Hietsu, Helsingin Tšernobyl
Kannattaa aina joskus kutsua joku ulkopaikkakuntalainen, tai vielä parempaa, ulkomaalainen (mielellään jostakin järjettömän kauniista merenrantakaupungista, jossa vesi on aina turkoosia, viini halpaa ja herkullista sekä rakennukset satoja vuosia vanhoja) omaan pikku kotikuplaansa puhkomaan siihen oikein lehmän kokoisia reikiä. Tajuaa taas paremmin, millaisessa paikassa sitä oikein tulee elettyä.
Minun elämääni on onnekseni tällä viikolla ollut sulostuttamassa eräs espanjalaisvieras. Hän halusi heti tultuaan mennä uimaan, koska Helsingissä on viime päivinä ollut tosi kuuma (hän ei taida muuten vieläkään uskoa, ettei Itämeri ole järvi). Halusin viedä hänet jollekin kauniille uimarannalle, mutta aika- ja budjettisyistä päädyimme Hietsuun, joka (vaikka se ei ole suosikkini) on kuitenkin ihan oikea uimaranta, tosi iso ja silleen. Ja arvaatteko mitä hän sanoi (irvistäen)?
"Tämähän on kuin Tšernobyl."
Ja arvaatteko mitä? Katselin ympärilleni ja totesin, että sehän on ihan oikeassa.