Olin viime viikonloppuna Icelandairin kutsumana pressimatkalla Islannissa, ja siis vitsi se paikka on uskomaton. Nautimme Reykjavikista ja lähialueista ystäväni Einon kanssa kolmen päivän ja kolmen yön ajan, ja opin Islannista ainakin nämä seuraavat asiat:
1. Koko maa on asuttavaksi kelpaamaton enkä ymmärrä, miten ensimmäiset islantilaiset ovat voineet ajatella, että “hei muutetaan tänne”.
Pikkuruinen saari on olemassa vain siksi, että kukaan tai mikään ei voisi elää siellä, ja se, mikä yrittää, tuhotaan. Kaikki on karua, missään ei kasva mitään, maa on kovaa, kökköä kiveä, (joka muuten syöksee savua ja laavaa välillä huvikseen) ja jos jossakin sattuu olemaan vettä, se on niin kuumaa, että se polttaa sinut kuoliaaksi. Siis kuka siellä muka asuu??? No islantilaiset. No biggie.
2. Kaikki on joko ihan lähellä tai helvetin kaukana.
Joka paikkaan kestää Reykjavikissa 10 minuuttia. Kävimme muutamassa ravintolassa, jotka olivat täysin eri etäisyyksillä jopa toisistaan, ja joka ikiseen kesti maagiset kymmenen minuuttia kävellä. Jos lähtee muualle, menee “vähän” kauemmin (ks. kohta 4), mutta se on sen arvoista, koska siellä on JUMALAUTA VESIPUTOUKSIA JA GEYSIREITÄ JA KAIKKEA. Plus tietenkin helvetisti kovaa, kökköä kiveä ja silmänkantamattomiin ei-mitään.
3. Paikallinen kieli on käsittämätöntä, mutta sitä ymmärtää.
Kaikki puhuvat hirveän hyvää englantia. Mutta aika paljon islantia ymmärtää, jos puhuu vähän ruotsia, ja lisää joka toisen sanan jatkeeksi esimerkiksi “hikkur” tai “ekkir”. Ai niin ja yleisin miehen nimi on Palli, ja morjestellessaan ihmisiä voi sanoa “Bless”. Huumoriosasto siis taattu.
4. Islantilaiset ovat pohjoismaisia lattareita.
Bussit ovat myöhässä, aikataulut täysin sekaisin, meininki hyvin suurpiirteistä ja kaiken voi perua viime hetkellä. Mutta toisaalta takkinsa ja laukkunsa voi jättää mihin hyvänsä vahtimatta, eikä kukaan nyysi mitään. Toisin sanoen koko ajan ärsyttää niin maan pirusti, mutta yhtä aikaa sitä on ihan että aaaawwws.
5. Joka paikassa on wifi.
Jopa bussissa. Parasta.
6. Ruoka ja juoma on herkullista.
(Mietit varmaan että missä ruoka ja juoma nyt eivät olisi herkullisia. No minä kerron missä: venäläisen pikkukaupungin hotellissa, jossa yövyin kesällä 2010, ja jossa tarjoiltiin aamupalaksi muovilautaselta kaksi mikrossa lämmitettyä, rustoista nakkia ja yksi harmaa kananmuna.) Reykjavikissa ehdin viikonlopun aikana tehdä kolme tuiki tärkeää ruoka- ja juomahuomiota. 1: ravintoloissa tarjoillaan paljon ihanaa, tuoretta turskaa ja mehevää lammasta. 2: melkein kaikissa suklaapatukoissa on suklaan lisäksi lakritsia. 3: GT:n voi tilata halutessaan tuplana ja/tai kompaktina, ja koska minä en ollut koskaan kuullutkaan kompaktista gin tonightista, minulle kerrottiin, että siinä on vähemmän tonicia, jotta itse alkoholin aromit tulevat parhaiten esiin (koska juuri niitähän me haluamme maistella).
7. Sää on ookoompi kuin uskoisi.
Kaikki luulevat, että Islannissa on tosi kylmä, vaikka oikeasti lämpötilat ovat melko siedettäviä (jos sattuu tuulemaan, lähtee tukka päästä, mutta muuten on aika lämmin). Siksi turistit tunnistaa Sorelin ubermegatalvisaappaista (joita kieltämättä googlailin itsekin ennen lähtöä) ja pakasta vedetyn näköisistä, tuulenkestävistä asuista, jotka sihisevät ja suhisevat ohi mennessään – paikalliset taas farkuista ja tennareista.
8. Paikallinen Tinder on tulessa.
Porukka on Islannissa kaikissa deittisovelluksista todella aktiivista, suorapuheista ja valmista oikeastaan mihin hyvänsä. Älkää kysykö, mistä tiedän tämän. Mutta uskokaa mitä sanon.
Kiitos matkan tarjoamisesta Icelandair, matkakumppanuudesta Eino ja paikallistietämyksestä Liina! Paikat, joissa Icelandairin piikkiin kävimme:
Lue myös:
