Äitini sanavarasto on hupaisin, mitä tiedän. Hauskaa siinä on myös se, että olen ymmärtänyt sen vasta aikuisiällä. Äidin sanavarastohan on aina ollut nimittäin myös minun sanavarastoni, enkä ole sitä sen kummemmin osannut ihmetellä.

Mummo, äiti, ukki. Circa 1950.

Vasta perhepiirin ulkopuolella olen tajunnut, etteivät kaikki tunnekaan äitini mielikuvituksellisia sanavalintoja.

Kuten siskoni sanoo: sitä on itse tullut niin immuuniksi niille.

Olen ylpeä tamperelainen, ja kaikki sanomiseni tulkitaan yleensä Tampereen murteeksi, jos sitä ei heti ymmärretä. Äidiltä perityt sanat eivät kyllä ole tamperelaista nähneetkään:

sinksuttimet (s., mon.) - yleensä sakset tai jokin saksien kaltainen tuote. Myös mikä tahansa tavara (yleensä keittiöväline), joka on kadoksissa. Käytetään aina monikossa. Esim. Missä ne sinksuttimet nyt on?

lussero (a.) - tyhjä, löysä. Aina negatiivinen sävy. Esim. Hei sun pyörän kumi on ihan lussero!

vesselöityä (v.) - yleensä ruoanlaittoon liittyvä imeytymistä, maustumista, vetäytymistä, saostumista, valuttamista tai myös sekoittamista merkitsevä ilmaisu. Esim. Toi dippi on parempaa kun se vesselöityy ensin vähän.

tura (s.) - sotku, roina, roju. Edellisiä yleisempi. Esim. Sun sänky on taas ihan täynnä turaa.

rytyyttää (v.) - täristä, tärisyttää, ravistaa, ravistuttaa. Esim. Sitä smoothieta pitää pikkusen rytyyttää vielä.

tyrsvätä (v.) - sotkea, sekoittaa, rutistella. Erityisesti paksun pöytäkynttilän steariinireunojen painelemisesta puhuttaessa. Esim. Mitä sää siinä nyt tyrsväät? Ks. myös tyrsvääntyä.

tyrsvääntyä (v.) - mennä pilalle, sössööntyä. Esim. Noni, nyt noi avocadot on ihan tyrsvääntyny.

Ihana äiti!

Sinksuttimista ja siitä, että äiti on huippu