On Halloween eli spooky season (tunnetaan myös turhana jenkkihapatuksena, syynä pukeutua alusvaatteisiin julkisesti ja kurpitsa-latte-kuulostaa-hirveältä-mutta-minun-on-yhtäkkiä-saatava-sellainen-sesonkina): täydellinen aika sukeltaa syvälle oman sielun pimeyksiin ja miettiä kaikkea sitä mikä pelottaa. Fun.
Odottelen tässä vain lokkien hyökkäystä.
En pelkää käärmeitä tai zombeja tai mörköjä sängyn alla. (Tai lusikkaan tukehtumista tai dinosauruksia huussimatkalla tai sitä että joku huljuttaa tiskirättejä vessanpöntössä kun selkänsä kääntää, kuten jotkut teistä.) Mutta pelkään arkipäiväisessä elämässä aika monia asioita oikeastaan jatkuvasti. Halloweenin ja pyhäinpäivän kunniaksi tässä niistä kourallinen:
Lasiovea päin käveleminen. Lasautin naamani kesällä erään ravintolan avajaisissa lasioveen (paradoksaalista, koska ravintolassa oli avajaiset mutta ovi oli kiinni hehheh), ja kokemus istutti minuun paitsi pari mustelmaa, myös kuolemattomat traumat. Pelkään jatkuvasti missä tahansa, missä on ilmaa (ts. ei ovia), että edessäni on ovi, mutten näe sitä. Voit ehkä kuvitella, että tämä tekee ihan tavallisesta elämästä hiukan hankalaa, sillä ilmaa on kaikkialla, ja yleensä ilmassa ei ole lasia, mutta minä hapuilen sitä koko ajan tarkistaakseni ettei siinä sitten kuitenkin olisi lasi jota kohti naamani olisi kovaa vauhtia menossa. Raflan oveen, jossa otsanjälkeni kenties vieläkin komeilee, on sittemmin pantu isot tarrat. Wonder why.
Lintujen vallankumous. Näin kerran Espalla, kun varpuset ja lokit kävivät pikkuisten pullanmurusten vuoksi johonkin west side story -henkiseen siivekkäiden joukkotappeluun, joka alkoi suloisesti ryhmitetyillä tanssiaskeleilla mutta päättyi siihen että YKSI LOKKI NIELAISI YHDEN VARPUSEN ELÄVÄLTÄ KOKONAAN. Me olemme seuraavia. Sanokaa minun sanoneen.
Ruumiit luonnonvesissä. Olen puhunut ennenkin paljon siitä, että pelkään luonnonvesiä niissä lilluvien ruumiiden vuoksi. Tämä on siinä mielessä elämää hankaloittava tekijä, että rakastan luonnonvesissä uimista ja pyrin tekemään niin mahdollisimman usein, mutta niihin meneminen saa minut lamauttavan pakokauhun valtaan lähes joka kerta. Jos luulit, että se oli kaisla tai kala tai lumme tai jokin lehti, joka sinua veden alla kosketti, luulit väärin. SE OLI VARMANA RUUMIS.
Se että Temppareissa olisi joku sukulaiseni. Joku sellainen sukulainen, jonka vaipat olen vaihtanut. Osallistujat näyttävät nimittäin nykyisin enemmän siskonpojaltani Felixiltä (joka on kuusivuotias) kuin minulta, ja tiedän kyllä että se johtuu siitä että minä olen vanha, josta päästäänkin seuraavaan kohtaan joka on
Se että minä kuolen. Pelkään kuolemaa ihan kuollakseni (EHHEHE). Sekä läheisteni että omaani. En kestä ajatusta siitä, että kaikki vaan loppuu. Mutta koska ennen pitkää niin kuitenkin käy, tavallaan toivon että päädyn ruumiiksi veteen, jotta saisin todistettua kaikille niille, jotka aina nauroivat minun ruumispelolleni, että vesistöissä todellakin on ruumiita ja minä olin aina ihan realisti kun pelkäsin niitä. Mutta sanottakoon tässä nyt kaikille että EI MINULLA SINNE MIKÄÄN KIIRE OLE. Että ei tarvitse auttaa.
Se että Frendit poistuu Netflixistä. Sitten joudun menemään iltaisin nukkumaan ilman sinisen valon ja tuttujen, valmiiksinaurettujen vitsien luomaa tyynnyttävää läsnäolon tunnetta, jonka avulla voin teeskennellä etten ole ihan yksin. Ilman Frendejä joudun makaamaan sängyssä iltaisin kattoa tuijotellen pelkästään ajatusteni kanssa, jotka sanovat ensin että “kyllä se huominen kokous menee ihan hyvin” ja sitten että “entä jos ei menekään” ja sitten että “ei todellakaan mene koska olet ihan paska, ihan niin kuin Terhi sanoi silloin maaliskuussa 1998 kun suustasi pääsi vahingossa hoippa kun yritit sanoa moikka ja heippa yhtä aikaa” ja sitten että “kukaan ei rakasta sinua, varsinkaan Terhi” ja sitten että “avaruus on liian iso ja maailma tuhoutuu ja taustalla Terhi huutaa megafoniin että hoippa” niin että voisitteko pitää ne Frendit vaan siellä suoratoistopalveluissa jotta voin nauraa laiskasti Joeyn tutti la smoor -heitolle seitsemännettäsataa kertaa ja teeskennellä että kaikki on ihan hyvin ja saada vähän nukutuksi.
Se että Terhi on oikeassa. Saamarin Terhi.
EDIT: Frendit poistuvat Netflixistä ensi vuonna.
