Remonttipäiväkirjat (kun mieli murenee), osa I

Ostin alkuvuodesta asunnon ja ryhdyin remontoimaan sitä tänä kesänä. Kämppään tulee uusi keittiö, uusi vessa, uusi suihku, uusi kaapisto ja uudet huonekalut. Lisäksi vanha parketti hiotaan ja maalataan valkoiseksi, ja seinään lätkäistään tietenkin uudet maalit. (Lue: kämpästä tapellaan, raivotaan ja huudetaan. Lisäksi siihen menetetään hermot, kaikki rahat sekä tietenkin joka ikinen vapaahetki.) Tällä tavalla remontti (ja mielen mureneminen) etenee:

Päivä 1: Alkaisipa se remontti jo.

Päivä 2: Ei saatana - nytkö se jo alkoi? Kaikki käy niin nopeasti!

Päivä 3: Vitsit. Remontoiminen onkin paljon helpompaa kuin luulin. Itse asiassa tämähän on ihan mukavaa!

Päivä 4: Saatana miten vaikeaa tämä on. En yletä mihinkään eikä minulla ole varaa mihinkään. En pysty, en osaa, en halua, en jaksa. Saatana. 

Päivä 5: Remontointiin ei muuten menekään niin kauheasti rahaa kuin kaikki varoittelivat. Yllättävän halpaa itse asiassa. 

Päivä 6: No niin saatana. Kaikki rahat ovat menneet. Loppukesä syödään sitten sormia ja pieniä kiviä. Ankeuden kesä 2016, tästä jää kivat muistot.

Päivä 7: Valmistuupa tämä nopeasti. En ymmärrä, mitä kaikki valittavat. Remontti tulee kyllä tehtyä, kun tekee vaan!

Päivä 8: Ei saatana, tämä ei valmistu koskaan. Ei koskaan. Saatana. 

Päivä 9: Vitsit, onneksi huomenna alkaa loma! Saa vähän levätä. 

Päivä 10: Voi saatanan saatana, enhän minä remontista mitään lomaa saa. Ikinä.

Päivä 11: Onneksi on tuo poikaystävä, joka auttaa. En tiedä, mitä tekisin ilman sitä!

Päivä 12: Minä tapan kyllä tuon poikaystävän, saatana sentään. Paloittelen sen ja käärin noihin remonttimuoveihin ja sitten muuraan sen seinään, saatana. 

Päivä 13: Ensimmäisen huoneen seinät ja lattiat maalattu. Tämä näyttää upealta!

Päivä 14: Ei saatana. Seinä on ihan läikikäs ja lattia valkoisen sijaan keltainen. Näyttää ihan paskalta. En ala. 

Päivä 15: Ei paljon kuntosalilla tarvitse käydä - remontointi on tehokasta treeniä! 

Päivä 16: Voi saatana. Pääsisinpä kuntosalille. 

Päivä 17: Kyllä tämä tästä valmistuu. Kaikki on sen arvoista sitten, kun kämppä on valmis. 

Päivä 18: Kävin kaljalla kaverini kanssa. Se kehtasi "lohduttaa" sanomalla, että kaikki on sen arvoista sitten, kun kämppä on valmis. Saatanan ääliö. Tapan ja paloittelen senkin niihin remonttimuoveihin.

Päivä 19: Onneksi on paljon osaavia ammattilaisia mukana - loistava sähkäri, mukava remonttimies ja kunnon putkari. 

Päivä 20: Ei saatana mitä tampioita nuo ovat kaikki tyynni. Sähkäri on täysi tunari, remppamies läpeensä mulkku ja putkari ihan paska. Pärjäisin paremmin yksin. 

Päivä 21: Miten minun muka pitäisi yksin pärjätä saatana?

....tähän mennessä ollaan korkeintaan puolivälissä. Yay for me.