"Milloin oli sun eka kerta?" ja muita puheenaiheita ensitreffeille
Olin viime perjantaina ensimmäisillä treffeillä. Deitit olivat platoniset pikemminkin kuin romanttiset, ehkä siksi, että toinen meistä on tahollaan naimisissa, mutta molempia jännitti silti.
Olen yksi Taste of Helsinki -gourmetruokafestivaalin festarilähettiläistä, ja yksi lähettilyyteni etuja on se, että pääsen paitsi itse festareille, myös tutustumaan festarin annoksiin ja ravintoloihin etukäteen. Vaan sitä en tiennyt, että ne lähettäisivät minut monen ruokalajin ilmaiselle illalliselle minulle entuudestaan lähes tuntemattoman ihmisen kanssa. Eha herveetä hei.
No, mistä ekoilla treffeillä sitten puhutaan? Vaihdoimme festariin osallistuvassa ravintola Fabrikissa Vaimomatskuu-Juulian kanssa ensin muutamat oletkos-käynyt-täällä-ennenit ja mitäs-sää-teitkään-työksesit ja onpas-tää-paikka-kivannäköinenit, mutta aika pian pääsimme itse asiaan. Nimittäin keskusteluun molempien ekoista kerroista.
Neljä hyvää kysymystä ensitreffeille, olkaa hyvät:
1. Milloin oli sun eka kerta?
Tämä on todella hyvä kysymys, joka paljastaa ihmisen henkilökohtaisesta historiasta aina jotakin. Mutta koska olemme häveliäitä ihmisiä, emme puhuneet tietenkän s-e-k-s-i-stä, vaan elämämme toisesta suuresta nautinnosta, ruoasta.
Eka kerta, kun söin tartaria, oli niin maaginen, että olen unohtanut sen. Joskus ekoille kerroille voi käydä niin. Ensimmäinen kerta, kun maistoin kyyhkystä, tein sen Tampereella ravintolassa, jota ei enää ole. Ja ensimmäinen kerta, kun maistoin osteria, oli uudenvuodenaatto vuonna 2000 Ranskassa. Tilanteesta on olemassa varsin kiusallinen kuvakavalkadi, jonka lupaan (ehkä) esitellä joskus täällä blogissa. Kiusallisuus ei liity pelkästään siihen, että minua kuvataan syömässä jotakin, minkä koen lievästi luotaantyöntäväksi vaan myös siihen, että vuosi on 2000, hiuksissani on kirkkaanoranssit raidat ja valkoisessa polyesterneuleessani arviolta kilometrin levyinen riippukaulus. Tämä kertoo minusta sen, että olen aivan mahdottoman muodikas ihminen since the millennium.
2. Nautitko enemmän alusta vai lopusta?
Tämä kysymys on kerrassaan loistava, koska se kertoo, mitä ihminen priorisoi elämässä. Ja koska olemme ruokarakastajia, puhuimme tietenkin ruoasta, emme esi- tai jälkileikistä (onko jälkileikki edes sana?).
Opin jo nassikkana laivan buffetissa, että alkuruoka on se, mihin ihmisen tulee panostaman. Rrrrrrrakastan kaikkea makeaa (ja suolaista, ja hapanta, ja umamia, ja kaikkea ruokaa ihan ylipäätään), mutta ottaisin yleensä ilalllisella mieluummin ylimääräisen alkuruoan jälkiruoan sijaan. Ja syy siihen on se, että jos illallinen tulee syötyä ihan kokonaisen viinipaketin (ja esidrinkkien ja alkumaljojen) kanssa, on jälkkärin kohdalla jo niin tuhottoman naamat, ettei siitä muista mitään. Lisäksi sitä on yleensä niin täynnä, ettei jaksa. Ja tämä tietenkin kertoo minusta sen, ettei minulla ole minkäänlaista itsehillintää tai -kontrollia. Viehättävää, eikö?
3. Mitä takahuoneessasi on?
Enkä tälläkään tietenkään tarkoita mitään hanurijuttuja. Elikkäs: jos olisit keikalla, mitä raiderissasi olisi? Parasta tässä kysymyksessä on se, että se kertoo paitsi ihmisen mielikuvituksesta, myös hänen mieltymyksistään. Ja jos kehtaa, voi vielä kysyä, mitä treffikumppanin keikkaesitys sisältää.
Minun raiderissani olisi sipsiä ja skumppaa (tai ehkä samppanjaa, jos kerran vaatimaan ruvetaan), kaupungin paras hampurilaisannos ja vissyä. Ja jos puitteet sallivat, riippumatto, uima-allas, pari söpöä baarimikkoa ja 20-lukulainen ginibaari. Sellaiset ihan perusjutut, tiedäthän. Ja entä se esitys? Minulla olisi kiertue, jonka jokaisella pysäkillä tulkitsisin erilaisia taiteenlajeja. Loisin susipaskan miimikkoshow'n, kiusallisen opetusräppiestyksen, täysin käsittämättömän modernin tanssin pläjäyksen ja varmaan jonkin mystisen katsokaa-minua-kun-tässä-minä-vaan-seison-spektaakkelin. Ja tämä tietenkin kertoo minusta sen, että vaikka olenkin mieletön multitalentti, olen tosi vaatimaton. Sellainen jalat maassa -tyyppi.
4. Otetaanko vielä yhdet?
Tämä kysymys on siitä hyvä, että ainoa oikea vastaus siihen on totta helvetissä saatana.
Nonni sano monni! Tällähän jo pärjääkin treffeillä melko hyvin. Ja hei – jos tarvitset kivan treffipaikan, suosittelen lämpimästi luonnollisesti Taste of Helsinki -gourmetfestaria Töölönlahden puistossa 14.-17. kesäkuuta. Sain tapahtumalta arvottavaksi kahden hengen sisäänpääsyn festareille, ja osallistua voi Instagram-tililläni. Hopi hopi sinne, ja Taste of Helsingissä nähdään sitte! Minut löytää todennäköisesti samppanjapisteeltä.
P.S. Kiitokset ihanasta illasta ravintola Fabrikille! En malta odottaa, että pääsen ravintolaan toistamiseen testamaan vielä ne annokset, jotka jäivät nyt maistamatta. Taste of Helsingissä Fabrik tarjoaa muun muassa anjou-kyyhkyä, jota pääsimme maistamaan, aisssaakeli miten hyvää. Anjou-kyyhkyä! En kestä. Ja sinne ravintolaankin kannattaa mennä: ihana ranskalais-italialainen meininki, kiva keskieurooppalainen tunnelma, hyvää ruokaa, ihania viinejä ja megakaunis lattia. Fabrik on muuten juuri avannut raflan kylkeen Lilla Fabrikin, josta saa aamiaista, lounasta ja pientä purtavaa. Ja tietenkin viinejä ja drinkkejä.