Me mentiin naimisiin (saa taputtaa)! Ja naimisiinmenon yhteydessä minä tein vanhanaikaiset ja otin puolisoni nimen. Tästä lähtien voitte siis kutsua minua Tiia Savukoskeksi.

Ei ole ehkä modernein ja feministisin teko ottaa puolison sukunimi (modernia ja feminististä olisi ottaa hänen etunimensä! heh lol viiitsi vitsi), mutta halusin silti tehdä niin. Oma (tyttö)nimeni on hirveän yleinen – niin yleinen, etten thoudz ole koskaan saanut rekisteröityä nimelläni gmail-osoitetta tai instanikkiä tai edes toiminimeä. Tiia Rantasia on vaikka kuinka, mutta Tiia Savukoskia on tietääkseni vain yksi.

Uuteen nimeen on kyllä totuttelemista. Olen vaihtanut sähköpostiosoitetta ja – kuten ehkä huomaat, koska olet täällä – myös nettisivuni domainia, ja kun näen ne kirjoitettuna, ne tuntuvat vielä vähän vierailta. Minusta vaikuttaa myös aivan mahdottomalta tehtävältä siirtää vuosikymmenten ammatillinen ja epäammatillinen sähköpostiliikenne uuteen postilaatikkoon. Seuraavan Mission: Impossible -elokuvan voisikin tehdä tästä aiheesta. Sähköpostiosoitteen vaihtaminen, tin tin tiidi tin tin tiidi. Tom Cruise yrittää monitoimityökaluvyö lanteillaan syöttää uutta sähköpostiosoitetta VR:n sovellukseen. Ei onnistu, täytyy soittaa asiakastukeen. Räjähdyssss! Tididiiii, tididiiii, tididiiii, ti-di! (Perustuu tositapahtumiin. Paitsi ei toi räjähdys.)

Mutta on varmaan ihan luonnollista, ettei vielä kymmenen päivän jälkeen osaa käyttää uutta nimeä suvereenisti esimerkiksi lääkäriin tai vakuutusyhtiöön soitettaessa. Oon kuullut muilta vastaavassa tilanteissa olleilta, että on saattanut mennä parikin vuotta ennen kuin muuttuneeseen nimeen on tottunut. Prosessia ei varmaan auta yhtään se, että sähköpostiosoitteen vaihtaminen esimerkiksi VR:n sovellukseen on tehty niin mahdottoman vaikeaksi.

Mutta oli miten oli! Tässä minä olen. Tiia Savukoski. Hauska tavata!