Asioita, joita en muista Ping Helsingistä
Minusta on hyvä merkki, jos ei kivojen tapahtumien jälkeen muista ihan kaikkea. On esimerkiksi aika kökköä, jos festareilta muistaa päällimmäisenä vessajonon, ruokajonon, taksijonon ja rakon kantapäässä. On paljon kivempaa, jos ei muista vessajonoa siksi, että jutteli koko jonotusajan tuntemattoman tytön kanssa Tippa-T:stä tai rakkoa kantapäässä siksi, että ajatteli koko ajan Tippa-T:tä- eiku Morrisseyta- eiku Casey Neistatia, joka ihan selvästi katsoi monta kertaa esiintymisensä aikana juuri minua silmiin.
Viimeperjantainen Ping Helsinkikin oli niin kiva tapahtuma, etten kerta kaikkiaan voi muistaa kaikkea. En esimerkiksi muista, että
miten pääsin paikasta toiseen
kävinkö kertaakaan vessassa
mitä söin (mutta hyvää se oli)
mitä join (mutta hyvää se oli)
mihin drinkkilippuni katosi
kenen kanssa otin kuvia
miten taskuni tulivat ihan täyteen rusennettuja kukkia
kenelle kaikille lupasin lähettää sähköpostia
muistinko kirjoittaa ylös, kenelle kaikille lupasin lähettää sähköpostia
mihin panin muistikirjan, johon saatoin kirjoittaa ylös keille kaikille lupasin lähettää sähköpostia
mihin hukkasin sukkahousuni
vai hukkasinkohan minä sukkahousujani ollenkaan
miten hitossa sain itseni aamulla ylös puoli kahdeksalta ja pääsin uimaan Clarion Helsinki -hotellin katolle.
Lue myös: