Vahingossa varastettu

Eilen koulussa lounastauolla tuli puheeksi vahingossa varastaminen. Luokkatoveri huomasi lounaan lopuksi tarjottimellaan mystisen maksulipukkeen, jolla jo syödyksi tullut lounas olisi pitänyt maksaa. Maksoinko minä? Ei mitään muistikuvaa.

Itse muistan lapsena varastaneeni kaupasta viisi mehujäätä kaverin kanssa. Vahingossa. Kaveri osti muutaman lakupötkön, ja siinä jännittävässä pennosien laskemisnäytelmässä luulin varmaan itsekin maksaneeni omat ostokseni. Kävelin kaupasta ulos mehujätskejä myyjälle iloisesti heilutellen. Kotiin päästyäni tajusin, että minulla oli 17 markkaa liikaa rahaa. Olin vilkutellut myyjälle varastetuilla Lipseillä! Not cool.

Yksi luokkakaveri kertoi maksaneensa ruokaostoksensa kassalla vahingossa varastettu kahvipaketti kainalossa. Toinen muisti purjehtineensa ulos puutarhakaupasta kukkatelineet kaulassa. Maksamatta. Vahingossa.

Iltalehti uutisoi syyskuussa perheenisästä, joka oli yrittänyt ulos kaupasta vahingossa varastettu energiajuoma ostoskärryjen uumenissa. Mies oli selvitellyt asiaa virkaintoisten vartijoiden kanssa tuntikaupalla vaimon ja lasten odotellessa parkkipaikalla. Lopulta asia selvisi 120 euron sakoilla, vaikka mies oli alusta alkaen tarjoutunut maksamaan tuotteen.

Mitä kaikkea vahingossa tuleekaan varastettua? Ruokakaupassa tomaattipussi jää helposti ranteeseen roikkumaan sen sijaan, että sen muistaisi liu'uttaa hihnalle. Kaikki, mikä mahtuu kauppareissulla kainaloon, myös jää sinne helposti maksutilanteessa. Ostoskärryn alatasolta saattaa löytyä useampikin vahingossa varastettu yllätys, kun ostokset lastataan autoon. Vanhan vaihto-oppilasperheeni äiti opetti, että jos tuotteen vahingossa syö vielä kaupassa sisällä ollessaan, ei sitä tarvitse maksaa. Heh.

...mutta mikä tärkeintä, palaako kukaan maksamaan vahingossa varastamansa tuotteet? 

Minä en ole tehnyt niin vielä kertaakaan. Ha! Livin' on the edge.