Pekonisuklaa ja muut herkut, joita se kaipaa kaverikseen

Sain ihanilta New Yorkin -ystäviltäni tuliaiseksi pekonisuklaata (peklaata). Rakastan pekonia, ja minulla oli New Yorkissa tapana tehoilla siitä. Rakastan myös suklaata. Miksi niitä ei voisi yhdistää?

No öö siksi, että se on pahaa. Savun maku pinttyy poskinahkaan tuntikausiksi ja hampaiden väleistä löytyy epämääräisiä suolaisia paloja vielä aamullakin. Propsit Dylanille kahden maailman parhamman asian yhdistämisestä, mutta tällä kertaa en lähde mukaan, sillä:

Pikkuiset suolakurkut ovat tosi hyviä. Ja niin ovat Domino-keksitkin. En silti sijoittaisi suolakurkkutäytteisiin Dominoihin (Kurminot?). 

Majoneesi on älyttömän hyvää. Ja niin ovat muffinssitkin. Mutten kyllä söisi majoneesitäytteistä muffaria (Majinssi?).

Skumppa on suurinta herkkuani, ja niin on myös Baileys-likööri. En silti sekoittaisi niitä samaan drinkkiin (sen nimi olisi varmaan Mummun Toff--OKSENNUS.)

Ni.

Ja hei Stig Dogg, ehkä sun pitää nyt tehdä Vadelmasuklaa uusiksi. Pekonisuklaa, en pysty mä päättää, en tahtoisi kumpaakaan kyydistä jättää -- mutta jompikumpi on pakko, koska ne eivät sovi yhteen (fade out)