Takinkääntö

Kevyen liikenteen Baana on aiheuttanut helsinkiläisille iloa, surua ja päänvaivaa. Ei kuitenkaan ollenkaan tarpeeksi siihen nähden, miten mahtavan hyödyllinen se oikeasti on. 

Eräs Facebook-kaverini kutsuu vastikään valmistunutta, vanhaan ratakuiluun rakennettua kevyen liikenteen väylä Baanaa Raiskausränniksi ja Herskalaaksoksi. Hän vakuuttaa kansalle, että sitä ei tule kukaan selväjärkinen käyttämään kello 17 jälkeen. Ainakaan sitten, kun illat pimenevät.

Osallistuin ennen kesää mielihyvin tähän Baanan rienaukseen. "Hah! Kyllä näin on! Siellä teinit kuseksii ja nistit riehuu! Kevyt väylä, pah! Paskaväylä se on!"

Olin hiljaa vihannut koko Baanaa jo pidempään, sillä asun aivan sen länsipään läheisyydessä ja satun olemaan sellainen ihminen, joka ei pidä rakennustyömaista. Baanan valmistuttua inhoni syy muuttui. Baana on mielestäni ruma, kolkko ja teollisen oloinen. Satun nimittäin myös olemaan sellainen ihminen, joka pitää eksklusiivisesti vanhoista (ja ilmeisesti huonosti toimivista) asioista.

Nyt Baanaa muutaman kerran käytettyäni on minun kuitenkin myönnettävä, että perkele, kyllä se vaan toimii. Ja hyvin. Pääsen rautatieasemalle muutamassa minuutissa ja ennen kaikkea turvallisesti. Matkalla voin ihailla istutuksia, pingisturnauksia tai korismatseja, skeittareita, katutaidetta ja rentoutuvia helsinkiläisiä. Melko ruma se on edelleen, mutta se, että sitä käytetään, tekee siitä kauniin.

Ilmoittaudun ylpeäksi Baana-faniksi! Hyvä Baana!

Nyt pitää enää vaihtaa sen nimi.