Kiko huulitussi: pysyy kuin tarra lastenhuoneen ovessa
Kuinka hyvä voi alle seitsemän euron huulipuna olla? No aika hyvä.
Maalasin huuleni viime torstaina Kikon huulitussilla ja päätin tehdä testin: kestääkö tussi illallisen? (Kiko on italialainen halpiskosmetiikkamerkki, josta kuulin vasta viime kesänä, mutta joka on ilmeisesti käymisen arvoinen liike aina kun sellaisen kohdalle osuu. Kävin siellä ensin Italian-matkalla kerran ja seuraavalla reissulla olinkin jo omaksunut opitun pakkomielteen, koska vierailin Espanjassa viikon matkalla Kikossa neljästi. Ja ostin joka kerta jotain. Noku niillä oli niin kivoja naamioita ja kaikkia!)
Ajatukseni oli, etten lisäisi punaa ollenkaan illan aikana, ja ottaisin kuvat ennen ja jälkeen illallisen. Ja niin myös tein, vaikka matkan varrella sattuikin pikku stiplu. Punasin huuleni kello 17.51 ja ne näyttivät silloin tältä:
[[{"fid":"979043","view_mode":"media_original","fields":{"format":"media_original","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"","field_file_image_title_text[und][0][value]":""},"type":"media","link_text":null,"attributes":{"height":"1400","width":"1052","class":"media-element file-media-original"}}]]
Oikeasti olin jo ennen sitä syönyt punat huulissani yhden Kingis-puikon (kyllä, söin välipalaksi jäätelön ennen ravintolaan lähtemistä) ja juonut kupillisen Finrexiniä. Punaa jäi hiukan kuppiin, vaikkei sitä tuntunut huulista lähteneen yhtään. Nuoleskelin myös jonkin verran huuliani: ensin vahingossa ja sitten ihan tarkoituksella kun huomasin, että tämä tussihan maistuu perhana sentään jollekin makealle. Kingis ei vissiin riittänyt makeanhimoni taltuttamiseksi.
Sen jälkeen lähdin uuteen kasvisravintola Yes Yes Yesiin syömään (jota muuten suosittelen lämpimästi, niin hyvää ruokaa että sattuu vähän sieluun). Jaoimme kolmeen pekkaan kahdeksan eri ruokalajia, joimme parit drinkit ja pullon viiniä. Syömisen jälkeen olin jo autuaasti unohtanut koko testin, joten ehdin sipaista huuliin hiukan lisää huulipunaa ennen kuin muistin käskeä itseäni lopettamaan, ja tältä näytin, kun tulin kotiin kello 00.17:
Neljä ja puoli tuntia, kahdeksan ruokalajia, monta juomaa ja vain pikku lisäsipaisu ruoan jälkeen. Näytti aika hyvältä! Mutta sitten tuota noin meikkejä poistaessani ei puna lähtenyt jumalauta mihinkään. Huulet olivat vielä aamullakin ihan punaiset. Ja kuivaan kohtaan huulien sisäpintaan jäi ihan kuulkaa kahdeksi päiväksi. Pysyy siis kuin synti tai raskausarpi tai vauvahiukset ohimolla tai tarra lastenhuoneen ovessa – ei meinaa lähteä millään. Aika hyvin halpispunalle, vai mitä?
(Pahoittelen muuten tuota viimeisen kuvan mukaseksikästä makuuhuoneilmettä. Olin tosissaan juonut pari drinkkiä ja tykkäsin tuosta huulipunasta. Ehkä vähän liikaa.)