En ole kovin kiinnostunut muodista. Pukeudun yleensä mustiin perusvaatteisiin tai kirppikseltä hankittuihin kukkamekkoihin. Siksi festaripukeutuminen (lue: Flow-pukeutuminen) on ollut minulle yleensä ihan yhtä suuren stressin aihe kuin mitkä tahansa muut bileet: aivan suhteeton paskahalvaus, jonka lopputulos on megatylsä eli samat vaatteet kuin aina. Ei minun vaatekaappini kätköissä ole mitään sellaista, jolla voisi tehdä kovin suuren statementin. (Paitsi yhdet liian pienet kultaiset bikinit. Mutta ne eivät kyllä ole festarikelpois- tai no, katsotaan ensi vuonna.)

Mutta koska Flow on monelle toinen toistaan mielikuvituksellisempien asujen showkeissaamisen (rrrrakastan että käytin tuollaista sanahirviötä) näyttämö, aloin minäkin miettiä että mitäs hittoa sitä onkaan päällään kantanut kaikki nämä vuodet.

Asukuvat ovat minulle yksi maailmankaikkeuden kiusallisimpia asioita (ja valtaosa näistä kuvista on otettu silloin, kun en tiennyt että asukuva on mitään muuta kuin sana jossa on kirjaimia toistensa perässä), joten kaikissa kuvissa ei tietenkään näy täysin, mitä minulla on ylläni. Mutta tunne kyllä välittyy (ja sen nimi on häpeä).

Kuvia läpikäydessäni huomasin, että minulla todella on kuin onkin aina samat vaatteet. Siksi olen parittanut kuvat, joissa on eniten samankaltaisuuksia (tai jopa täsmälleen samat ryysyt) vierekkäin ja antanut pareille nimet (englanniksi tietenkin, koska tässä blogissa on valtava kansainvälinen potentiaali).

(Huomasitteko kuinka poskettoman määrän sulkuja sain survottua näinkin lyhyeen tekstiin? Nyt taidetaan hätyytellä jo jonkin sortin ennätyksiä.)

Olkaa hyvät, kaunistelemattomia Flow-lookeja 2008-2019:

2009 // 2009. Tämän teoksen nimi on YES THEY’RE FAKE (THE GLASSES I MEAN).

2018 // 2019: Tämän kuvaparin nimi on IT HAPPENED BY ACCIDENT, SERIOUSLY.

2013 // 2015: Tämän look-parin nimi on WHOA SUCH VISION.

2009 // 2013. Tämän teoksen nimi on WHO WORE IT BETTER – ME OR ME.

2014 // 2015: Tämän kuvaparin nimi on EVERY GIRL MUST OWN TWO IDENTICAL LACE VESTS BECAUSE WHAT WOULD SHE DO WITHOUT THEM.

2018 // 2019. Tämän lookin nimi on I WISH I WAS AT TUSKA. (P.S. Huijaan hiukan: vasemmanpuoleinen kuva on Ilosaarirockista, mutta minulla on aina samat vaatteet joten päätin että on aika lailla yhdentekevää, missä kuva on otettu.)

2011 // 2009. Tämän kuvaparin nimi on GENUINE LONKERO, GENUINE SMILE. Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa muuten, jossa minulla on ylläni kirppikseltä ostettu 70-luvun teryleenimekko, toivun parhaillani Britney meltdown -vuodestani: menin neljänä päivänä peräkkäin kampaajalle ja leikkasin piiiitkän tukkani päivä kerrallaan lyhyemmäksi, ja koska siitä tuli tosi tosi lyhyt ja tosi tosi hirveä, menin kurjuuteni maksimoimiseksi seuraavalla viikolla takaisin ja otin siihen vielä permiksen. (Tässä se on jo kasvanut aika pitkäksi.)

2015 // 2019. Tämän teoksen nimi on WHO WORE IT BETTER THIS TIME OK CLEARLY THIS YEAR’S ME. (P.S. Tässäkin on pikku huijaus – oikeanpuoleinen kuva on Sidewaysista, ei Flow’sta, mutta siis nehän ovat käytännössä sama tapahtuma, rinnakkaistodellisuuksissa vain.)

2010 // 2013. Tämän kuvaparin nimi on AMAZING CLOTHES AND PHOTO QUALITY. (Minulla on muuten tämän kuvan perustella ollut tuo sama kahden euron viuhka Flow’ssa mukana jo yhdeksän vuotta.)

2008 // 2009. Tämän kuvaparin nimi on COME ON LONKERO REPS CALL ME ALREADY.

2017 // 2018. Tämän kuvaparin nimi on SINGING IN THE RAIN.

2010 // 2010. Tämän kuvaparin nimi on YOU KNOW WHAT THEY SAY ABOUT GIRLS WITH BIG GLASSES.

Että ihan suosittelen vanhojen Flow-kuvien läpikäyntiä kaikille.

Vien säännöllisen epäsäännöllisesti kirppareilta hamstraamiani kasari- ja ysärikukkamekkoja luotto-ompelijalleni korjattavaksi. Yleensä koltuille ei tehdä mitään kovin ihmeellistä: niitä lyhennetään tai niiden hihoja pienennetään, ja joskus vaihdan niihin itse napit. (Joskus ompelijani tekee kyllä suorastaan kirurgisia ihmeitä ja loihtii auttamattomasti liian pienistä mekoista sopivia siirtämällä kaistaleita helmasta jonnekin mistä en niitä enää erota. Luulen että hän on salaa taikuri.)

Reivaan aina näistä mekoista Instagramissa ja neuvon kaikkia ryhtymään samaan hommaan, mutten ole melkein koskaan muistanut ottaa niistä ennen-kuvia, joita moni tietenkin kysyy. Eihän muodonmuutos ole muodonmuutos eikä mikään, jollei sen kohde muuta selkeästi muotoaan. Mutta tässä mulla olisi nyt niitä muutama:

Minua ihan puistatti ottaa tuota ennen-kuvaa, koska tämä mekko istui niin luokattoman huonosti. Sen vyötäröä nostettiin ja suoristettiin, helmaa lyhennettiin (aika lyhyeksi, krhm) ja muistaakseni lerpattaville hihoillekin tehtiin jokin pikkuinen toimenpide. Tämä on uusi suosikkivaatteeni, koska AHH MIKÄ KUOSI.

Ananashameen korjaus oli yksinkertaista: se lyhennettiin mittaan, jonka olemme ompelijani kanssa todenneet minulle täydelliseksi (ks. edellinen mekko ja seuraava mekko). Mitta on aika lyhyt, mutta minäpäs tykkäänkin lyhyistä hameista lälläslää. Kuvan silkkipaidat ovat muuten myös kirpparilta. Uffin silkkiosasto best.

Tästä mekosta pätkäistiin helma ja V:n mallinen vyötärö suoristettiin. (Joo tiedän, siitäkin tuli aika lyhyt, mutta SÄÄRENI OVAT KAIKKI MITÄ MINULLA ON.)

Niin että menkää tekin kirppareille ja second hand shoppeihin ja antakaa joskus mahdollisuus myös sellaisille vaatteille, jotka eivät ole valmiiksi ihan täydellisiä! Ei tarvitse ostaa uutta, ja saa työllistää käsityöläistä. Mutta mekkoja ei ehkä tarvitse ostaa montaa kymmentä niin kuin minä yleensä teen. Lopetan kyllä. Ihan kohta.

Psst! Kannattaa aina ostaa mekko, jossa on taskut. Onneksi 80- ja 90-luvuilla ymmärrettiin taskujen päälle (niihin piti varmaan saada mahtumaan kaikki ne samettiset donitsit) yhtä hyvin kuin tänä päivänä: suurimmassa osassa on taskut.

Psst 2! Luotto-ompelijani löytyy Instagramista nimellä @marttahonkaheimo. Mutta ottakaa siihen yhteyttä sillä lailla maltillisesti että se ehtii lyhentää myös kaikki minun mekkoni.

Minä, käsityömaailman Florence Foster Jenkins, olen onnistunut innokkailla, mutta varsin keskinkertaisilla ompelutaidoillani tekemään itselleni kesäksi neljä helleasua. Nyt mietit varmaan, että miten se on mahdollista (tai no oikeasti mietit varmaan että miksi helvetissä tämän pitäisi kiinnostaa minua), ja minä kerron (mutten sitä miksi tämän pitäisi kiinnostaa sinua. Koska en minä tiedä).

Löydän usein kirppikseltä hameita, jotka ovat muuten täydellisiä (sopiva koko, kiva kuosi, taskut) mutta ne ovat liian pitkiä. Joskus ostan niistä jonkun ja lyhennän sen. Joitakin viikkoja sitten keksin, että ylijäävä kangas kannattaisi ehkä käyttää jotenkin hyödyksi, mutten tiennyt miten – koska en osaa mitään. Ostin kuitenkin kangaskaupasta silitettävää liimanauhaa ja aloin testailla yksinkertaisen topin rakentelua. Ja luoja paratkoon, sehän toimi! Sain tehtyä pitkästä hameesta kokonaisuuden, jossa on (liian lyhyt) hame ja pikkuinen toppi. Kaikkien reunojen (vai ovatko ne nyt sitten päärmeitä?) päättelystä ei edes tarvitse huolehtia, koska vaate on osittain valmis: vanha helma on nykyisin topin pääntie. Parasta on, että lopputulos näyttää mekolta, mutta on mekkoa monikäyttöisempi, koska on salaa kaksiosainen.

Siitä kesäksi kiva viidakkoasu.

Minulla ei luonnollisestikaan ole minkään valtakunnan kaavoja tai oikeastaan edes ymmärrystä siitä, miten hitossa sain nämä tehtyä. Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan homma menee jotakuinkin seuraavasti:

1. osta hame, jossa on taskut

2. leikkaa hameesta helma

3. askartele leikatusta helmasta olkaimet

4. ompele leikattu helma umpeen niin, että mahdut sen sisälle

5. ompele olkaimet kiinni edellämainittuun umpeen leikattuun helmaan ja KAS SE ON TOPPI

6. viimeistele reunat (tai päärmeetkö ne nyt oli) sekä hameesta että topista

7. pue päälle ja halkea ylpeydestä, koska olet ihan itse (krhm) luonut jotakin

Olen nyt tehnyt näitä neljä, enkä malta odottaa, että kesä tulee, jotta pääsen terassille ja pyöräilemään ja rannalle ja festareille ja treffeille ja valvomaan aamuun asti – hetkinen, mistäs olinkaan puhumassa? Niin siis pukeutumaan näihin asuihin.

Minulla on myös tapana ostella kirppikseltä ihania mekkoja, jotka vien osaavalle ompelijalle korjattavaksi (ja sellaiset oikeat projektit hän kyllä hoitaa edelleen), mutta olen aina unohtanut ottaa niistä ennen ja jälkeen -kuvat. Tällä kertaa muistin ottaa yhdestä hameesta kuvan ennen sen teurastamista.

Alkuperäinen hame on kiva, mutta tiedän, etten koskaan käyttäisi sitä sellaisenaan.

Tässä minulla on paitsi päälläni myös käsissäni (lähes) itse tehty kesäasu.

Tällainen siitä tuli!

Niin että jos näette minut kesällä kulkemassa tällaisissa täysin samanlaisissa asuissa niin tietäkää, että aion valehdella kaikille, että olen tehnyt ne alusta loppuun asti itse.

Olen pohjimmiltani ihan hirveän laiska ihminen. Jotkut ihmiset sanovat, että jos he voittaisivat lotossa, he jatkaisivat silti työntekoa, koska eivät osaisi olla aloillaan. Minä todellakin osaisin. Olen aloillani nytkin, eikä tämä tuota mitään ongelmia. 

Välttelen usein kaikenlaisia tehtäviä viimeiseen asti, enkä ole mikään älytön go-getter. En välitä hirveästi velvollisuuksista tai ohjeista, ja minun on helppo olla tekemättä yhtään mitään pitkiäkin aikoja. (Ihan toimeksiantajille ja yhteistyökumppaneille tiedoksi että minähän sitten liioittelen täällä blogissa ihan hirveästi ja tykkään kyllä tehdä mahdollisimman hyvin, suorastaan täydellisesti, sillä tavalla perfektionistin pieteetillä, kaikki sellaiset tehtävät joita te minulle annatte.) 

Mutta joskus minustakin kuoriutuu ahkera työmyyrä. Kuten esimerkiksi silloin, kun kirppikseltä löytyy juhannusmekko, joka on muuten täydellinen, mutta se on liian pitkä eikä siinä ole taskuja. (Olen pohjimmiltani myös sellainen ihminen, joka ostaa sylikaupalla kirppikseltä melkein täydellisiä mekkoja ja sitten riipii ne palasiksi. Jos sinäkin olet sellainen, kerron mikä sinut pelastaa: ompelija. Vie ne ompelijalle ja kerro mitä haluat. Se kitkee sinusta turhat toivot ja toteuttaa muutamat unelmasi. Kiitos ompelijalleni ja kaverilleni Martalle, joka tekee minulle niin.)

Niin minä viime yönä vietin kuusi tuntia lyhentäen lähes täydellistä kirppismekkoa ja vääntämällä siihen taskuja. (Koska ompelijakaverillani ei ole yöpäivystystä.) Mulla ei valitettavasti ole siitä ennen-kuvaa, mutta voinette ehkä kuvitella että se oli siis ihan samannäköinen, vain reilusti pidempi ja taskuton. Mutta eikö siitä tullutkin IHANA?

Anteeksi nämä megakiusalliset asukuvat. Olen tässä vieläkin hirveän huono.

Ai niin, ja minulla ei siis ole ompelukonetta. Mutta opin, että mekon lyhentämiseen ja taskujen ompelemiseen menee noin kuusi tuntia, jos sen tekee käsin.

Ihanaa juhannusta!

Lue myös: 

• Totuus gaalavaatteen takaa

• 3 painavaa syytä viettää juhannus kaupungissa

Olin viikonloppuna IBA-blogigaalassa ystäväni, Tämän kylän homopoika -Einon avecina, ja vaatekriiseilin asiaankuuluvasti (eli ihan liikaa) ennen varsinaista tapahtumaa ja meuhkasin siitä kaikille. Tein asuhankinnasta hirveän numeron ja uhkailin, että kiskon viime hetkellä päälle vaan jotakin kaapista löytyvää (luoja paratkoon miten hirveää). Siksi järkytyin syvästi, kun näin kuvia itsestäni gaalailtana ja näytin ihan helvetin hyvältä. 

Minulla oli päälläni & Other Storiesilta hätäpäissä ostettu paita, jota olen katsellut pitkään mutta aina ajatellut, ettei minulla ole tuollaiselle mitään käyttöä, ja UFFilta löytämäni housuntapainen lirpake. (Ja kaiken alla alusvaate, joka ilmeisesti imee makkaroita itseensä. Niitä kutovat varmaan taikalangasta jotkin enkelit pilvenreunalla. Taikaa.) Parhaat kaikista olivat ne housut, ja se oli muuten melkein yhtä yllättävää kuin edustava ulkonäköni.

Totuus on nimittäin se, että tämä housuntyyppinen asia on ilmeisestikin rantavaatteeksi tarkoitettu, uima-asun päälle solmittava kangaskaistalekasa, jonka pesulapussa lukee ISLAS CANARIAS. Siinä on ikään kuin etu- ja takakappale erikseen, ja ne vedetään haarojen ali ja sidotaan naruilla yhteen. Että niin sitä kuulkaa vaan jonkun toisen hylkäämissä Kanarian-tuliaisissa paineltiin menemään ihan gaalakelpoisina ja näytettiin ehkä paremmalta kuin koskaan.

Tai no, ainakin yhdessä kuvassa.

Kiitos kivoista juhlista kaikille asianosaisille! (Gaalakuvista kiitos Emmi Nuorgamille, jolla on edessään loistava ura miestenlehtien kuvaajana, jos tuo feminismiruokahomma lakkaa jonakin päivänä kiinnostamasta.)

Lue myös:

• Gaalalookini

Ajattelin jakaa tänne eilisen gaalalookini, kun tiedän että siellä on tyyppejä, keitä kuitenkin kiinnostaa. Tänä vuonna päätin jättää kimalluksen ja säihkynnän pois lookistani ja luottaa moderniin, pelkistettyyn värimaailmaan. 

Meikki: näyterasva lehden välistä*. Tummat silmäpussit omasta takaa.

Hiukset: Yrjönkadun uimahallissa pehmennetyt, ulkoilmassa kuivatetut, sohvalla makaamisen muovailemat. Tämä on muuten ihana hiuslook vaikka jokapäiväiseen laittautumiseen, vaikka vaatii vähän aikaa!

Vaatteet: housuiksi lookiin valitsin H&M:n viidentoista euron verkkarit ja ulkomaisesta urheilukaupasta ostetun collegepaidan (en usko, että näitä saa Suomesta). Asukokonaisuus täydentyi poikaystävältä lahjaksi saadulla Stockmannin vohvelikankaisella kylpytakilla*. 

Kengät: jostakin hotellista nyysityt tohvelit.

*gifted

Mitä tykkäätte gaala-asustani? Otan mielelläni palautetta vastaan!

Lue myös:

• Minäkö kateellinen? Pois se minusta