Työmatkani täällä New Yorkissa kestää noin tunnin. Mielestäni se on ihan käypä aika.

Etukäteen pidin sitä jopa hyödyllisenä, sillä ajattelin saavani metromatkoilla paljon tehdyksi: voisin syödä aamupalan matkalla, korjailla meikin, kirjoittaa päiväkirjaa, muistiinpanoja tai blogia - tai edes lukea. 

Ah, kuinka väärässä olinkaan. Aamun (ja usein myös iltapäivän, alkuillan ja illan) metroruuhkat ovat niin järisyttävät, että kahtena aamuna kolmesta en mahdu keskikaupungilla vaihtometroon. Istumapaikasta on turha kuvitellakaan, eikä seisominenkaan haittaisi, ellei jonkun tukka olisi koko ajan suussa ja toisen salkku painaisi kivuliaasti kylkeä. Lukeminen kyllä onnistuu, jos jaksat puoli tuntia pitää kirjaa käsivarren nokassa metron katonrajassa ja tiirailla tekstiä alhaaltapäin.

Olen ehkä pilalle hemmoteltu, mutta Helsingissä tunnin työmatka olisi minusta ihan liikaa. Olen tottunut siihen, että olen yleensä voinut kävellä töihin, kesällä pyöräillä tai pakkasella ottaa ratikan, mutta koskaan ei ole työmatkani kestänyt välineellä kuin välineellä puolta tuntia pidempään.

Miten kauas Helsingistä edes pääsisi tunnissa? Riihimäelle? Hämeenlinnaan? Espooseenkin menee vartissa.

Toisaalta, kokonaisen viikon (huh, hurjaa) työmatkakokemusten jälkeen en ole vielä kyllästynyt tuskaiseen kommutointiin. Leikittelen ajatuksella, että keksisin täydellisen reitin ja napakympit metrovaunuvalinnat, joilla minimoisisin tuskan ja suikkaisin junasta toiseen ja kaakeloitujen käytävien läpi silmänräpäyksessä. Kirjaa kannan jatkuvasti toiveikkaana laukussani, ja joskus saankin luettua sivun jos muutamankin.

Kuinka pitkä matka teillä on töihin? Miten te aikanne kulutatte? Kuinka pitkä työmatka on liikaa?

(P.S. Kuva on viime kesältä, täällä mikään t-paitakeli ole. Olispa!)