Siitä on nyt reilu vuosi, kun raaputin kynnelläni läppärini kameran peittona olleen tarran pois tietämättä etten laittaisikaan sitä muutaman viikon päästä takaisin. On mennyt reilu vuosi, enkä ole tänä aikana tehnyt paljon mitään muuta kuin chocolate chip cookieita meillä 36 vuotta sitten asuneen amerikkalaisen vaihto-oppilaan reseptin mukaan.

Tai no olen minä jotain tehnyt. Olen esimerkiksi…

• kasvattanut verkkarivarastoani 300 prosenttia: minulla ei ennen pandemiaa ollut yksiäkään verkkareita ja nyt minulla on kolmet

• katsonut kaiken katsomisen arvoisen Netflixistä, HBO:lta, Amazon Primestä, CMoresta, Ruutuplussasta, Apple TV:stä ja Yle Areenasta (Suuri Keramiikkakisa I’m looking at you), mutten vieläkään Game of Thronesia, vaikka olen jo vuosia sanonut että odotan vain sopivaa hetkeä kuten esimerkiksi jotakin kauheaa flunssaa joka sitoo minut kotiin viikoiksi, ja jos pandemia ei ole sellainen niin mikäs sitten

• unohtanut kaiken katsomisen arvoisen minkä olen katsonut (esim muistaako muka joku mitä Love is Blindissa tapahtui ja miten se erosi Too Hot to Handlesta vai onko tämä vaan joku mielen puolustusmekanismi joka blokkaa kaiken traumatisoivan mielestämme?) ja kyseenalaistanut sen että onko se sitten kuitenkaan ollut ihan katsomisen arvoista (ks. em. esimerkit, kröhöm)

• neulonut tasan nolla asiaa mutta ajatellut ainakin seitsemäntoista kertaa että “pitäisikö” ja sitten että “vitut”

• opetellut tekemään loistavan yhden hengen risoton (ja tajunnut että sehän on ihan helppoa, kuka tampio on mennyt väittämään että se vaatii jotain osaamista?) mutta menen vieläkin ihan jumiin (ja niin menee myös risottoni) kun resepti pitäisi tehdäkin kahdelle, että ihan tosi kiva että seurustelen nykyään

• aivan, niin olikin, olen alkanut seurustella and it’s fucking cool: tylsyys ja yksinäisyys on ihan toisenlaista kun on kumppani, vaikkei se asuinkumppani olekaan (plus kirjoitin viime huhtikuussa Instagramiin vitsikkäänä: “okei ens pandemiaa varten haluan paremmat käsipainot ja lemmikin ja asuinkumppanin jolla on auto, jotta se voi ajaa mut kävelylle välillä joihinkin muihin maisemiin, koska vaikka täällä on tosi kaunista, olen LOPEN KYLLÄSTYNYT samoihin kävelyreitteihin”, ja vaikka olen ollut sussuni auton kyydissä vain kolme kertaa, ajatuskin sen suomista mahdollisuuksista piristää minua)

• woltannut enemmän kuin koskaan ja tehnyt ruokaa itse enemmän kuin koskaan eli varmaan myös syönyt enemmän kuin koskaan? That’s the dream

• asunut hotellissa sata päivää niiiiin elikkä tosiaan minähän olen tämän ankeuden maksimoinnin lomassa ehtinyt asua kolme kuukautta hotellissa ja näköjään unohtanut myös sen.

No niin sitten niihin kekseihin. Margie’s chocolate chip cookies, olkaa hyvät:

100g voita
1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Alkuperäisessä reseptissä lukee: “pehmennä voi mikrossa – älä sulata!” mutta minä olen kyllä viime aikoina sulattanut ja minusta kekseistä on tullut pehmeämpiä ja parempia. Voit kokeilla kumpaa metodia haluat (mutta jos sulatat, odota että voisula jäähtyy ennen kuin sotket siihen mitään). Sen jälkeen reseptissä lukee “vatkaa aineksia kunnes creamy” mutta minä olen aina vaan sekoittanut nuolijalla tai lusikalla, enkä vatkannut mitään.

2 kananmunaa

Reseptissä lukee “vatkaa yksi kerrallaan sekaan” mutta arvaat jo varmaan että minä en vatkaa, sekoittelen vaan menemään. Ranneliike voi olla sellainen ihan reipas, mutta mitään tulehduksia ei tässä tarvitse itselleen vispata.

4,5 dl jauhoja
1 tl ruokasoodaa

Sekoita jauhot keskenään ja lisää ne vähitellen taikinaan koko ajan sekoittaen. Tätä kohtaa minäkin tottelen (paitsi joskus laitan jauhoja vähemmän, jos tuntuu että taikina meinaa jässähtää).

1 tl suolaa
(ainakin) 100g suklaata kökköinä

Sekoita taikinaan. Minä laitan suolaa aina vähän reilusti, koska suola on minusta tämän reseptin suola (heh heh). Laitan suklaata myös enemmän, ainakin tuplat (koska suklaa on tämän reseptin suklaa?) eli kokonaisen levyn, ja itse käytän yleensä maitosuklaata, en tummaa, mutta säähän voit laittaa tähän ihan mitä haluat.

Tämän jälkeen taikinaa pitää syödä niin paljon että tulee tosi huono olo, ja sitten jäljelle jäävästä lusikallisesta voi tehdä kökön pellille ja paistaa yhden keksin. Ohjeessa lukee: “paista 180-asteisessa uunissa 5-10 minuuttia tai kunnes golden brown”. Itse paistoin näitä eilen 190-asteisessa kiertoilmauunissa seitsemän minuuttia. Niiden pitää jäädä sisältä vähän pehmeiksi, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon että kyllä ne kovatkin keksit tulee syötyä.

Enjoy!

Ulkonäkö

Viikonpäivät

Kellonajat

Rintaliivit

Kysymys siitä, laitetaanko kapula kassahihnalle ennen omia ostoksia vai niiden jälkeen

Liikennesäännöt

Brunssit

Pukeutuminen

Aikataulut

Annoskoot

Fomo

Pakkaseen hankittavat hätäpullat sen varalta, että joku tulee käymään

Ruutuaika

Pesuvälit

Myöhästyminen

Ryhmäpaine

Kohtuus siinä mitä tulee masturbointiin

Asioita, jotka ovat saaneet merkityksen: pasta, virheiden äärellä öisin valvominen, oman naaman lähmiminen (ja juomapelin tekeminen siitä, kuinka monta kertaa missäkin elokuvassa tehdään asioita joita ei nyt saa tehdä), pohjoisamerikkalaiset tiikerinkasvatuspuistot, leipominen, pornhub premium, sen miettiminen miten taskuvarkaat nyt pärjäävät, ex on the beach suomi, masked singer suomi, tequila, meemit.

Elämme todella haastavia aikoja niin henkisesti, taloudellisesti kuin fyysisestikin. Moniin ongelmiin ei ole ratkaisua – ainakaan minulla. Mutta haluan silti olla jotenkin hyödyksi. Siksi päätin yrittää vastata yhteen vallitsevan koronatilanteen aiheuttamista suurimmista haasteista: miten kertoa kaverille että on jo nähnyt hänen lähettämänsä meemin.

Kuvittele siis tilanne: kaverisi lähettää sinulle koronameemin ja on aivan innoissaan siitä. Se on hänestä ajankohtainen ja hauska, ja hän haluaa että sinäkin nautit siitä. Mutta sinä olet nähnyt tämän meemin. Jo kolme päivää sitten.

Ilmeeni kun vastaan saamaani meemiin “lol omg haha”.

Et halua olla inhottava ja viedä kaveriltasi hauskan meemin jakamisen tuottamaa riemua. Samalla haluat kuitenkin ilmaista että olet kyllä käynyt internetissä ennenkin, ja tähän meemiin varattu naurukapasiteetti on jo käytetty. Sinulla on seuraavat vaihtoehdot:

“Joo toi oli hyvä”

Tällainen vastaus kertoo, että olet nähnyt meemin, mutta että se oli sinustakin niin hauska, että sitä kannattaa näyttää muillekin. Se on kuin hyväksyvä nyökkäys: minä en hyödy tästä, mutta hyvin tehty, fellow meme warrior. Carry on.

“Itkunauruhymiö”

Tämä vastaus sopii myös tilanteeseen, jossa et ole nähnyt meemiä aiemmin, mutta se ei sytytä sinussa samanlaista ilon kipinää (vrt. does it spark joy?) kuin jokin toinen, korkeampilaatuinen meemi. Huomio: vain yksi. Useampi itkunauruhymiö antaa virheellisesti ymmärtää, että näet meemin ensimmäistä kertaa. Sitä me emme halua.

“Paras kohta tossa on se kun se heittää piirtoheittimen ikkunasta”

Tämä vastaus on kiva, sillä se kertoo, että pidät meemistä, koska sinulla on siinä oma suosikkikohta, mutta että olet todellakin nähnyt meemin jo, koska haloo: sinulla on siinä jumalauta oma suosikkikohta.

“Joo lol tosta on monta versioo”

Tämä vastaus ei ole ihan niin ystävällinen, vaikka väliin on ujutettu pehmentävä “lol”, ellet lähetä mainitsemiasi muita versioita kaverille heti perään. (Esimerkiksi se mies joka pitää suihkuverhon tangosta kiinni niin kuin olisi metrossa. Niitä on monta. Ja me kaikki olemme nähneet jo ne kaikki. Niitä ei enää tarvitse lähettää kenellekään. Mutta jos lähetät, sinua on varoitettu: saat todennäköisesti vastaukseksi vain yhden itkunauruhymiön.)

“Haha”

Tässä vastauksessa olennaisinta on huutomerkin ja hymiön puute: yhdessä “haha”n kanssa ne ilmaisisivat sellaista ilon tyrskähdystä, jota jo nähty meemi ei ansaitse. Tärkeää on myös ha-tavujen lukumäärä – yksi “ha” on pelkkää vittuilua, kolme epäuskottavaa nuoleskelua (tai vaihtoehtoisesti merkki siitä että todella näet ko. meemin ensimmäistä kertaa). Neljä ja sitä suuremmat ha-lukumäärät on varattu tilanteisiin, joissa meinaa tukehtua nauruun ihan oikeassa elämässä (tai pojille joihin on ihastunut). Sama pätee all caps-hahatteluun.

Kas näin. En pysty lisäämään työllisyyttä (edes omaani) tai kohottamaan mielentilaa (edes omaani), mutta nyt ainakin tiedät mitä vastata, kun joku lähettää sinulle wanhan meemin. Haha.

P.S. Lue myös: Ylioppilaskuvani – meemeinä