Tässä kävi nyt tällä viikolla sillä tavalla hassusti, että jouduin pikkulintujen hyökkäyksen kohteeksi.

Olen koulutuksessa Vierumäellä, eikä majoitustiloissa ole jääkaappia. Opiskelijahintaisen lounaan maksan mielelläni joka päivä, mutta kuudentoista euron illalliseen en päivittäin kykene. Kävimme siis porukalla kaupassa ja ripustimme DIY-meiningillä kylmässä pidettävät tuotteet muovipussissa ikkunan ulkopuolelle. Illalla vitsaillen mietimme, että mitä syömme, jos linnut käyvät närsimässä eväitämme. Seuraavana aamuna ikkunan saranassa lerpatti tyhjä muovipussin raato. Maassa ikkunan alla lojui tyhjiä pinaattilettu-, fetajuusto- ja broilerpyörykkäpaketteja.

Eikä siinä vielä kaikki.

Tirpat vissiin ajattelivat, ettei ihmislasten nöyryytys vielä lähimainkaan riitä, ja päättivät tänään livahtaa raollaan olevasta ikkunasta sontimaan sängyillemme. Ne osasivat lintujen tapojen vastaisesti suunnistaa samasta rakosesta myös ulos. Emme missään vaiheessa huomanneet tinttien käyneen huoneessa. Vasta silloin, kun olimme huonekaverini kanssa panneet pitkäksemme sänkyihimme, aloin ihmetellä lakanoissa olevia mustavalkoisia tahroja.

Linnun kakkaa tyynyn reunalla. Ei kiva.