Häistä on reilu kuukausi, ja kaikki laskut on maksettu! Olen rehellisesti sanottuna vähän vältellyt kaiken laskemista yhteen, koska oon ajatellut etten tee mitään sillä tiedolla, mitä kaikki on maksanut. Muutta teenhän minä! On hyvä ymmärtää mistä häiden hinta koostuu. Aluksi ajattelin että siksi, että tietäisi mistä nipistää ensi kerralla, mutta minä en kyllä lähtökohtaisesti aio järjestää enää uusia häitä (tavallaan haluaisin kyllä. Mulle jäi juhlasuunnittelu päälle! Mutta tämän puolison haluaisin pitää kiitos). Mutta ehkä siksi että joku muu tietäisi mistä nipistää, kun suunnittelee hääbudjettia!

Ennen rahapuhetta pieni esileikki eli lyhyt kertaus siitä, mitä hääpäivänämme tapahtui:

Menimme naimisiin 24.8.2024 Helsingin Observatorion puutarhassa Tähtitorninmäellä. Oli tuulinen, aurinkoinen, kaunis alkuilta, ja valo siivilöityi puiden läpi suorastaan runollisesti. Oli varmaan jotain 18 astetta lämmintä, joten ulkona tarkeni hyvin, muttei myöskään ollut liian kuuma. Mua hermostutti aivan hirveästi, vaikken oikein tiedä miksi. Ehkä siksi, etten halunnut, että kukaan vahingossa näkee minua, etenkään sulhanen, ennen h-hetkeä. Ehkä siksi, että meille tuli vähän kiire, ja jännitin, ehtivätkö kaikki paikalle. Ehkä siksi, että olin jumankekka menossa naimisiin elämäni rakkauden kanssa!! Odotin museon henkilökunnan keittiössä ja hikoilin ihan laittoman paljon, vaikka päivä ei ollut erityisen kuuma (onneksi hääpukuni oli sifonkia. Se on tosi armollinen materiaali, mitä hikeen tulee). Tuo ihan ensimmäinen kuva tuolla ylhäällä on minusta siellä keittiössä juuri ennen H-hetkeä.

Mun puku oli hääpukuliike Vienosta, ja kukkakimpun tilasin Studio Viiviltä. Täydellisen meikin teki Essi Kylmänen.

Meiltä on kyselty tosi paljon, miten keksimme tällaisen paikan vihkimiselle. No se oli ihan vahinko. Olimme ensin valinneet juhlapaikan, ravintola Storyn vanhassa kauppahallissa, ja sitten piti löytää jokin edullinen vihkipaikka sen läheisyydestä. (Storyn vuokrausaika alkaa vasta klo 19, koska kauppahalli on kuuteen auki, ja ajattelin, että juhlat loppuvat aivan liian pian, jos emme pidä mitään etkoja.) Kävin läpi lukuisia vaihtoehtoja, vaikka Tähtitorninmäki oli mulla ihan ekana mielessä, mutta mikään ei ollut vapaana, tai sitten hinnat olivat ihan mahdottomia. En aluksi harkinnut Tähtitorninmäkeä vakavasti, koska ajattelin, että se on mahdoton. No ei ollut! Observatorio vuokraa tiloja melko huokeaan hintaan, ja vuokraukseen kuuluu myös puutarhan käyttö. Ja se puutarhahan oli juuri se mitä halusin. Meillä oli siviilivihkiminen, koska emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Vihkijän saa paikalle mihin hyvänsä virka-ajan ulkopuolella hintaan 250 euroa plus matkakulut, joten sinne me hänet sitten tilasimme.

Observatorio oli IHANA. Vihkiminen alkoi kello 17 (ja tajusin, että oon aina halunnut iltahäät! Miten ihanaa ettei tarvitse könytä joskus kympiltä kirkkoon ja sitten keksiä tekemistä kaikille koko päiväksi). Mun isä saattoi mut vihittäväksi, ja tulin vasta jälkeen päin ajatelleeksi, että tyttären luovutus on sellainen perinne, josta en itse oikein välitä. Ajattelin sen enemmänkin niin, etten halunnut kävellä vihkimiseen yksin, ja isä tuntui luonnolliselta kavaljeerilta. Nyt kun mietin asiaa uudelleen, tekisin ehkä silti samoin, mutta jonkinlaisella disclaimerilla, heh. Huutelisin siinä kävellessäni että tämä tässä ei sitten ole mikään tyttären luovutus! En ole isäni enkä puolisoni omaisuutta kiitos vaan!

Observatorion puutarhassa meillä oli Kyrön cocktailbaari, joka tarjoili lempicocktailiani Sainiota, joka on kauniin oranssi tyrni-ginijuoma (cocktailin saa tietenkin myös alkoholittomana). Tällaisen baarin voi tilata omiin juhliin kuka vaan! Itse olen tehnyt Kyrön kanssa yhteistyötä, joten maksoin baarin työllä, ja lisäksi tietenkin verot. Lisäksi annoin puolisolleni ja bestmaneille tehtävän tuoda paikalle pikku vissypulloja. Pyysin niitä viitisenkymmentä, mutta luku muuttui jossain vaiheessa (ei minun käsittelyssäni tosin) 150:aan. Jätimme loput vissyt Observatorion henkilökunnan nautittaviksi. Lisäksi tilasin Observatoriolle Kakkunoidalta cake popseja, koska ravintolassa oli illalla tarjolla jälkkäri, ei hääkakkua. Kakkutikkarit olivat paras ratkaisu, koska näin ei tarvinnut säätää astioiden kanssa: tikkarin saa syötyä helposti yhdellä kädellä. Veimme paikalle myös langattoman kaiuttimen, josta soi hyväntuulinen funk ja soul. Observatorio oli vuokrattu meille klo 16–19, ja nautimme siellä cocktaileista ja kakkutikkareista ja yhdessäolosta, kunnes vähän ennen seitsemää lähdimme kävellen kauppahallille.

Observatorio oli ihan täydellinen juhlapaikka. Mutta oli siinäkin yksi mutta: oltiin käyty katsomassa sitä talvella ja alkukesästä, ja muistan miettineeni, ettei mikään varmaan enää kuki elokuussa. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että maa puutarhassa olisi punaisenaan käyneistä kirsikoista – maata pitkin laahaava pukuni helma oli siis jo ensiaskeleista lähtien burgundinpunaisilla tahroilla kuorrutettu. Lapseni kenties kieri siellä maassa, koska hän oli yltäpäältä viininpunaisissa läikissä. Mutta en kyllä antanut tämänkään häiritä. Ensiaskeleiden (olivat ne sitten kirsikanpunaisia tai ei) jälkeen mua ei jännittänyt tai harmittanut enää mikään!

Story valikoitui illallis- ja juhlapaikaksi siksi, että se on kaunis, mutta ennen kaikkea se oli vapaa toivomanamme päivänä – ja edullinen. Siitä ei peritä erillistä tilavuokraa, vaan siinä on takuumyynti, ja se on 4000 euroa. Muutamissa muissa ravintoloissa, joihin olisin ruoan puolesta halunnut mieluummin, oli haastavammat aukioloajat ja isompi myyntitakuu. Yleensä 7000 eurosta (sekin on minusta kyllä varsin kohtuullista, kun on kiva ravintola kyseessä) aina jonnekin 16 000 euroon saakka. Mutta ennen kaikkea päivät eivät natsanneet.

Juhlapaikan valitsemisesta voi lukea lisää täältä.

Story on minusta niin kaunis, ettei se kaivannut juuri mitään somisteita. Yksityistilaisuuksissa henkilökunta kattaa sinne pöydät valkoisine pöytäliinoineen, ja astiat tulevat ravintolalta. Viimeisinä viikkoina ennen häitä aloin kuitenkin panikoida, että pitäiskö sitä ja pitäiskö tätä, ja päätin, että haluan ostaa omat kankaiset servietit ja pöytiin koristeiksi ruskeita pulloja, joihin voisi laittaa vaikka vähän harsokukkaa tai eukalyptusta. Ostin häätarvikkeiden kirppisryhmästä Facebookista viisikymmentä salvianvihreää serviettiä euron kappale, ja myyn ne eteenpäin samalla hinnalla. Samoin ostin muutamia ruskeita pulloja (osa oli kyllä väärän kokoisia ja mallisia), ja sain muutaman lisää juomalla pari Galipette-siideriä. Kysyin kukittajaltani, mitä hän suosittelisi pulloihin laitettavan, ja hän ehdotti vadelmanoksaa, jonka hän myös mulle toimitti (maksua vastaan, toki). Vadelmanoksa oli musta hyvä idea. Harsokukka ja eukalyptus ovat molemmat tosi kauniita, mutta myös tosi häätyypillisiä, ja siksi vadelma oli minusta hauska ja freesi ajatus. Olen ajatellut myydä pullot eteenpäin seuraavalle halukkaalle, mutten ole vielä saanut aikaiseksi.

Soryssa söimme kolmen ruokalajin pöytiintarjoillun illallisen, kuuntelimme puheita (lempiosioni kaikissa juhlissa), tanssimme häätanssin ja pidimme bileet. Pöydissä oli kertakäyttökameroita, joiden filmi on parhaillaan kehitettävänä. Jännittää, mitä sieltä tulee! Muuta ohjelmaa ei ollut, paitsi vieraskirja, johon lähes kaikki taisivat kirjoittaa jotakin.

Juhlat olivat aivan ihanat, ja päivä suorastaan täydellinen. Muutama ihan pikku juttu meni ihan pikkuisen mönkään, mutta päätin jo hääpäivänä, etten anna minkään pilata tunnelmaa. Jos olisin jäänyt vatvomaan sitä, että tukka suoristui tai että unohdin hajuveden, olisin jumittunut harmiin enkä pitänyt ollenkaan niin hauskaa kuin onnistuin pitämään. Sitä paitsi: on aivan turha antaa sellaistan asioiden vaivata joille ei voi mitään.

Meidän juhliin oli kutsuttu meidän itsemme eli hääparin lisäksi muistaakseni 49 ihmistä, ja 46 vastasi tulevansa paikalle. Viime hetkellä tulonsa joutui sairauden vuoksi perumaan kaksi juhlijaa, joten vieraita oli lopulta 44 (plus minä ja sulhanen). Erityistä kiitosta vierailta saimme persoonallisista juhlapaikoista ja Kyrön cocktailbaarista. Miinusta oli se, että ravintolassa oli hirveän kuuma ja äänentoisto ei meinannut riittää puheisiin (tämä oli minun vikani, säästin äänentoistossa). Ruuasta oli myös vaihtelevia mielipiteitä (valitsimme alkuruuaksi risoton, joka oli joidenkin mielestä raaka ja toisten mielestä täydellisen al dente).

Summa summarum: kaikki meni tosi ihanasti! Mulla oli elämäni suloisin ja kaunein ja onnellisin päivä.

No mutta sitten se pihvi! Mitä meidän häät maksoi:

Story 4700 euroa
Observatorion vuokra 450 euroa
Cake popsit 130 euroa (hinnassa oli alennus)

Vihkiminen 273 euroa

5 x kertakäyttökamera 115 euroa
Vieraskirja 17 euroa
Koristelutarvikkeet 60 euroa

Minun pukuni korjauksineen 1300 euroa
Tuomaksen puku korjauksineen 320 euroa

Kukat 350 euroa
Meikki 245 euroa
Koemeikki 174 euroa

Ylläolevat asiat yhteensä 8134 euroa.

Lisäksi olimme hotellissa kaksi yötä: noin 800 euroa

(Side note: hääkuvauksen saimme häälahjaksi, ja Kyrön baarin sain korvaukseksi Kyrön kanssa tehdystä yhteistyöstä.)

Minähän en koskaan tehnyt mitään hääbudjettia, heh. Olin jotenkin että no viis tonnia se vois maksaa, mutta todellisuus on varmaan lähempänä kymppiä. Yllätyksekseni kokonaiskustannukset itse juhlista jäivät kuin jäivätkin alle kymppitonniin! Mutta varsinainen summa riippuu siitä, mitä siihen laskee mukaan.

Käytin häitä tekosyynä käydäkseni parissakin sellaisessa kasvohoidossa, joissa olen halunnut muutenkin käydä (hydrafacial ja dermaplaning, vaikka siis missään nimessä ei kannattaisi käydä molemmissa, mutta kävin ensin hydrafacialissa ja päätin sitten myöhemmin että halusin kuitenkin vielä sen dermaplaningin, koska siinä kuoritaan veitsellä iholta kerros kuollutta solukkoa, ja siinä lähtee myös se peach fuzz -karva iholta, joten meikki levittyy ekstrahyvin. Dermaplaningin tehnyt hoitaja sanoi mulle, että hydrafacialia on markkinoitu tosi hyvin, mutta hänen mielestään dermaplaning voittaa sen kuus-nolla. Molemmat ovat tehokkaasti kuorivia ja kosteuttavia hoitoja. Jessus miten pitkä sulkeisteksti tästä tuli). Mutta nämähän voisi olla sellaista rutiininomaista ihonhoitoa, jos sattuisi olemaan sellainen ihminen joka kävisi rutiininomaisesti kasvohoidoissa. Myös kynsien laittaminen on samanlainen juttu: itse en käy laittamassa kynsiäni joka kuukausi, vaan tein sen yksinomaan häitä varten. Ja jos ihan totta puhutaan, aloin käydä kestolakkauksessa jo toukokuussa, jotta kynnet saisivat kasvaa rauhassa ennen häitä (ja se toimi!), joten kynsienlaittosumman voisi ainakin kolmin- tai jopa nelinkertaistaa, jos haluaa laskea ihan joka pennosen mukaan. Kävin keväällä myös ottamassa korviin uudet reiät, koska vanhat menivät umpeen, ja kävin hammaslääkärillä kevytvalkaisemassa hampaani. Jos nämä asiat, jotka olisin voinut tehdä muutenkin (tai jättää tekemättä), lasketaan mukaan, summa nousee melko huomattavasti:

Kynnet 60 euroa
Suihkurusketus 70 euroa
Kasvohoidot 300 euroa
Kampaaja 266 euroa
Korvien rei’itys 45 euroa
Hampaiden kevytvalkaisu 70 euroa

Ylläoleva yhteensä 811 euroa.

Jos siis ihan kaikki lasketaan yhteen, juhlakulut, puunaus ja hotelli, on yhteissumma yhteensä 9745 euroa. Vau, jäi silti piirun verran alle kymppitonnin! (Häidenjälkeiskuluja tulee vielä puvun pesettämisestä ja kertiskameroiden filmien kehittämisestä. Ne vievät kokonaissummat varmaan lähemmäs kymppitonnia tai jopa vähän yli? En ole ihan varma.)

Mihin panostettiin:

Juhlapaikka/illallinen. Tila ruokineen ei sinänsä ollut erityisen kallis, jos verrataan muihin ratkaisuihin, mutta se söi budjetista leijonanosan. Meille oli tärkeää saada istuva illallinen, ja se rajasi tilavaihtoehdot käytännössä ravintoloihin.

Hääpuku. Mun puku oli kokonaisbudjetissa toisiksi kallein asia. Halusin löytää käytetyn tai vintagepuvun, mutten ollut valmis tekemään niin paljon kompromisseja sen suhteen, miltä halusin näyttää. Käytetyn puvun löytäminen on ihan mahdollista (mutta tosi paljon vaikeampaa jos on pluskokoinen niin kuin minä)! Mutta silloin ei välttämättä löydä tasan sitä mitä tahtoo.

Hotelli. Me haluttiin olla kaksi yötä hotellissa, ja tosi kivassa huoneessa. Oltais voitu mennä myös kotiin tai keksiä jokin vähän huokeampi ratkaisu.

Missä pihistettiin:

Musiikki. Spotify premium-tilaus, kannettava kaiutin Observatoriolle ja tabletti Storyyn. Jokin ihana pikku musaesitys olisi ollut ihana, ja siis livebändi häissä olisi aiiiivan ässä, mutta budjetti olisi paisunut sellaisesta ihan hallitsemattomaksi.

Kulkuvälineet. Hotelli ja juhlapaikat olivat lähellä toisiaan, eikä meidän tarvinnut vuokrata autoa tai mitään muutakaan. Paikalle tultiin Uberilla ja välimatkat kuljettiin kävellen.

Somisteet. Kun on valmiiksi kaunis tila (tai kauniit tilat), ei niitä tarvitse juuri somistaa.

Ohjelma. Okei, ohjelma harvoin maksaa rahaa, mutta vaivaa se maksaa. Meillä ei ollut musiikkiesityksiä, taikureita, photo bootheja, salatehtäviä, visoja, ristikoita tai mitään muutakaan ohjelmaa. Juhlat alkoivat vasta illalla, eikä me uskottu että mitään sellaista tarvitaan, koska aika on muutenkin lyhyt. Parasta on saada hengata ja seurustella läheisten kanssa!

Asusteet. Sormus oli mummon vanha. Kengät ja alusvaatteet mulla oli jo. Korut oli lainassa, ja käsilaukku löytyi kotoa. Tuomaksellakin oli kengät jo valmiina, ja kaulaan kiedottu huivi löytyi kotoa.

Missä olisimme voineet säästää:

Puku. Mun puku oli hirveän kallis, ja tuskailin asiaa tosi paljon, koska en olisi halunnut ostaa uutta pukua vain yhdeksi päiväksi. Mutta se oli minusta tosi ihana, ja tunsin itseni kauniiksi se päällä, joten en keksi mikä tälle olisi ollut vaihtoehto. Olisin siis toki voinut valita jotain muuta päällepantavaa, mutten löytänyt mitään, missä mulla olisi ollut yhtä upea olo. Mutta ei siinä vielä kaikki: puku pitäisi vielä viedä pesulaan, ja sekin maksaa. En siis ole saanut sitä vielä aikaiseksi. Juttelin muutaman naapurin kanssa, ja joku sanoi vieneensä puvun pesulaan neljä vuotta häiden jälkeen, joku toinen seitsemän. Että ei mulla vielä mikään kiire ole, heh. (Ei vais. Haluan pesettää sen, koska ajattelen että siitä saisi muokkaamalla iltapuvun. Tietysti jos joku on kiinnostunut ostamaan sen, voin myös myydä! Mutta käytettyjen hääpukujen bisnes on vaikea bisnes, kun kaikki on yleensä tehty niin mittojen mukaan. Tiedän tämän, koska yritin tosi tosi tosi kovasti löytää itselleni hääpuvun käytettynä.)

Puunaus. Noi kaikki mun etukäteisvalmistelut rusketuksineen ja kasvohoitoineen olisi voinut jättää väliin, tai ainakin tehdä paljon edullisemmin ja pienemmin (osaan esimerkiksi nyt tehdä geelilakkaukset itse kotilaitteella, ja olisin voinut valita klipsikorvikset ja läträtä itseruskettavalla jne). Mutta olin toisaalta päättänyt, että nyt törsään, kun en muuten juuri tee niin. Käyn kampaajalla yleensä kerran kahdessa vuodessa. En siis oikeastaan kadu tätäkään, heh.

Hotelli. Yksi yö olisi riittänyt, mutta halusin yrittää pitää hääkuplaa yllä jäämällä hotelliin toiseksi yöksi lapsen kanssa. Ajatus oli kiva, mutta eihän se mukelo mitään hääkuplasta ymmärtänyt, joten yö ei ollut kovin rentouttava. Olisi ollut parempi mennä kotiin tuttuihin ympyröihin ja levätä siellä. Ja sitten taas se yksi yö hotellissa ei välttämättä tarvitse niin kalliita ja hienoja puitteita, kun ei siellä ehdi oikein nautiskella. Astetta tai kahta edullisempi huoneluokka olisi riittänyt. Mutta en silti kadu että panostettiin tähän!

Ravintolan tarjoilut. Me tarjottiin Storyssa vieraille siis kolmen ruokalajin illallinen, alkukuohuvat, kaksi viinikaatoa (tai muuta mietoa juomaa) ja kahvit, sekä yöpalahodarit. Muita juomia ihmiset ostivat sitten omalla rahalla tiskiltä. Myyntitakuu oli sen 4000 euroa, ja se ylittyi jo meidän ennakkotilaamilla tarjoiluilla, mutta oltais voitu jättää esimerkiksi juomat tarjoamatta ja maksattaa ne vierailla, jolloin meidän maksettavaksi olisi jäänyt vähemmän. Mutta me ei haluttu, että ihmiset joutuu ruokailun aikana jonottamaan tiskillä, tai ylipäätään käyttämään ollenkaan rahaa meidän häissä, elleivät he itse halua. Joten hah: en kadu myöskään tätä menoa.

No niin siinä se! HUH. Tulipas tästä pitkä. Jos jäi vielä jotain kysyttävää, kommentoi tai laita viestiä!

Kaikki postauksen kuvat: Dorit Salutskij.

Sisältää affiliate-mainoslinkkejä, linkit merkitty *-merkillä

IIIIKKKK enää alle puoli vuotta meidän häihin!!! Häiden suunnittelu on nyt ihan hyvässä vaiheessa, mutta vielä muutama viikko sitten asia ei ollut niin. Vaikka luin aika paljon kaikkia listoja ja ohjeita, en tiennyt yhtään mistä aloittaa (koska olen jääräpää enkä uskonut lukemiani ohjeita). Mutta nyt tiedän, että kolme ensimmäistä asiaa, mitä hääsuunnittelussa pitää päättää, ovat vieraslista, päivämäärä ja hääpaikka.

Itse en tokikaan aloittanut näistä, mutta älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon. Minä aloitin hääpuvusta. Varasimme kaasojeni kanssa muutaman sovitusajan eri liikkeisiin, ja sovitin kymmenittäin pukuja. Muhkeita. minimalistisia, pitsisiä, sifonkisia, satiinisia, hihattomia, hihallisia – lähes kaikenlaisia. Lopulta kävi niin, että valitsin hääpuvun, jonka puin ihan ensimmäisenä päälleni. Käsittämätöntä! Sovittelu oli minusta tosi hauskaa, vaikka pelkäsin sitä hiukan etukäteen. Mulla ei ole maailman mutkattomin suhde omaan kehooni tällä hetkellä ja huolehdin, osaisinko pitää itseäni upeana. Sanoin tämän sovituksissa etukäteen, ja kokemus oli tosi lempeä. Melkein missään ei ollut mallikappaleita minun koossani, mutta se ei haitannut. Ammattitaitoisen henkilökunnan, hakaneulojen ja klipsien avulla mekon saa näyttämään hyvin pitkälti siltä, miltä se näyttäisi oikeassa koossa.

Seuraavaksi siirryin kuitenkin siihen askeleeseen, jonka olisi pitänyt olla hääsuunnittelussa ensimmäinen: vieraslista. Listan lukitseminen oli minusta pikkuisen hankalaa, koska olisin halunnut kutsua muun muassa kaikki, mutta riitti, että oli jonkinlainen luonnos siitä, kuinka paljon ihmisiä juhliin voisi tulla. Tein itse asiassa muutaman listan: eräänlaisen must have -listan, eli kokoelman ihmisistä, joiden haluan aivan ehdottomasti olevan paikalla, ja good to have -listan ihmisistä, joiden haluaisin pääsevän paikalle jos mahdollista, ja lopuksi listan ihmisistä, jotka haluaisin mukaan, jos budjetti ei paukkuisi jo yli (meillä ei ollut mitään etukäteen asetettua budjettia. En osannut tehdä sellaista, koska en tiennyt yhtään, mitä kaikki tulisi maksamaan. Budjetti muotoutui ajan kanssa ja on aika summittainen, eli elää vähän koko ajan. Tiedän, että moni repii siellä nyt tukkaa päästä, koska budjettihan on tosi tärkeä, mutta mulle riittää että oma tukka pysyy joten kuten päässä). Lopulliselle listalle päätyivät melkein kaikki kaikilta listoilta, koska vaikka luulin haluavani kutsua kaikki tapaamani ihmiset, oli juhlaporukka lopulta aika kompakti.

Kun vieraslista oli valmis, ryhdyin etsimään hääpaikkaa, mutta se osoittautui mahdottomaksi, koska emme olleet päättäneet päivämäärää. Sen oli siis oltava seuraava askel. Meidän virheemme oli se, että aloimme kysellä ihmisiltä etukäteen, mikä päivä heille sopisi. Fun fact: ihan jokaisena päivänä on joku, joka ei pääse. Ja sitten sitä joutuu päättämään että kenet nyt jättää pois juhlista. (Paitsi ehkä tietysti, jos järjestää häitä jonnekin kahden vuoden päähän. Silloin ihmisillä ei ehkä ole vielä kalenteri täynnä.) Metodimme ei varmastikaan ollut täydellinen, mutta pääsimme sillä kuitenkin lopputulokseen. Vieraita olisi viitisenkymmentä, ja juhlat järjestettäisiin elokuussa 2024.

Näillä eväin lähdimme etsimään sopivaa häätilaa. Aina kun juttelin ihmisten kanssa juhlatiloista tai mietin ääneen, mikäköhän olisi kiva tila hääjuhlille, mulle sanottiin että ootko katsonut Venuusta – siihen pisteeseen asti että olin jo ihan että voi saakeli, kuuluvatko kaikki johonkin salaiseen venuukerhoon. Jostain syystä ajattelin etten halua katsoa mistään, vaan haluan keksiä tilan itse. (Samalla tavalla kuin nuorena en halunnut että kukaan suosittelee minulle mitään uutta kiinnostavaa bändiä. Halusin löytää bändit itse. En vaan tiennyt miten niitä löydetään. Kuuntelin siis aina vain samoja bändejä ja odottelin, että jokin kiva uusi bändi ilmestyy taianomaisesti minidisc-kuulokkeisiini. Ei ilmestynyt.) Joka kerta, kun mieleeni tuli jokin tila, etsin sen netistä ja päädyin aina Venuun sivuille. Lopulta taivuin venuukerholaiseksi. Onneksi! *Venuusta on niiiiiin yksinkertaista etsiä tilaa tietyillä spekseillä, ja pelkkä etsiminen on tosi inspiroivaa. Itse toki tein etsimisestä itselleni vaikeaa, koska no, olen vähän hölmö, ja näköjään pakettiin kuuluu että olen tehnyt kaikki virheet teidän puolestanne. Halusin nimittäin kaikki speksit. Ajattelin ensin, että olisi ihana varata jokin tyhjä tila, jonka sitten saisi itse koristella mieleisekseen, ja tuoda omat ruuat ja juomat. Suosikkejani olivat merellinen *Soutupaviljonki, kirjailijatalo *Villa Kivi Töölössä, teollisuustaivas *Studio Skaala Konepajalla ja tunnelmallinen Vantaan *Wanha Fabriikki.

*Studio Skaala – Venuu

Sitten ajattelin, että olisi sittenkin ihanaa, jos häätila olisikin jokin ravintola, jotta kaikki olisi mietitty minua varten. Ei tarvitsisi koristella, ei etsiä erillistä cateringia eikä miettiä, miten tilaan saisi ihanan tunnelman. Lempparini tässä kategoriassa olivat *ravintola Elm Kaivopuistossa, *ravintola Story vanhassa kauppahallissa ja ravintola Lasipalatsin *hulppea Palmuhuone.

*Restaurant Elm – Venuu

Toisaalta halusin myös hullutella ja yrittää keksiä jonkin tosi omaperäisen hääpaikan, kuten esimerkiksi *kuunari Kathrina, jossa ystäväni häät järjestettiin pari vuotta sitten, tai omavarainen pikku saari Katajanokan edustalla eli *Cafe Kobben, tai Tampereella *Pyynikin Panimo. (Kyllä, etsimme tässä vaiheessa tilaa myös Tampereelta, sillä tiesimme, että muutamme kevään aikana, muttemme vielä tienneet (emmekä itse asiassa vieläkään tiedä) minne, Helsinkiin vai Tampereelle. Mutta lopulta päätimme, että järjestämme juhlat Helsingissä, asuimme missä hyvänsä.)

*Cafe Kobben – Venuu

Sitten hiihdin eestaas näiden täysin erilaisten speksien välillä ja yritin päättää, mitä oikeasti tahdon. Lopulta helppous ja yksinkertaisuus voitti, ja valitsin ravintolatilan, josta saa ruuat ja juomat paikan päältä, ja jota ei tarvitse koristella tai siivota. (Mutta lowkey olen kyllä selannut nyt Venuuta niin paljon, että haluan alkaa järjestää juhlia työkseni. On niin paljon ihania juhlapaikkoja!)

Ravintolatila toimii hääjuhlan illanviettopaikkana, ja etsin erikseen toisen tilan alkuillasta vihkimiselle (emme kuulu kirkkoon, joten emme mene naimisiin kirkossa vaan varaamme vihkijän digi- ja väestötietovirastosta). En halua paljastaa vielä tiloja sen tarkemmin, koska emme ole vielä edes lähettäneet kutsuja! (Se olkoonkin seuraava steppi. Vai vihkijän varaaminen? Vai kukat? Vai hotelli hääyöksi? Käääääääkkk!) Kerron lisää, jahka suunnittelu etenee.

Hääsuunnittelun to do -listalla seuraavaksi on edellämainittujen asioiden lisäksi kutsujen tekeminen (lähetämme nettikutsut Tahtoo.fi:n kautta), jossain vaiheessa varmaan niiden lähettäminen, hääsoittolistan tekeminen (meille ei tuu bändiä tai dj:tä), Tuomaksen puvun hankkiminen – ja sitten pitää varmaan oikeasti tehdä se budjetti. Ai niin, sitten on myös meikki ja hiukset, valokuvaus, lastenhoitaja, hääkengät, istumajärjestys, ffffuuuuu onkin aika paljon kaikkea että tuota minä tässä ryhdynkin hommiin ja päätän tämän kirjoituksen tähän. Moiiiiiii!