Minusta on hyvä merkki, jos ei kivojen tapahtumien jälkeen muista ihan kaikkea. On esimerkiksi aika kökköä, jos festareilta muistaa päällimmäisenä vessajonon, ruokajonon, taksijonon ja rakon kantapäässä. On paljon kivempaa, jos ei muista vessajonoa siksi, että jutteli koko jonotusajan tuntemattoman tytön kanssa Tippa-T:stä tai rakkoa kantapäässä siksi, että ajatteli koko ajan Tippa-T:tä- eiku Morrisseyta- eiku Casey Neistatia, joka ihan selvästi katsoi monta kertaa esiintymisensä aikana juuri minua silmiin. 

Viimeperjantainen Ping Helsinkikin oli niin kiva tapahtuma, etten kerta kaikkiaan voi muistaa kaikkea. En esimerkiksi muista, että

• miten pääsin paikasta toiseen

• kävinkö kertaakaan vessassa

• mitä söin (mutta hyvää se oli)

• mitä join (mutta hyvää se oli)

• mihin drinkkilippuni katosi

• kenen kanssa otin kuvia

• miten taskuni tulivat ihan täyteen rusennettuja kukkia

• kenelle kaikille lupasin lähettää sähköpostia

• muistinko kirjoittaa ylös, kenelle kaikille lupasin lähettää sähköpostia

• mihin panin muistikirjan, johon saatoin kirjoittaa ylös keille kaikille lupasin lähettää sähköpostia

• mihin hukkasin sukkahousuni

• vai hukkasinkohan minä sukkahousujani ollenkaan

• miten hitossa sain itseni aamulla ylös puoli kahdeksalta ja pääsin uimaan Clarion Helsinki -hotellin katolle.

Lue myös: 

• Jos PING Helsinki ja muut tapahtumat olisivat sitä miltä ne kuulostavat

• Lyhyt PING Helsinki -opas