Kuka on Sliding Doors -versio sinusta?
Jokainen minun ikäiseni nainen muistaa Sliding Doors -elokuvan, Gwyneth Paltrow'n mieltsin upean lyhyen tukan, Aquan biisin Turn Back Time ja sen tajunnanräjäyttävän oivalluksen siitä, että jokainen tekemämme valinta (tai ottamamme metro) voi vaikuttaa elämämme suuntaan lopullisesti.
(Ja teille, jotka ette ole minun ikäisiäni naisia, kerrottakoon: Sliding Doors (1998) on elokuva, jossa naisen (Paltrow) elämää aletaan seurata kahdessa vaihtoehtoisessa skenaariossa. Toisessa hän ehtii nipin napin töistä lähtiessään junaan, ja saapuu kotiin juuri ajoissa yllättääkseen miehensä lemmiskelemästä toista naista heidän yhteisessä sängyssään. Toisessa hän ei ehdi junaan eikä saa tietää ääliömiehensä petturuudesta. Yhteen junaan ehtiminen (tai ei) muuttaa naisen elämän kulkua radikaalisti. Lisäksi naisella on (toisessa skenaariossa) aivan mieltsin upea lyhyt tukka.)
Olen kehitellyt teoriaa Sliding Doors -"doppelgängereistä" siitä saakka, kun tutustuin Fanni-kissaan. Se on nimittäin mielestäni Sliding Doors -versio eräästä toisesta tuntemastani kissasta, Cosimasta. Luulen, että Cosima ei ehtinyt metroon ja joutui juoksemaan töistä kotiin, innostui lenkkeilystä, ryhtyi juoksemaan kaikki työmatkat ja siitä tuli ihana ja hoikka ja lihaksikas. Fanni ehti metroon, ihastui sen helppouteen, eikä enää koskaan suostunut kulkemaan minnekään omilla jaloillaan. Niin siitä tuli ihana ja pullea.
Unohdin koko teorian, kunnes eilen näin Facebookissa erään kaverini päivityksen. Hän oli tavannut naisen, joka oli samanniminen, kotoisin samasta paikasta, opiskellut samaa alaa ja ollut samassa kesätyöpaikassa. Kumpikin oli kesätyön päätyttyä valinnut suuntautumisvaihtoehdon opinnoissaan, päinvastaiset, tietty. He eivät olleet koskaan ennen tavanneet toisiaan ja nyt he asuivat samassa talossa. Tai jotenkin noin se kai meni. #slidingdoors much?
Aaaanyveisseli, homman pointtina on siis etsiä oma Sliding Doors -versio ja pohtia, missä vaiheessa todellisuudet jakautuivat kahtia. Omani on tämä:
Minun ja Zooey Deschanelin sliding doors -hetki oli se, kun yhteinen minämme alkoi miettiä otsatukan leikkaamista. Toinen versio meni kampaajalle, leikkautti killer bangsit, pani punaista huulipunaa ja ryhtyi menestymään. Toinen meni myös kampaajalle, mutta leikkasi tukkansa (ei otsista), meni seuraavana päivänä uusiksi ja leikkasi lisää, ja menipä vielä kolmantenakin päivänä ja leikkasi tukan tosi lyhyeksi, kunnes neljäntenä päivänä joutui pakokauhun valtaan, otti pisteeksi i:n päälle vielä pilallisen permanentin (true story) ja ryhtyi sitten epäonnistumaan elämässä.
Kuka on sinun Sliding Doors -minäsi?
Lue myös: