Juhannussuunnitelmat ja miten ne etenevät:

1. Tänä vuonna en kyllä ota mitään stressiä juhannuksesta. Teen jotain, jos jotain tulee, mutta en kyllä ala mitään säätää.

2. Tiedäks mä taidan olla jussin ihan vaan kotona. Johan tässä on kolme kuukautta oltu himassa, mitäs yks viikonloppu siihen vielä lisää kato. Ainakaan ei tarvii stressata.

3. Joku kyllä varmaan kutsuu mut joihinkin ihaniin juhannusjuhliin. Mutta jos ei kutsu, ei haittaa, mähän sanoin että oon ihan mielelläni kotona enkä kyllä ainakaan ite ala mitään säätää.

4. Mä varmuuden vuoks korjausompelen nopeasti vielä ton yhden kukkamekon. On sit juhannusleninki valmiina, JOS joku vaikka kutsuu mut jonnekin. Mutta ei haittaa jos ei kutsu! En ainakaan ala mitään stressata.

5. Nyt mä oon vähän huolissani että onkohan ihmisillä mun numero kun kukaan ei oo vielä kutsunu mihinkään. Mutta toivottavasti kukaan ei stressaa tai ala säätää mitään, ei juhannuksena saa stressata.

6. No nyt mä tilasin sitte seitsemälläsadalla eurolla juhannusherkkuja jos vaikka tuleekin jotain, ni ei sitten ainakaan tarvii ruveta viime hetkellä säätämään. Taidan tilata kukkaseppeleen ja leipoa pari piirakkaakin valmiiks, on sitten stressivapaa juhannus kato.

7. Noni kukaan ei oo vieläkään kutsunu mua mihinkään. Ei vittu joudunko mä menemään mun vanhempien kanssa mökille. Oonko mä 36-vuotias sinkku joka viettää juhannuksen iskän ja äitin kaa saunassa. TÄHÄNKÖ ON JUMALAUTA TULTU.

8. Tiedäks mä taidan olla jussin ihan vaan mun vanhempien kanssa mökillä. Mä oon 36-vuotias sinkku, ja saan viettää juhannuksen vaikka iskän ja äitin kaa jos haluan. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se ettei oo mitään juhannusstressiä.

9. Jos mä nyt kuitenkin järjestän pikku piknikin tonne saareen, että ihmisillä on sit paikka minne mennä. Mulla on noi herkkukassit ja se juhannusmekkokin jo valmiina, ni pesen vaan mun viltit ja hankin kokoontaitettavat tuolit ja laitan taikinan kohoamaan ja mehustan nopeasti noi marjat vielä. Ni ei tarvii mitään stressata tai ruveta tiedäks säätämään.

10. Noni no mutta hei ensi juhannuksena en sitten kyllä stressaa yhtään.

En mää oo yhtään valmistautunut juhannukseen miten niin. (P.S. Mekon korjausompeli luotto-ompelijani Martta Honkaheimo enkä suinkaan minä itse.)

Olen pohjimmiltani ihan hirveän laiska ihminen. Jotkut ihmiset sanovat, että jos he voittaisivat lotossa, he jatkaisivat silti työntekoa, koska eivät osaisi olla aloillaan. Minä todellakin osaisin. Olen aloillani nytkin, eikä tämä tuota mitään ongelmia. 

Välttelen usein kaikenlaisia tehtäviä viimeiseen asti, enkä ole mikään älytön go-getter. En välitä hirveästi velvollisuuksista tai ohjeista, ja minun on helppo olla tekemättä yhtään mitään pitkiäkin aikoja. (Ihan toimeksiantajille ja yhteistyökumppaneille tiedoksi että minähän sitten liioittelen täällä blogissa ihan hirveästi ja tykkään kyllä tehdä mahdollisimman hyvin, suorastaan täydellisesti, sillä tavalla perfektionistin pieteetillä, kaikki sellaiset tehtävät joita te minulle annatte.) 

Mutta joskus minustakin kuoriutuu ahkera työmyyrä. Kuten esimerkiksi silloin, kun kirppikseltä löytyy juhannusmekko, joka on muuten täydellinen, mutta se on liian pitkä eikä siinä ole taskuja. (Olen pohjimmiltani myös sellainen ihminen, joka ostaa sylikaupalla kirppikseltä melkein täydellisiä mekkoja ja sitten riipii ne palasiksi. Jos sinäkin olet sellainen, kerron mikä sinut pelastaa: ompelija. Vie ne ompelijalle ja kerro mitä haluat. Se kitkee sinusta turhat toivot ja toteuttaa muutamat unelmasi. Kiitos ompelijalleni ja kaverilleni Martalle, joka tekee minulle niin.)

Niin minä viime yönä vietin kuusi tuntia lyhentäen lähes täydellistä kirppismekkoa ja vääntämällä siihen taskuja. (Koska ompelijakaverillani ei ole yöpäivystystä.) Mulla ei valitettavasti ole siitä ennen-kuvaa, mutta voinette ehkä kuvitella että se oli siis ihan samannäköinen, vain reilusti pidempi ja taskuton. Mutta eikö siitä tullutkin IHANA?

Anteeksi nämä megakiusalliset asukuvat. Olen tässä vieläkin hirveän huono.

Ai niin, ja minulla ei siis ole ompelukonetta. Mutta opin, että mekon lyhentämiseen ja taskujen ompelemiseen menee noin kuusi tuntia, jos sen tekee käsin.

Ihanaa juhannusta!

Lue myös: 

• Totuus gaalavaatteen takaa

• 3 painavaa syytä viettää juhannus kaupungissa

Tämähän nyt tulee tietenkin vähän myöhässä, koska juttu olisi totta kai pitänyt julkaista ennen juhannusta, mutta voitte nyt sitten panna kirjanmerkkeihin ensi vuotta varten, koska minunhan piti ensin kokeilla nämä jutut ja vasta sitten panna ne tänne internetiin.

1. Ketään ei ole missään. Tämä on hyödyllistä siksi, että pyörää voi ajella (melkein) missä sattuu, mm. keskellä tietä sellaisissa risteyksissä, jotka ovat yleensä pelottavan ruuhkaisia. Autioita katuja pitkin pyöräillessä tuntuu, kuin kaupunki olisi Maija Vilkkumaan sanoin nöyränä sylissäsi tai olisit mystinen hopeinen diskomies J. Karjalaisen sanoin (mitä?).

2. Vastoin yleistä luuloa kaikki ei ole kiinni. Useat lähikaupat, huoltoasemat, ravintolat ja baarit ovat auki. Niin, juhannuksenakaan ei kuole nälkään. Tai janoon (ja se lienee perinteisesti tärkeämpää).

3. Ne kaikki, jotka eivät ole missään (ks. kohta 1), ovat menneet Pihlajasaareen. Ja sinne sinunkin kannattaisi mennä. (Paitsi tietysti jos et asu Helsingissä. Silloin sinun kannattaa mennä vaikkapa Viikinsaareen tai Hailuotoon, mikä ikinä onkaan lähimpänä. Enkä osaa muuten yhtään sanoa onko siellä yhtä helmi meininki kuin Pihliksessä.) Siellä on hieman hyvä meininki - on grilliä, kokkoa, uimarantaa. Vähän niinkuin mökillä olisi, paitsi että yöksi pääsee vielä kotiin. Veneellä. Tai laivalla. Lautalla? Mikäsenytoli. Helmi homma, anyways.