Syön niin paljon ravintoloissa, että jonkun pitäisi jo estää minua tekemästä niin. Laitan niihin myös niin paljon rahaa että hei estäkää nyt joku jo helvetti minua tekemästä niin. Jotta joku muukin kävisi niissä niin pirusti ja hassaisi niihin kaikki tulonsa, tässä kootusti kourallinen täsmäsuosituksia kivoihin ravintoloihin, joissa olen viime aikoina käynyt Helsingissä. En usko kritiikkiin, ja siksi kirjoitin viime raflalistaukseen kritiikin sijaan vitsejä. Tällä kertaa kerron tarinoita ravintoloista tai kokemuksistani niissä tai itse asiassa kaiken maailman asioista jotka eivät millään lailla liity niihin ravintoloihin. Että tuota ehkä ensi kerralla sitten taas niitä vitsejä.

Kuurna ja KULLITETUT KUPIT! Kuva: Eino Nurmisto.

Kel kullitettu onni on: Kuurna, Meritullinkatu 6

Söimme täällä viime elokuussa Einon kanssa synttäri-illalliseni, ja kun tarjoilija kuuli illallisemme syyn (Eino sanoi jotain että “valitse sinä viini kun sulla on kerran synttärit” tms), hän toi jälkkärikahvin pöytään KOKOKULLITETUISSA KAHVIKUPEISSA. Olimme molemmat kuolla ihastuksesta. Muttemme kuolleet, joimme vaan kahvit, sillä tavalla typertyneen onnellisina että muut olisivat varmaan suoneetkin meidän heittää veivimme siihen paikkaan. (Kupit ovat sitä Arabian sarjaa, joka esiintyy myös Juhla Mokka -mainoksissa. Olen itse ostanut kirppikseltä sarjan kermakon ja kaksi sokerikkoa koska KOKOKULLITUS.) Psst! Muista käydä myös vessassa. Ei tule pissa housuun ja lisäksi se on supersöpö.

Pöytäliinarakkaus on lumivalkoinen: Alexanderplats, Eteläesplanadi 22

Olen heikkona ranskalaistyyppisiin brasseriehin ja valkoisiin pöytäliinoihin, mutten tiedä miksi. Varmaan siksi että brasserieruoka on hyvää ja koska valkoinen pöytäliina saa minut tuntemaan itseni fancyksi. Söimme Annan kanssa täällä joulukuussa juhlaillallisen, ja tutustuimme viereiseen pöytään ilmestyneisiin rouviin, jotka olivat joutuneet lähtemään omasta pöydästään seuraavan varauksen vuoksi, mutta heillä oli viini vielä kesken. Istuimme siinä rouvien vieressä, rupattelimme niitä näitä ja ajattelimme kumpikin: tuollaisia mekin sitten vanhana olemme – paitsi että meillä ei viini kyllä noin kauaa happane. Amatöörit. Psst! Haluan mennä naimisiin ravintolan kanssa, joka on auki myös maanantaisin. Alexanderplats, tämä on kosinta.

Poikki ja filipinoon: Paisano, Korkeavuorenkatu 45

Paisano on ravintola, joka on jättänyt minut lähtemättömän jäljen kahdella tavalla: ensinnäkin siten, että kävelin sen avajaisissa viime kesänä rehvakkaasti suoraan lasiovea päin (olen kertonut tämän useasti), ja vaikka jälki otsassani on jo hälvennyt, jäljet törmäyksestä kaikuvat edelleen sielussani, sillä pelkään jokaisen avoimen oven kohdalla ja joka ainoan kynnyksen ylittäessäni EDELLEEN, että paikalla onkin lasiovi ja lasautan nuppini sitä päin. Toiseksi Paisano kaikuu sielussani makujen ilotulituksena: en olisi ikinä missään maistanut sellaisia asioita kuin täällä (en edes osaa selittää niitä, käy kurkkaamassa menu). Paisanoon voi muuten tulla myös vain cocktailille – ja se kannattaa. Lasioveen törmännyt otsanikin on sitä mieltä. NAM. Psst! Minusta on aina ihanaa käydä ravintolassa, jossa tuntuu soivan suosikkibiisi toisen jälkeen: Erykah Badua, Lauryn Hilliä ja Notorious B.I.G.:tä. Itse asiassa luulen että ne ovat päässeet käsiksi minun soittolistoihini.

Yritin nauraa Careliassa salaatille, mutta sihti meni vähän ohi. Kuva: Eino Nurmisto.

Pariisi-larppi: Carelia, Mannerheimintie 56

Kaupungin paras ranskatarteeskentely onnistuu ihan luokattoman hyvin tässä töölöläisbrasseriessa. Olen myös kerran flirttaillut täällä epätoivoisesti tarjoilijalle niin, että aloin aina puhua itsestäni todella kovaan ääneen kun tarjoilija tuli pöytään, jotta hän huomaisi miten kiinnostava (ja miten sinkku) olen. “OLENKO KOSKAAN KERTONUT SIITÄ KUN LUEN SUNNUNTAISIN LE MONDE DIPLOMATIQUETA JA KAIKKI ON MUUTEN TÄYDELLISTÄ MUTTA TOIVOISIN VAAN ETTÄ JOKU KEITTÄISI MINULLE ESPRESSON” jne. Romanttisen huomion sijaan sain maineen lesoilevana asiakkaana, mutta myös todella hyvän aterian. Psst! Täällä on yksi tosi komea tarjoilija.

Än Yy Cee nyt: Penny, Uudenmaankatu 13

Haluaisin oikeastaan aina syödä pikkuruisessa Pennyssä. Viimeksi kun kävin täällä syömässä, menimme eräänä sunnuntaina parin kaverin kanssa “ihan vaan pikku huikopalalle” jolla loppujen lopuksi viihdyimme niin pitkään että meitä piti pyytää lähtemään ja joimme aika monta lasia kuohuvaa (meitä ei pyydetty lähtemään siksi että olisimme juoneet liikaa kuohuvaa, vaan siksi että ravintola meni kiinni. Kai. Luulen niin. Toivon niin). Ja siis söimme samalla PANNUKAKKUJA voiko parempaa ollakaan? Olen sanonut tämän ennenkin ja tulen sanomaan vastakin (ja rakastan sanoa näin ravintoloista): Penny on ihan kuin New Yorkissa olisi. Psst! Lounas maksaa take outina täällä vain kympin.

Lucy in the Sky with Martinis.

Bubbling under tai siis over: Lucy in the Sky, Keilaniementie 1

Kävin vanhempieni kanssa syömässä entiseen Fortumin tornin huipulle perustetussa skandi-aasialaisessa näköalaravintolassa tammikuussa neljä päivää sen avaamisen jälkeen. Tämä on bubbling under siksi, että kokemuksemme ei ollut täydellinen, mutta ravintolaa ei saa koskaan arvioida (nämä muut ovatkin olleet tosi informatiivisia kritiikkejä krhm) sen ensimmäisen kahden viikon aikana. Pikku stiplut hoidettiin ravintolassa kyllä esimerkillisesti. Psst! Tämä sijaitsee Espoossa vaikka listaan helsinkiläisiä ravintoloita. Toivon että kukaan ei huomaa.

Nollatoleranssi: Nolla, Fredrikinkatu 22

Nolla on ravintola, joka pyrkii toimimaan niin, ettei siltä itseltään tulisi lainkaan hävikkiä. Raaka-aineita ei oteta vastaan, jos ne on pakattu muoviin, ja pakkauslaatikot pulloja myöten täytetään tavarantoimittajilla aina uudelleen. Biojäte kompostoidaan ravintolan omissa tiloissa ja siitä syntyvä multa käytetään taas uusien raaka-aineiden kasvatukseen. Lisäksi ruoka on yllätyksellistä, monipuolista ja herkullista (ja jos menet, maista itsetehtyjä mehuja). Kirjoitin kerran jutun tästä ravintolasta alan lehteen, ja minun piti tehdä pikkuruinen haastattelu omistajien kanssa. He ovat niin kovia lärpättämään, että haastatteluja piti tehdä kaksi ja ne molemmat kestivät useita tunteja. Niiden pohjalta kirjoitin muutaman kappaleen pikku jutun lehteen. Psst! Ne lärpättelijät olivat niin vakuuttavia, että omistan nykyisin tästä ravintolasta yhden osakkeen.

Parempi kuin sun isk- eiku Alko: Piglets, Sandelsinkatu 2

Piglets on ravintola, joka saa minut ikävöimään sitä, kun asuin Töölössä. Asuin silloin tosin 21-neliöisessä yksiössä, jonka pihan lehtiroskiksessa majaili eräs Pauli, ja minulla olivat rahat usein loppu. Kerran lainasin naapuriltani 60 senttiä jotta sain ostettua pakastemustikoita, joista tein mustikkapiirakan vuokaan, joka oli liian iso pikku uuniini ja jonka silti työnsin luukusta sisään, vinossa vaan jotta se mahtuisi, ja valutin sitten sellaisen pysyvän mustikkapiirakan uunin pohjalle. Niin että en minä silloin olisi kyllä varmaan tällaisessa hienostuneen modernissa viinibaariravintolassa käynyt. Mutta nyt kävisin niin pirusti! Maistoin täällä viime syksynä hanhenmaksa-crème brûléeta, joka on ehkä toiseksi ihanin asia jonka olen suuhuni koskaan työntänyt. Ihaninta en kerro. Psst! Tämän ravintolan sijainti löytyy parhaiten kun neuvoo ihmisen Töölöntorin Alkoon. Itse asiassa Alkon sijaan kannattaa melkein mieluummin mennä tänne.

Käyn ihan helvetisti (lue: liikaa) ravintoloissa ja laitan niihin mielelläni melkein kaikki (lue: kaikki) rahani. Minulta kysellään paljon ravintolasuosituksia (on hei tullut tosi paljon hei kyselyitä inboksiin hei), joten tässä kootusti kourallinen rafloja, joissa olen viime aikoina viihtynyt. En usko kritiikkiin, mutta uskon vitseihin, joten jokaisen kohdalla on arvion sijasta vitsi. Hyödyllistä ja (lue: tai) hauskaa, katsokaas.

Basbas & Staff.

Basbas & Staff Wine Bar, Tehtaankatu 27-29

On jo vähän väsynyttä sanoa, että suosikkipaikkojani Helsingissä ovat Basbas ja sen viinibaari, mutta suosikkipaikkojani Helsingissä ovat Basbas ja sen viinibaari. Sitä paitsi se on lähimatkailua parhaimmillaan: ihan kuin menisi Pariisiin tai Torontoon tai New Yorkiin ilman että tarvitsee mennä Pariisiin tai Torontoon tai New Yorkiin. (See what I did there?)

Way Bakery + Wine Bar, Agricolankatu 9

Kyllä kuulkaa onnea on sellainen ravintola, jossa voi käydä aamuvarhaisella juomassa kahvit, lounaalla syömässä jotain pientä ja iltamyöhällä kiskomassa viiniä. Täällä voi siis paitsi asua, myös kertoa loputtomiin Waynes World -teemaisia no way, way -vitsejä.

Allas Wine + Dine.

Allas Wine + Dine, Katajanokanlaituri 2, toinen kerros

Jos tämä ravintola olisi Tinderissä, sillä olisi epäedustavat kuvat, mutta hyvä esittelyteksti, koska ensin olisi ihan että öö kuka toi muka on, mutta sitten olisi ihan että WÖY MIKÄ TYYPPI. Psst! Pyydä ikkunapöytä, koska dayumn mitkä maisemat. (Minulle on tarjottu täällä illallinen, mutta olen käynyt useasti myös omalla rahalla.)

Ateljé Finne, Arkadiankatu 14

Kuvanveistäjä Gunnar Finnen ateljeetilaan perustetulla ravintola Finnellä on yksi ainoa ongelma: se, että leipä on niin helvetin hyvää, että siitä meinaa syödä mahansa täyteen jo ennen kuin ruoka, joka sekin on aivan helvetin hyvää, tulee pöytään.

Penelope.

Penelope, Mikonkatu 9

Penelopessa on jotakin syntistä. Luulen, että se saattaa liittyä siihen, että ruoka ja juoma on täällä syntisen hyvää – tai sitten toiseen todennäköiseen vaihtoehtoon, joka on liiketilan historia (never forget useiden syntiemme näyttämö, Amarillon karkkikeskiviikot) . (Olen käynyt muutamissa pressitilaisuuksissa Penelopessa, mutta niiden lisäksi useaan otteeseen myös omalla rahalla.)

El Rey, Annankatu 20 (ja Vuorimiehenkatu 18)

Jos El Rey olisi Tinderissä, sen profiilissa lukisi “not looking for anything serious” ja sitten ensitreffeillä se katsoisi silmiin ja heiluttelisi vähän lanteitaan ja marinoisi deittinsä hibiscus-margaritoilla. Ja jos deitti söisi kalaa, El Rey syöttäisi sille legendaarisia kalatacojaan (jos ymmärrätte mitä tarkoitan). Sitä paitsi, rennoissa meksikolaisrafloissa tuntuu aina vähän siltä kuin olisi Nykissä.

Platito, Hämeentie 94

Platiton filippiiniläislautanen on niin hyvä, että naama menee ihan rusinaksi kun pitää koko ajan olla ihan että “uhh ahh ihh”. Sitä paitsi hyvissä pikku ravintoloissa on aina jotain, joka saa ne tuntumaan New Yorkilta. P.S. Oletko jo laskenut kuinka monta kertaa olen lesoillut nykiläistunnelmalla?

Frida’s.

Frida’s, Lönnrotinkatu 18

Kävin puolitoista vuotta sitten Meksikossa, ja siellä parhaissa rafloissa oli muoviset tuolit ja ryppyinen, iloinen ukko ovensuussa päivystämässä. Frida’sissa ei ole kumpaakaan. Täällä meksikolainen ruoka tulkitaan astetta modernimmin ja hienostuneemmin. Esimerkki: margaritalasissa ei olekaan suolareunusta, vaan drinkin päällä kelluu SUOLAINEN VAAHTO. Vinkki: tilaa cevicheä ja aguachileä. NAM. Ja margarita, tietty.

Grön, Albertinkatu 36

Annoin Tampereella asuville vanhemmilleni joululahjaksi matkan Helsinkiin ja illallisen heidän valitsemassaan ravintolassa. Valitsivat sitten Michelin-palkitun Grönin rahapussini pään menoksi. Mutta se heille sallittakoon, koska annoin toissavuonna samanlaisen lahjan, ja kun menimme Basbasiin, olin unohtanut, että minun piti maksaa ja lopulta vanhempani joutuivat hoitamaan laskun. Hups. Vinkki: menkää Gröniin NYT, kun listalla on supertuoretta parsaa joka oli viedä minulta upeudellaan hengen. Kiitos siis iskä ja äiti ettette tulleet aiemmin. Toinen vinkki: antakaa ihmisille sellaisia lahjoja, joista pääsette nauttimaan myös itse.

Vibami.

Vibami, Iso Roba 3-5, Eerikinkatu 14

Iso-Roban Vibami on kuin olisi löytänyt jonkun ihanan salaisuuden. Ja anteeksi, mutten voi sille mitään, että minusta täällä tuntuu ihan kuin olisi eksynyt jollekin sivukadulle Brooklynissa. Ja hei – täällä syödessä on pakko heittää vähintään yksi pho-vitsi pho sure.

Garden by Olo, Helenankatu 2

Jos mielesi tekevi larpata italialaista puutarhajuhlaa ja olet valmis maksamaan siitä hiukan (se on kyllä ns wörttii), on Michelin-tähditetyn Olon takatasku, katettu puutarharafla Garden oikea paikka sinulle. Ja jos tarvitset larppiseuraa, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi: haluan pyyhkiä muistot siitä, kun vein eksän tänne synttäri-illalliselle ja mykkäkoulutimme lähes koko illan. Fun. (Täällä olin viimeksi live jazz -illassa Olo Groupin kutsumana, mutta olen illallistanut Gardenissa myös omalla rahalla. Ihan hiljaa.)