Aamiaisolut ja 4 muuta merkkiä siitä, että olet loman tarpeessa

Minulla on ollut elämässäni harvoin kesälomaa (ainakaan palkallista), koska olen ollut niin vähän yhtäjaksoisissa työsuhteissa. Lomattomuuteen tavallaan tottuu, eikä siihen totuttuaan lomaa osaa oikeastaan kaivatakaan. Paitsi tietenkin silloin, kun kaikki muut ovat lomalla. Lomamoodi on nimittäin lomattomuudesta huolimatta todellinen ilmiö. Ja tästä sen huomaa:

1. Kun seisoo arkiaamuna avonaisen jääkaapin oven edessä ja huomaa miettivänsä, pitäisikö juoda hyllyllä houkuttelevasti kimalteleva olut aamujogurtin kaverina juuri ennen töihin lähtöä

2. Kun lounastauot venähtävät vähintään puolitoistatuntisiksi, lounassalaatti korvautuu jatkuvasti kolmella jättikokoisella jäätelötuutilla ja laukussa on aina mukana viltti, jotta voi panna pitkäkseen matkan varrella olevaan puistoon ("tämä on tämmöinen espanjalaistyyppinen siesta") 

3. Kun soveliaan toimistopukeutumisen rajat venyvät venymistään ja yhtäkkiä huomaa istuvansa töissä bikineissä, joita peittävät vain pikkuiset sortsit ja läpinäkyvä paita, ja kun kenkien käyttäminen toimistolla tuntuu rajoittavan paitsi elämää, myös ihmisarvoa

4. Kun alkaa oikeasti ajatella, että kaksi tuntia töitä päivässä on ihan riittävä määrä hommaa, ja joskus jopa vähän liikaa vaadittu

5. Kun "minä ansaitsen tämän, koska minulla ei ole lomaa" (puhuttaessa esimerkiksi kohdan 1 kaltaisesta aamiaisoluesta) muuttuu satunnaisesta selittelevästä oikeutuksesta olemassaolosi keskeisimmäksi ytimeksi

...silloin olet loman tarpeessa.

(Ei hätää, en juonut sitä olutta. Tällä kertaa.)