Miksi pizzasta kuuluu tykätä?
Postasin Kustaan Facebook-sivuille viime tai toissaviikolla kuvan herkustani ruusukaalista (jonka kausi on vihdoin, pitkän odottelun jälkeen alkanut). Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun ystäväni kommentoi siihen "Yäk".
Ruusukaalista ei kuulu tykätä, mutta minäpä tykkään. Ja kovasti.
Muita ruokia, mistä tykkään (joista ei kuuluisi tykätä) ovat:
Parsakaali
Sipuli (myös raaka punasipuli salaatissa, josta syntyi kesällä toimituksen blogissa mielenkiintoinen punasipuligate)
Pehmoinen, keitetty porkkana
Voi (mielellään puolen sentin kerroksena minkä tahansa leivän päällä)
Friteeratut kanapallerot kiinalaisessa ravintolassa (waaaaaa ne ovat herkullisia! mutta niin epäterveellisiä ja geenimanipuloituja ja ällöttäviä, että eihän niistä voi tykätä)
Marie-keksit (kuulen jo sanumarian haukkovan henkeään, mutta sori, kun kaappi kaikuu tyhjyyttään ja kaverina on herkullinen maitokahvi, jopa kököt kuivakeksit ovat herkullisia. Ja ovat ne kyllä joskus muutenkin)
Asioita, mistä en tykkää, vaikka niistä selkeästi kuuluisi tykätä:
Pizza (joo, tiedän, "miten se voi olla mahdollista", no on vaan, koska hamppari)
Vaniljajäätelö (en ymmärrä sitä)
Mansikkajäätelö (ei maistu mansikalta)
Päärynäjäätelö (ei maistu päärynältä)
Kookos (yritäpä etsiä hyvinvointiblogi, jossa ei neuvottaisi kookosjäätelön, -kakun, -rasvan, -leivän tai jonkin kookoksellisen derivaatan valmistusta)
Tilli (ei sovi minnekään, ei edes uusiin perunoihin)
Gerberoista (okei, tämä ei ole ruoka, mutta 90-luvun traumat, jolloin gerbera oli se "kiva" ja "erilainen" kukka tuoda ruusun sijaan esim. ripille päässeelle, ja jolloin tyttöjen hyllyt sekä ravintoloiden ja kahviloiden pöydät olivat täynnä niitä koeputkimaljakoita, joihin mahtui "kivasti" aina just yksi gerbera, ovat jättäneet minuun syvät arvet)