Tiia Savukoski

View Original

Vuosi 2018 pähkinänkuoressa

Tiia Savukoski

Tässä on nyt summattu joka paikassa niin kovasti tuota viime vuotta, että minäpoika ajattelin massasta poiketen kerätä kokoon jo tämän kokonaiset kaksi päivää kestäneen vuoden 2018. 

[[{"fid":"991288","view_mode":"media_original","fields":{"format":"media_original","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"2017 2018","field_file_image_title_text[und][0][value]":"2017 2018"},"type":"media","attributes":{"height":"3264","width":"2448","class":"media-element file-media-original"},"link_text":null}]]

Tällä kertaa uuden vuoden alku on todella merkinnyt minullekin uutta alkua. Tein ison muutoksen työelämässäni vuodenvaihteessa ja luovuin toimeksiantajasta, joka työllisti minua lähes kokoaikaisesti. Olen ollut vuoden alusta todella innoissani, koska kalenterissa on nyt tilaa projekteille ja ideoille ja yhteistöille ja uudenlaisille muutoksille. Mutta jos vuoden kahta ekaa vuorokautta on uskominen, ei työlle taida muun aktiivisuuden lomassa riittää oikein edes aikaa. Katsokaa vaikka.

Tammikuun kaksi ensimmäistä päivää ovat koostuneet

  • kolmesta Wolt-ruokatilauksesta

  • noin kahdestasadasta askelmittarin askeleesta

  • kahdesta nukkumaanmenosta aamukuuden pintaan

  • kahden tv-sarjan kokonaisesta kaudesta

  • viidestä elokuvasta, joista yksikään ei ollut kovin hyvä

  • 20 minuutista töitä

  • kaksista perutuista treffeistä

  • yhdestä ulkoilusta (ruokakauppaan)

  • kolmesta päätöksestä, että nyt lopetan sokerin

  • kahdesta sokerinlopettamispäätöksen pyörtämisestä (ostin kaupasta karkkia)

  • laskutoimituksista, joiden mukaan pärjäisin keskimäärin kolme päivää täysin työttömänä (ehkä hiukan pidempään, jos sokerilakkoni pitää)

  • säästötilin katselemisesta

  • neljästätoista levelistä maailman raivostuttavinta kännykkäpeliä

  • kolmesta shamaanikortista, jotka ovat kaikki sanoneet minulle, että nyt puhaltavat muutoksen tuulet (ja yksi että se on isoisäni)

...mutta siis kolmas päivä toden sanoo eiksje? 

 

Lue myös: