Olin viime viikonloppuna ystävieni kanssa Kansalaistorin kirpputorilla Helsingin keskustassa myymässä nurkkiin kertynyttä sälää ja kaapintäytteitä pois. Jos olet koskaan käynyt kirpputorilla, tiedät vähän, millaista porukkaa siellä liikkuu. Jos olet koskaan käynyt myymässä kirpputorilla, tiedät pikkuisen paremmin, millaista porukkaa siellä liikkuu. Käyn kirppiksellä myymässä ainakin kerran kesässä, ja joka kerta muistan uudelleen nämä jo unohtamani kirpputorin arkkityypit, jotka sieltä aina löytyvät (suosittelen muuten pelaamaan näillä bingoa kaverin kanssa - ensimmäinen, joka bongaa kaikki viisi, tarjoaa toiselle torikahvit):

Tyyppi A. Myyjä, jonka kaikki tuotteet ovat aitoa nahkaa, umpinaista kultaa, kiillotettua hopeaa, lyijykristallia, kotimaista koivua tai autenttista mitälie ja joka parkkeeraa ensimmäisenä paikalle mukanaan rekkalastillinen kynttilänjalkoja, posliinifiguureita, kompasseja ja miekkoja. Aina kun hän myy jotain, on hinta "vain sinulle".

Tyyppi B. Asiakas, joka jättää olkalaukkunsa myyntipöytiin siksi aikaa, kun hypistelee pöydällä olevia sinksuttimia ja vetää karmeat paskaraivarit heti, kun toinen asiakas luulee hänen olkalaukkuaan myyntitavaraksi. Kaksi sanaa: oma vika.

Tyyppi C. Myyjä, joka ei ole "ensi kertaa pappia kyydissä" (mitä se ikinä tarkoittaakaan) ja kokee velvollisuudekseen kouluttaa kaikkia ympärillä olevia myyjiä siitä, miten kirppiksellä tulee toimia. Sama tyyppi on usein myös tyyppiä A.

Tyyppi D. Asiakas, joka haluaa koskettaa jokaista myyntipöydällä olevaa tuotetta, vaihtaa niiden järjestystä ja myllätä koko pöydän ihan loputtomaan sotkuun (no, okei, siinä oli ryysykasa jo ennenkin, mutta silti) eikä silti osta mitään.

Tyyppi E. Lapsiasiakas, joka on onnesta täysin soikeana hänelle 10 sentillä myymäsi maailman turhimman kinderyllätyksen vuoksi, ja joka tekee koko raskaasta myyntipäivästä sen arvoisen.

Bongattu myös: myyjä, joka kieltäytyi myymästä romanipariskunnalle mitään. Kas tässä, avoin paheksuntani, ole hyvä.

Bingo!

P.S. Mainos: ylijääneet tavarat plus muita hyviä herkkuja voi hakea pois Kaivarin Kanuunasta perjantaista alkaen.

Ei, tämä ei ole historiallinen artikkeli kieltolain aikaisesta kossuliikenteestä. Tämä on vinkkipalsta, jonka keskeisenä ajatuksena on jakaa neuvoja siitä, millä tavoin alkoholia kuljetetaan onnistuneesti festareille ilman, että jää ruumiintarkastuksissa siitä kiinni.

Tässä ovat sellaiset neuvot, joita olen muilta kuullut tai itse onnistuneesti soveltanut.

Leipätemppu. Kuulin juuri nerokkaasta leipätempusta, jonka tekijä oli kovertanut limppuun viinapullon menevän reiän. Valitettavasti limpputemppu oli mennyt reisille, sillä ovela portsari oli käntystä huolimatta löytänyt pullon. Tämä panee silti miettimään, minne kaikkialle muualle pullonpaikan voisi kovertaa (vankilaohjelmista tuttu raamattuklassikko tulee ensimmäisenä mieleen).

Ei laatu, vaan määrä. Mitä pienempi pullo, sitä helpompi se on piilottaa ja sitä useampia niitä mahtuu. Sukkaan, suuhun, nutturaan, meikkipussiin, taskuun, housuntaskuun, povariin, takintaskuun... Ja hyvällä säkällä yksi tai useampi selviää tarkastuksesta, vaikka osa takavarikoitaisiinkin.

Metsä puilta -huijaus. Röyhkeimmillä ihmisillä käy yleensä uskomattomin munkki. Laita törkeän iso pullo laukkuun sellaisenaan ja yritä kulkea portista pullo kädessä. Kädessäsi oleva pullo viedään, mutta laukkuun ei edes viitsitä katsoa.

Haudankaivaja. Leikittelen itsekin joka vuosi ajatuksella, että kävisin Suvilahdessa kaivamassa pari tarkoin valittua kuoppaa rommijemmaa varten ennen Flowta. Joka vuosi tämä jää kuitenkin tekemättä vaivalloisuutensa ja arvaamattomuutensa vuoksi (mitä jos pullohaudan paikalle rakennetaan lava tai baaritiski?). Toinen vaihtoehto olisi (ainakin Suvilahdessa) survoa puteleita sadevesiränneihin viikkoa ennen festareita.

Onko teillä hyviä salakuljetustarinoita tai -temppuja? 

Jotkut sanat eivät kuulosta yhtään siltä, mitä ne ovat. Minun mielestäni nämä seuraavat ovat sellaisia.

1. Klitsu. Kuulostaa tavallaahn juuri siltä, mikä onkin. Kostea, salattu, ehkä pimeä paikka. Ei ehkä ihan kellari, mutta "alakerta".

2. Öylätti. Ehtoollisen sijaan liimaisin tämän Nalle Puh -kirjan sivuille Möhköfantin ja Pahkon kaveriksi.

3. Slipari. Kuulostaa kielarilta, eikä oikeastaan lainkaan konservatiiviselta villaliiviltä.

4. Lompsa. No tämä ei ainakaan kuulosta siltä, että se sisältäisi rahaa (muista myös lähisukulainen limpsa).

5. Mansetti. Tämän heittäisin Tyynelle valtamerelle sukeltelemaan delfiinien kanssa. Tai sijoittaisin sen pöytälaatikkoon kynsiviilan ja pinsettien väliin. En missään nimessä rullaisi sitä kynttilän ympärille.

+1. Etarit. Kuulostavat kuulemma etanan hampailta, etuhampaiden tekohampailta tai hyppyritukalta, eikä suinkaan otsahiuksilta.

Kuvassa osmankäämi, joka kuulostaa Taikuri Luttisen sutkautukselta ja näyttää makkaralta. #doublefail

Nuortenlehden toimituksessa tuossa naapurissa mietittiin tänään, kumpi on parempi ilmaisu: otsa- vai etuhiukset. Minun oli pakko rynnätä paikalle ilmoittamaan oma kantani: etarit. Etuhiukset eli etarit. En tiedä, onko tämä taas joku manselainen juttu, mutta itse tajusin vasta muutama vuosi sitten, että kaikki eivät kutsukaan etareita etareiksi, vaan joksikin ihme otsikseksi.

Erään naapuritoimituksen toimittajan mielestä etarit kuulostavat etuhampaiden tekareilta.

No? Otsis vai etarit?

Kuvassa nuorempi Tiia ja oikeaoppiset etarit.

1. Se, että on koko ajan hiki ja täytyy jatkuvasti käydä suihkussa tai uimassa. Siis huh. Onpa hankalaa.

2. Säärikarvoja pitää olla lakkaamatta höyläämässä. Tämä yhdistettynä huonoon rahatilanteeseen (ja siihen, että partaterät maksavat noin puolitoista miljaardia kappale, ja siihen, että ne ovat kuulemma kertakäyttöisiä) johtaa nirhaantuneeseen, puolikarvattomaan nahkaan.

3. Aamuisin on kesähepeneissä liian kylmä, mutta päivisin on pitkähihaisessa liian kuuma. Ja sitten alla on kuitenkin koko ajan oltava ne bikinit (ks. kohta 1).

4. On niin lämmin, että pitää juoda jotakin koko ajan, mutta Helsingin kaupunki ei tarjoile saniteettimahdollisuuksia totanoinniin, odotapas, öö -- yhtään missään. Ihmekös, että porukka kuseksii nurkkiin, kun ei kaupungissa ole yhtään ilmaista yleisövessaa. Helsinki, ota pliis mallia New Yorkista, joka sallii (ja jopa rohkaisee) ihmisten hengailun kaduillaan ja puistoissaan.

5. Jogurtticashewpussin sisällöstä tulee tämän näköinen (plussaa tässä on tietenkin se, että nyt niitä pähkinöitä ei tarvitse tarjota kenellekään, jesss).

Tässä maailmassa, jossa elämme, on monta eri tapaa luokitella ihmisiä lokeroihin: koulutus, työpaikka, sukupuoli, sukupuolinen suuntautuminen, kansallisuus tai vaikkapa poliittinen puoluekanta. Mielestäni mielenkiintoisempia ovat sellaiset pikkuruiset luokittelut, joita teemme puolihuomaamattomasti lähes päivittäin, ja jotka saattavat loppujen lopuksi painaa sosiaalisen arvostuksen vaakakupissa paljon enemmän kuin joku keskustalaisuus.

Kahvi/tee
Itse myönnän ennen arvostelleeni ihmisiä sen mukaan, juovatko ne kahvia vai teetä. Kahvi-ihmiset olivat minun (kahvi-ihmisen) mielestä jotenkin helpommin lähestyttäviä, koska niillä oli sama pahe kuin minulla. Teetyypeissä oli pakko olla jotain vikaa, eikös tee ole terveellistäkin? Nyt teetyypit ovat mielestäni supercooleja. Siis mikä pointti siinä kahvissa koskaan olikaan?

Pc/mac
Tämä on erittäin voimakkaita tunteita herättävä jaottelu, johon en perehdy sen enempää näpytellessäni tässä tällä minun macbookillani, joka on muuten täysin virukseton, ilmaakin kevyempi ja erittäin miellyttävä käyttää helppotoimintoineen.

Bisse/siideri
Tämä on mielestäni ihan erityinen jaottelu, koska pakan voi aina halutessaan sekoittaa väliinputoajalla: lonkero. Tosin bisseihmiset taitaa pistää lonkeron samaan kastiin siiderin kanssa. Luoja tietää miksi (ne on just sellasia).

Mehujää/kermajäätelö
Käyn aikuisiän kamppailua näiden kahden välillä. Lapsena oli jotenkin helpompaa valita mehujää, mutta nykyään kermajäätelö vetää yhä useammin myös puoleensa. Tuntuu pahalta, koska kaikkihan tietävät, että yksi tie pitäisi valita ja sillä myös pysyä. Syytän kyllä myös näitä Solero-tyyppisten jätskien tehtailijoita, jotka ovat sotkeneet tämän lähes täydellisen systeemin yhdistämällä molemmat elementit. Ne ovat varmaan kermajäätelöihmisiä. Jotka ovat kateellisia mehujäätyypeille.

Niin. Kenen joukoissa sinä seisot?

Kuvassa karhulalainen posso, jonka ostaja on varmaan jonkun mielestä paska, koska tämä on ostanut sen Melissan leipomosta eikä Leistiltä.

HNMKY ilmestyy aina, kun yritän kirjoittaa Hmm. Mikä on yllättävän usein. HNMKY.

Siwa. Onkohan tässä taustalla joku diili? Alepaa ei autocorrect nimittäin tunnista. "Alempana", se ehdottaa. Niin, just, ehkä YkkösBonus -arvoasteikolla.

PricewaterhouseCoopers. Tällä iPhone rankaisee, kun yritän kirjoittaa englanniksi priceless. Kannattaisi vissiin pitäytyä omassa äidinkielessä.

Sortovalta muuntautuu muotoon Sortavalassa (kylä Karjalassa, Venäjällä). Coincidence?

Kellojallu. Mmmmitä?

Onneksi puhelin lisää sanavarastoonsa myös uusia sanoja sitä mukaa, kun niitä käytetään. Siksi puhelimeni sanakirjastosta löytyy nyt myös helmiä, kuten PLÄÄÄÄÄÄÄÄH, helmee (duh) ja #määhaluunmuuttaamaalle.

Huumorikanava Comedy Central alkaa tänä kesänä esittää Funny or Die -puuhastelijoiden nettineronleimausta Drunk Historya televisiosarjana. En ole varma, onko se ässintä mitä olen koskaan nähnyt vai maailman typerin juttu.

Sarjan pointti on, että joku random dude tempaisee armottomat kännit ja kertoo kameralle oman versionsa jostakin kuuluistasta historiallisesta tapahtumasta. Tämän kännitarinatapahtuman sitten näyttelevät eturivin koomikot kuten Michael Cera ja Jack Black sekä tietenkin Will Ferrell. Alunperin muutaman minuutin pituisina nettijaksoina esitetty sarja saa ensi-iltansa 9. heinäkuuta.

Onhan tuo ihan hauskaa, mutta jaksaako sitä puolta tuntia katsoa?

Jouluspesiaalissa nähdään (lähes) kaikkien lilyläisten suosikki Ryan Gosling. (Ja pelkästään Ryan riittää syyksi katsoa klippi.) Mukana myös Eva Mendes ja loistava Jim Carrey, joka sai minut melkein pissaamaan housuun. Kannattaa katsoa!

Edit: Neljän katsomiskerran jälkeen olen vakuuttunut, että Drunk History - Christmas Special on ainakin yksi ässimmistä jutuista, mitä olen koskaan nähnyt. Muista Drunk History -webisodeista en mene takuuseen. Nekin löytyvät jouluspesiaalilinkin kautta.

http://www.youtube.com/watch?v=1VgVp0VX

Kukaan ei ole koskaan Lilyssä kysynyt, mistä blogini nimi Mua lemmitkö vielä, Kustaa? tulee, mutta aion silti nyt kertoa sen. (Koska internetin ulkopuolella minulta on kyselty sitä paljon. Siis jos kolme kertaa lasketaan paljoksi.)

Tiedättehän, kun luo käyttäjätunnusta johonkin internetpalveluun? Tai luo nimeä oman kodin langattomalle verkolle? Tai keksii nimeä pubivisajoukkueelle? Sitä haluaisi keksiä jotain mielipuolisen siistiä ja nerokasta, sellaista, joka saa ihmiset miettimään, miten cool ja fiksu ja nerokas ja mielipuolisen oivaltava tuon keksijä onkaan. Samalla sen pitäisi ehkä kertoa jotain itsestä tai kiinnostuksen kohteista ja erottua (positiivisesti) joukosta (ei niin kuin esimerkiksi "AssWipe", "Varvaskarvojen sankari" tai "Mätänevät silmämunat ja muita eroottisia kertomuksia"). Samanlaista (ja jopa haastavampaa) on blogin nimen keksiminen.

En halunnut antaa blogille nimeä TIIAN PLOKI. (Ai niin, jos ette tienneet, nimeni on Tiia. Marietta on toinen nimeni. Yllättäen Tiia oli käyttäjänimenä jo viety, joten turvauduin Mariettaan. Pienellä ämmällä, koska olen katsokaas niin vaatimaton.) Rakastan 50-luvun jazziskelmää, ja blogia perustaessani halusin sille jotenkin romanttisen, iskelmähenkisen nimen. Suklaasydän kuulosti todella väärältä (jälkiruokablogi, seuranhakublogi, sairaalablogi), joten päätin selailla muita iskelmänimiä. Brita Koivusen kappale Mua lemmitkö vielä, Kustaa? erottui heti selkeästi joukosta ja on sen lisäksi vielä tosi hauska biisi. (Kielitieteellinen poikaystävä osasi kertoa, että veisussa käytetään poikkeuksellisesti ylitaipuvia diftongi-plip-plopeja (tjsp), joka tekee siitä vielä ainutlaatuisemman.) Näin se menee:

Mua lemmitkö viälä, oi Kustaa?
Onko rakkautes ruastumaton?
(jne)

Nimessä Marietta on mielestäni muuten myös jotakin iskelmähenkistä.

Näin syntyi Mua lemmitkö vielä, Kustaa?, josta on tullut minulle vajaan vuoden aikana valtavan tärkeä. Nyt sitten, oivaltavat käyttäjä- ja bloginimet jakoon, kiitos!

 (P.S. Langattoman verkkoni nimi on "The Knights Who Say Ni!" ja arvatkaa vaan kuinka kauan minulla keksi oivaltaa se.)

Kävin tässä pari päivää sitten Ikeassa. Tulimme siinä poikaystävän kanssa miettineeksi, millainen on Ikean stereotyyppinen kävijä (ja mitä meillä pitäisi olla, jotta olisimme sellaisia). Olettekohan samaa mieltä? Meidän mielestämme hänellä on:

Tribaalitatuointeja. Mielellään melko pieniä ja melko näkyvillä paikoilla. Koska mekin ollaan joskus oltu nuoria ja villejä.

Maha pystyssä (lähinnä minulla, miksei miehelläkin). Ja 1-2 lasta jaloissa. Koska -- no tähän en kyllä keksi mitään. Koska lapset ovat ihania. Ehkä koska emme käyttäneet ehkäisyä?

Crocsit. Mielellään neonväreissä ja feikit. Koska ne on niin mukavat. (Muistan, että valitettavan lyhytikäisessä miehille tarkoitetussa Veli-lehdessä kirjoitettiin joskus viisi vuotta sitten Crocseista näin: "Kyllä kahdeksanvuotiaskin jo tietää, että vaikka joku tuntuu hyvältä, ei se tarkoita sitä, että se on oikein.")

Camokuosia (lähinnä miehellä, miksei minullakin). Koska se on niin mukavan raffia.

Mustaksi ja/tai punaiseksi värjätyt hiukset. Ja graafinen leikkaus. Koska se on niin funky. En tiedä, kuka viljelee edelleen Suomen kampaamoissa vuoden 1998 kampauskuvastoa, koska liian monella (Ikeassa käyvällä) naisella on vieläkin punamusta graafinen polkka.

Aurinkolasit. Sellaiset nopeat. Mojavet. Koska ne on cool.

Ja sitten ostetaan kaikkea limenvihreää ja violettia.

Tämähän nyt tulee tietenkin vähän myöhässä, koska juttu olisi totta kai pitänyt julkaista ennen juhannusta, mutta voitte nyt sitten panna kirjanmerkkeihin ensi vuotta varten, koska minunhan piti ensin kokeilla nämä jutut ja vasta sitten panna ne tänne internetiin.

1. Ketään ei ole missään. Tämä on hyödyllistä siksi, että pyörää voi ajella (melkein) missä sattuu, mm. keskellä tietä sellaisissa risteyksissä, jotka ovat yleensä pelottavan ruuhkaisia. Autioita katuja pitkin pyöräillessä tuntuu, kuin kaupunki olisi Maija Vilkkumaan sanoin nöyränä sylissäsi tai olisit mystinen hopeinen diskomies J. Karjalaisen sanoin (mitä?).

2. Vastoin yleistä luuloa kaikki ei ole kiinni. Useat lähikaupat, huoltoasemat, ravintolat ja baarit ovat auki. Niin, juhannuksenakaan ei kuole nälkään. Tai janoon (ja se lienee perinteisesti tärkeämpää).

3. Ne kaikki, jotka eivät ole missään (ks. kohta 1), ovat menneet Pihlajasaareen. Ja sinne sinunkin kannattaisi mennä. (Paitsi tietysti jos et asu Helsingissä. Silloin sinun kannattaa mennä vaikkapa Viikinsaareen tai Hailuotoon, mikä ikinä onkaan lähimpänä. Enkä osaa muuten yhtään sanoa onko siellä yhtä helmi meininki kuin Pihliksessä.) Siellä on hieman hyvä meininki - on grilliä, kokkoa, uimarantaa. Vähän niinkuin mökillä olisi, paitsi että yöksi pääsee vielä kotiin. Veneellä. Tai laivalla. Lautalla? Mikäsenytoli. Helmi homma, anyways.

Tiedättehän Pauligin Juhla Mokka -kahvin mainokset? Ne, joissa rakkaudella ja suomalaisuudella ja ammattitaidolla ja käsityöllä ja taidolla tehdään hienoja asioita, kuten kullataan kupoleja, ommellaan kansallispukuja ja vuollaan oksista designtuoleja? (Ja tietysti juodaan sitä kahvia.)

No sellaista ryhdyin tuossa sitten miettimään, että miksei niistä mainoksista voisi tehdä moderneja versioita, joissa esitellään tuoreempaa suomalaista ammattitaitoa ja osaamista kahvinjuonnin lomassa? Esimerkiksi:

Rovion jätkät voisivat näprätä kännyköitään ja piirtää värikkäässä toimistossa mielikuvituksellisia eläinhahmoja tussitaululle. Tunteella ja taidolla - Juhla Mokka.

Tv:stäkin tutut tatuoijat voisivat hakata tribaaleja nuorison nahkaan ja lävistää niiden napoja - hidastetusti. Tinkimättömällä ammattitaidolla - Juhla Mokka.

Sini Sabotage voisi repiä (kuvaannollisiako?) Leviksiä. Korkeaa laatua - Juhla Mokka.

Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelman Bulli voisi bullistella lihaksiaan pianotunnarin soidessa ja karjua jalkaprässissä hikoileville taviksille julmuuksia. Pitkällä kokemuksella - Juhla Mokka.

Raskasta rokkia soittavat muusikot voisivat sonnustautua karmaiseviin maskeihin ja soittaa raskasta rokkia paljastamatta kasvojaan. Luotettavaa suomalaista - Juhla Mokka.

Mainostoimistot voivat ottaa yhteyttä blogin sivupalkissa näkyvään mailiosoitteeseen.

Kuva: Paulig.fi

Pystyn keskittymään kirjoitustyöhön parhaiten silloin, kun taustalla on jotain muuta meteliä. Hiljaisessa toimistoympäristössä tämä tarkoittaa musiikin kuuntelua korvanapeilla. Kun kuuntelee musiikkia yksityisesti korviin työnnettävillä pampuloilla, tulee täysin tiedottomaksi siitä, miten hiljaista ympärillä oikeasti onkaan.

Hyvä musiikki saa ihmisen (=minut) hytkymään. Ja hyräilemään. Ja laulamaan hetkittäin ääneen. Ja olemaan tajuamatta, että

KAIKKI MUUT TEKEVÄT TÖITÄ. IHAN HILJAA.

Uudessa kesätyöpaikassani vessan sijainti on "kätevästi" matkan varrella keittiöön. Kun haen itselleni mukillisen vettä, käyn yleensä matkan varrella vessassa. Menen siis usein mukin kanssa vessaan. Tulen myös usein täyden vesimukin kanssa ulos vessasta. Haluan joka kerta huutaa

TÄMÄ EI OLE VIRTSANÄYTE!

Käykö teille koskaan noin?

Olen päättänyt heittäytyä positiivisemmaksi ihmiseksi. Yhtenä ensimmäisistä asioista, joita aion tehdä, on kielteisten suosikkisanontojeni kääntäminen myönteisiksi. Kestosuosikkini ”en pidä minään” muuttuu siis luonnollisesti ”pidän minään” -muotoiseksi.

Pidän minään on varsin monikäyttöinen sanonta. Sitä voi käyttää esimerkiksi:

Arvostuksen ilmaisemiseen:

”Kävin katsomassa Great Gatsbyn. Leo oli aika hottis. Pidän minään.”

tai

”Hei, hienot kalossit! Pidän minään.”

Hyväksynnän ilmaisemiseen:

”Hei mitä jos otettaiskin skumppalasillisten sijasta ihan kokonainen pullo?”
”Pidän minään.”

tai

”Kaksi pulloa skumppaa, kiitos!”
”Pidän minään.”

Rakkauden kaltaisten tunteiden ilmaisuun:

”Pidän sua minään.”
”Niin määkin sua.”

tai

”Me ollaan nyt käyty viidesti treffeillä.”
”No, pidätkö minään?”
”Pidän minään.”

Eikö?

P.S. Kuvassa barbipuutarha Brooklynissä. Pidän todellakin minään.

Olen viime viikkoina seonnut ihan täysin Tina Feyn luomaan 30 Rock -televisiosarjaan. Luin Feyn kirjan Bossypants, ja sen jälkeen oli pakko alkaa katsoa sarjaa, josta kirjassa niin kovasti puhutaan. Useat ystävät ovat sitä myös jo pitkään hehkuttaneet (sori, että tarvitsin itse sarjan luojan kirjallisen kehotuksen, ennen kuin uskoin teitä). Eikä suotta. Suosittelen!

1. Tina Fey. SNL-näyttelijät ovat mielestäni usein vähän ahdistavia. Tina Fey on poikkeus sääntöön! Tai siis 30 rockissa hän on poikkeus säntöön. Date Nightissa Fey on creepy. Sorry.

2. Tina Fey: Bossypants -kirjan parempi ymmärrys. Crap! Nyt se pitää lukea uusiksi.

3. Tracy Morgan. En kunnolla edes tiennyt kuka Tracy Morgan on, ennen kuin aloin katsoa 30 Rockia. Hauskinta on se, että hauskinta koko sällissä EI ole se, että sillä on naisen nimet. Ja molemmat vielä!

4. Alec Baldwin (se ei-niin-creepyn-ja-raiskaajan-näköinen-baldwinin-veljeksistä), joka on sairaan kova. Sairrrrraan kova.

5. ”I love (insert person, food or thing here) so much, I want to take it behind a middle school and get it pregnant.” -Tracy Morgan (as Tracy Jordan).

+1. Ohjelman huippuhauskat julkkiscameot (Conan O’Brien, Oprah, Jon Bon Jovi, Julianne Moore, Salma Hayek…) ja miten valmiita ne ovat tekemään itsestään pilaa.

Jussayin.

P.S. Tämä on hyvä aika aloittaa sarja, sillä sen viimeistä tuotantokautta viedään parhaillaan. Voit katsoa KAIKEN pötkössä. KAIKEN!

New York on miljoonakaupunki (duh) ja täällä on paljon liiketoimintaa (duh). Niinkin paljon, että useammalla kuin yhdellä on tavalla tai toisella hauska nimi.

Mi Barrio Meat Market

(Lihamarkkinat noin niinkun ylipäätään on nimi, jonka antaisin korkeintaan yökerholle. Kun siihen lisätään henkilökohtaistava attribuutti, "Mun Huudien Lihamarkkinat" kuulostaa kieltämättä houkuttelevalta.)

Restaurant Maison Harlem

(Ranskalainen finesse käy heikosti yksiin Harlemin kaupunginosan kanssa (ks. Homeboy of Harlem). Mutta ruokaa voin kyllä suositella!)

Baby Girl's Bubbles & Cleaners

(Pesuloita on joka kulmassa, mutta kyllähän se auttaa jos pesulan nimi on Laundr-O-Matin tai West Side Cleanersin sijasta jotakin vähän mystisempää.)

Homeboy of Harlem Pawn Shop

(Panttilainaamoita löytyy täältä muuten tosi paljon, ja yhdellä jos toisellakin on huumorintajuinen nimi. Tämä oli tähänastisista hupaisin.)

Pilde's Optics

(Tässä ei ole mitään hauskaa, ellei ole Suomesta. Haha!)

Whatever Tattoo

(No, en menisi tänne mustaamaan nahkaani.)

TC & P's Variety Store - 97¢, More Or Less

(99¢ kauppoja eli dollar storeja löytyy Nykistä myös runsaasti, mutten aiemmin ole nähnyt 97 centin kauppaa. Jossa, huomio, kaikki maksaa enemmän kuin 97 centiä tai vähemmän kuin 97 centiä. Tarkkaa määrittelyä, TC & P. Good on ya!)

1. Ricky Martin on sieltä kotoisin.

2. Vastoin aiempaa luuloani, Puerto Rico kuuluu Yhdysvaltoihin.

3. Siellä on palmuja (YYYEEAAHH) ja dollareita (ks. kohta 2).

4. Myös Marc Anthony on sieltä kotoisin (not as cool as (Puerto) Rrrricky).

5. Jennifer Lopezin juuret ovat nekin Puerto Ricossa (way cooler than Marc).

6. Nerokas drinkki piña colada on myös Puerto Ricosta kotoisin (cooler than Ricky and Marc put together!).

+1. Meikä lähtee sinne lauantaina!

Lopetin kahvinjuonnin viikko sitten. Tänä aikana tunteeni tuota ihanaa, kamalaa kofeiinilitkua kohtaan ovat muuttuneet myrskysään lailla.

Uskon, että tässä tilanteessa voidaan soveltaa samoja kohtia, jotka liittyvät mistä tahansa traumaattisesta kriisistä selviämiseen:

Shokkivaihe (ensimmäinen päivä): Tässä vaiheessa ajatukset pyörivät ainoastaan kriisin aiheuttajassa. Kahvi on kyllä kamalaa myrkkyä, miksi koskaan edes aloin juomaan sitä? Kahviakahviakahviakahviakahviakahviakahvia. Kahvi on parasta, mitä maailmassa on! Jumalten nektaria! Yäk, pahaa. Ah ihanaa! Yäk, kamalaa. Ah, parasta! 

Reaktiovaihe (päivät 2 ja 3): Tässä kohtaa kärsit sellaisista maailmanlopun vieroitusoire-päänsäryistä, että migreenit jäävät auttamatta toiseksi. Pahinta on se, että mikään lääke ei auta ja samalla sitä tiedostaa, että piiiikkiriikkinen tilkkakin kahvia auttaisi. Ja Starbucks huutaa joka ikisessä kadunkulmassa pilkallista kutsuhuutoaan.

Käsittelyvaihe (päivät 4 ja 5): Kutsutaan myös hyväksymisvaiheeksi. Valo alkaa pilkahdella tunnelin päässä, eikä nuppiinkaan enää niin kovasti satu. Kyllä. Minähän taidan pystyä tähän. (Silmät kiinni aina Starbucksin kohdalla.)

Uudelleen suuntautumisen vaihe (päivät 6 ja 7): Tässä vaiheessa saattaa jo nähdä itsellään tulevaisuuden ilman kahvia. Sen saattaa haluta vaihtaa teehen, chaihin tai veteen (niitäkin saa Starbucksista). Tai kuten minun tekisi mieli, crackiin.

Nyt on ollut niin kova kiire työ- ja koulu- ja newyorkilaisjuttujen parissa, että blogi on jäänyt vähän vähemmälle. Anteeksi. Lähestyvä kotiinlähtö on myös aiheuttanut allekirjoittaneessa paniikinomaisia reaktioita, jotka ilmenevät mm. luumustamisena ulkona niin kauan, että ei tahdo enää päästä julkisilla kotiin ja matkoina random paikkoihin kuten Union City, New Jersey. Reissujuttuja olen vähän paremmin jaksanut päivitellä tuonne Cocktailin puolelle, jos New York-aiheiset vinkit, kuvat ym. kiinnostavat niin sinne vaan.

Tänään mieleni kuitenkin teki kirjoittaa siitä, mistä paikallisissa uutisissa on viime aikoina puhuttu:

1. Sesame Streetin Cookie Monsteriksi pukeutunut mieshenkilö töni Times Squarella pikkupoikaa, koska tämän vanhemmat eivät maksaneet siitä, että ottivat lapsesta kuvan Monsterin kanssa. Tämänaamuisessa amNewYork -lehdessä muistutetaan antisemitistisestä Elmosta, joka terrorisoi Central Parkia viime kesänä, ja erilaisiin asuihin Times Squarella pukeutuvat costume performersit esittävät vastalauseensa tapahtumiin: ”Emme ole hirviöitä”.

2. Beyoncé ja Jay-Z matkustivat viidennen hääpäivänsä kunniaksi Kuubaan, jonne amerikkalaiset eivät saa matkustaa, koska turismidollarit tukevat ihmisoikeuksia väärinkäyttävää kuubalaishallintoa. Nyt epäillään, mitkä olivatkaan Cartereiden motiivit reissuun. Suomalaisia kiinnostanee, että Obamalta syitä julkkisparin poikkeukselliseen matkustuslupaan tivaamassa on mm. kansanedustaja Ileana Ros-Lehtinen, joka on kuubalaista syntyperää, mutta naimisissa suomensukuisen miehen kanssa. Sellaista.

3. Kevyemmissä uutisissa: 10 must-have New York –älypuhelinsovellusta. Sovelluksia mainostetaan (ilmais)lehtijutuissa aina kun ehditään. Kun lumimyrksy (suomeksi tavallinen vesisadesää) iski, lehdessä vinkattiin 10 älypuhellinsovellusta, joilla selviää blizzardista. Siihen kuuluivat muun muassa taskulamppusovellus, Punainen Risti - sekä ensiapusovellus ja  ”Punainen paniikkinappula” -sovellus. Näillähän selviää mistä vaan!

4. Rihanna ja Chris Brown erosivat. Taas.