respect). Jos joskus täytät saunan vesisangon ja paikalla on mummo joka huomaa sen, pääset takuulla piireihin. (Tein kerran niin, ja mummo nyökkäsi minulle niin upealla hyväksynnäntäyteisellä liikkeellä, että koen nyt olevani jo kiinteähkö osa mummomafiaa. Jenginimeni voisi olla vaikka Sankotyttö.)

Nuoriso. Vielä kannuksiaan ansaitsemassa olevat nuorisokävijät (nuori = ei mummo) toimivat viihdykkeenä muille uimahallin kävijöille. En pysty sormin laskemaan, kuinka monista epäonnistuneista Tinder-treffeistä olen kuullut vesijuoksuradalla nuorisokaverusten takana tai saunan lauteilla niiden vieressä. (P.S. Se Tinder-match, johon törmäsit bileissä ja joissa se pussaili ja halaili toisen naisen kanssa? Älä juttele sille enää.) 

Ohittelijat. Hätähousuilla on uimahallimaailmassa oma viihdearvonsa. Yrjönkadulla uidaan ja vesijuostaan ympyrässä. Kaikki eivät ole mielestäni tajunneet, että jos ohittelet ympyrässä, et pääse perille yhtään nopeammin. Loppujen lopuksi käy niin, että ohittelijat vesijuoksevat omassa pikku ympyrässään muiden keskellä ja näyttävät siltä, etteivät tiedä, missä ovat. (Vinkki: rinki on myös ikään kuin liikenneympyrä, johon saa liittyä vasta, kun tulee sopiva aukko. Ei survoa alastonta ruhoaan toisten päälle.)

Uimahalli. Itse halli on oikeasti henkeäsalpaavan kaunis. Jopa pukukopit ja istumahytit, jotka on pidetty entisellään (tai entisöity hienosti, en minä tiedä), ovat minusta ihan uskomattoman upeita. Ja niissä on saattanut istuskella muun muassa Mannerheim!