Tuotteet, jotka näyttävät seksivälineiltä (mutteivät ole sitä) (tai ainakaan en usko niin)

Oletko koskaan huomannut, että aivan tavallisessa marketissa on runsaasti tuotteita, jotka voisivat olla suoraan Fifty Shades of Grey -elokuvasta (tai Pussyman 77:sta), vaikka niissä ei ole mitään eroottista?

Keittiötarvikeosastolta löytyy paljon tuotteita, joiden muotoilu tai tarkoitus ovat epäilyttäviä. Puikulakaulin, muusisurvin, hedelmäpuristin. Lisäksi muotoilu on modernia kuin kristallidildoissa konsanaan. On kromia, marmoria ja sileitä pintoja, manuaalivehkeitä ja motorisoituja välineitä. Sitten ovat tietenkin pienelektroniikkaosaston hieromasauvat, jotka eivät varmaan ole jääneet keneltäkään huomaamatta. Päivittäiskosmetiikkaosasto ei ole ehkä ensiajatukselta eroottisimmasta päästä, mutta "ergonomisesti" muotoillut shampoo- ja deodoranttipullot tai hiusharjat saattavat panna (see what I did there?) kenet tahansa ajattelemaan toisin.  

Koko potin korjaa kuitenkin lemmikkitarvikeosasto: valjaita, kaulapantoja, raippoja ja hihnoja sekä pitkulaisia, pastellivärisiä muovileluja, joiden pinnassa on juuri sinun karvaturreasi miellyttävä tekstuuri:

koiranlelut.png

Am I right?

 

Tiia SavukoskiComment
Ensitreffit synnytysosastolla ja 3 muuta ohjelmakonseptia
ensitreffit_kattarilla.png

Ensitreffit alttarilla -ohjelman toinen kausi alkoi tällä viikolla ja ai etän että kuinka tämä tyttö siitä nauttii. Muistatteko, kun ensimmäinen kausi alkoi, ja kaikki taivastelivat sitä, miten sekopäinen konsepti on kyseessä? Ja oletteko huomanneet, kuinka se ei enää tunnu ollenkaan kreisiltä? Nyt kanavayhtiöiden pitäisi tietenkin kiipiä takaisin järkyttävyysasteikon kärkeen ja keksiä jotakin uutta ja ihmeellistä. Siksi olenkin kehittänyt muutaman ensitreffi-ohjelmakonseptin, jonka tiimoilta Ylen, Maikkarin tai Nelosen edustajat voivat vapaasti ottaa minuun yhteyttä (meiliosoite löytyy tuolta sivupalkista). Tässä ne tulevat:

Ensitreffit kiinteistökaupoilla
Ammattilaiset Kiinteistökuningatar-KaisaMiljonääri-Mira ja vaikka Tuomas Enbuske valitsevat hakijoiden pohjapiirrustusmieltymysten perusteella parit, jotka tapaavat toisensa asuntolainasopimuksen kirjoitushetkellä sponsoripankissa. Pari jos toinenkin saattaa kuvausten aikana intoutua remontoimaan asuntoaan, jolloin ohjelmaan saadaan koukuttavaa matskua myös remppa- ja sisustusohjelmien ystäville. (Huom! Frii voi myös ottaa allekirjoittaneeseen yhteyttä.)

Ensitreffit sukupuolitautitesteissä
Lääkealan ammattilaisista koostuva tuomaristo kahlaa hakeneiden sinkkujen joukosta sellaiset testitulokset, jotka parhaiten soveltuvat toisilleen. Yhdessä sitoudutaan olemaan niin kauan, kuin taudin hoito kestää. Ohjelman tunnarissa lauletaan kyllä satiaiset parhaiten yhteen soppii, huomenna pannaan ne pussauskoppiin. Sen pääsponsorina toimii RFSU. 

Ensitreffit keittiössä
Tässä taatusti menestyksekkäässä konseptissa yhdistetään suomalaisten kaksi suosikkirealitya, kokkiohjelma ja sinkkuohjelma, ennennäkemättömällä tavalla. Ammattilaiset analysoivat ohjelmaan hakevien sinkkujen jääkaapit ja keittotaidot, ja mätsäävät parit yhteen heidän ostoskoriensa perusteella. Parit sitoutuvat kokkaamaan ja syömään yhdessä kaikki päivän ateriat 12 viikon kuvausten ajan (ja laittamaan kaikki reseptit nettiin). Tuotantoyhtiö pyrkii luomaan parin välille jännitteitä esimerkiksi erilaisten oliiviöljyjen muodossa.

Ensitreffit synnytysosastolla
Ammattilaisista (ehdotan Super-Marjoa, Väykkäri-Valeriaa ja vaikka Tuomas Enbuskea) koostuva raati käy läpi sinkkujen hakemukset ja hedelmöittää naiset sokkona heille sopivien miesten spermalla. Pariskunta kohtaa toisensa ensi kertaa Kättärillä yhdeksän kuukautta myöhemmin juuri sillä hetkellä, kun tapaavat myös yhteisen jälkeläisensä. Ensimmäinen tuotantokausi herättää kohua, mutta ajan myötä ohjelma vakiintuu lapsia haluaville luonnolliseksi tavaksi saavuttaa tavoitteensa (vrt. American Idol niille, jotka haluavat tehdä levyn).

(Kuva muokattu. Alkuperäinen nyysitty Maikkarin sivuilta. Ja kuten huomaatte, minuun voi ottaa yhteyttä myös kuvanmuokkaustehtävissä.)

7 x megamokat
megamokat.png

Toimituksen blogissa muisteltiin eilen tuoreita ja ei-niin-kovin-tuoreita stipluja henkilökohtaisessa elämänhistoriassa. No, näitähän riittää:

"Mikä mun nimi olikaan?" Olin yläasteikäinen, kun isovanhemmallani oli pyöreät synttärit. Matkustimme kauas Pohjois-Karjalaan ja tiesin, että kun pääsemme, perille, on tupa täynnä sukulaisia, joita täytyy tervehtiä. Hermoilin, että osaan käyttäytyä oikein ja asiallisesti ja halusin oppia ainakin kourallisen nimet. Mummolan olohuoneen seinusta oli vuorattu tuoleilla, joista jokaisessa istui ihminen, jonka olin varmaan joskus tavannut, ja jolle minun piti esitellä itseni yhdessä tuskallisessa letkassa. Isosiskoni meni reippaasti edeltä: "Moi, mä oon Emmi." Ja minä perässä: "Moi, mä oon Emmi." 

"Siinä oli hyvä juoni." Olin Belgiassa au pairina vuonna 2003, ja minut pyydettiin yllättäen naapuriin kaitsemaan lapsia, jotta nuoret vanhemmat pääsisivät elokuviin. Ilta sujui muuten hyvin, mutta ainoa ongelma oli, etten osannut vaihtaa kanavaa televisiosta, kun olin laittanut sen päälle. En myöskään osannut sulkea sitä. Kun lapset jo nukkuivat ja vanhemmat tulivat kotiin, tuli tuutista pehmopornoa. Minua ei kutsuttu naapuriin uudelleen.

"Unohdin." Olimme asuntonäytössä perheeni kanssa, kun olin seitsemänvuotias. Minulla oli lyhyt, hulmuava mekko, jota oli mukava pyöritellä. Nousin kaksikerroksisen paritalon rappuset ylös ja pelleilin ylätasanteella. Äitini pakotti minut lähtemään, kun siskoni huomautti, ettei minulla ollut alushousuja. 

"Unohdin. Taas." Olen kenties joskus aiemminkin kirjoittanut siitä, miten inhottavaa on, kun unohtaa salille lähtiessään tavaroita. Milloin unohtuu pyyhe, milloin shampoo ja milloin sukat. Alushousujakin unohtuu toisinaan. Eräänä surullisenkuuluisana kertana, kun lähdin salille treenivaatteissa, unohdin pakata mukaan housut. En millään halunnut pukea hikisiä jumppahousuja enää suihkun päätteeksi jalkaan, joten kävelin ylpeänä naisena kotiin pelkät sukkahousut jalassa. 

"En olisi oikeasti halunnutkaan sitä työtä." Hain joskus kymmenen vuotta sitten Taloustutkimukselle töihin, ja minut kutsuttiin ryhmähaastatteluun. Olin hiukan myöhässä, ja juoksin Vallilassa sijaitsevalle toimistolle tukka putkella. Ovella oli mies, jolle pahoittelin vuolaasti antavani huonon ensivaikutelman, kun tulen myöhässä haastatteluun. Mies vakuutti, ettei minulla ole hätää. Hän opasti minut huoneeseen, jossa ei ollut ketään muita, ja avasi powerpoint-esityksen. Ensin hän selitti kysyvänsä muutaman taustakysymyksen. Asuinpaikkaa, ikää ja sensellaista. Ajattelin, että olin ymmärtänyt ryhmähaastattelun konseptin väärin. Sitten hän kysyi, kuinka monta savuketta poltan päivässä. Ihmettelin kysymystä hiukan, mutta vastasin, että en kyllä polta yhtään. Joskus juhliessa, mutten päivittäin. Sitten mies valitteli, että nyt on tapahtunut kyllä virhe, sillä nyt haettiin ihmisiä, jotka polttavat vähintään viisi savuketta päivässä ja minä ajattelin, että mikä ihme tupakkakiintiö Taloustutkimuksen työntekijöillä oikein on. Sitten mies sanoi, että joutuu nyt kuitenkin antamaan minulle sen 20 euron lahjakortin Stockmannille, kun olin kerran tullut tutkimushaastatteluun asti, vaikken edes tupakoinut tarpeeksi. Kiitin ja lähdin.

"En olisi oikeasti halunnutkaan sitäkään työtä." Minua haastateltiin Mango-myymälässä avoinna olevaan työpaikkaan silloin, kun ensimmäinen liike avattiin Aleksanterinkadulle Helsinkiin. Minua hermostutti valtavasti, ja viimeisen vaiheen haastattelutilanne oli rakennettu mahdollisimman pelottavaksi. Olin silloin pimeästi töissä, ja kerroin kuumottavassa pitkän mahonkipöydän yli käydyssä haastattelussa, että minulla ja silloisella työnantajallani tikittää "biologinen kello", ja että meillä on "sanaton" sopimus, että lopetan, jos löydän jotakin parempaa. En saanut työtä. 

"En tiedä, mitä sille tapahtui." Elämäni ehkä noloin kommellus kävi, kun olin silloisen poikaystäväni kanssa Turkissa lomalla joskus vuonna 2002. Olohuoneessa oli lepolasset, jotka taittuivat löhöasentoon vipua vääntämällä. Emme niitä kauheasti käyttäneet, koska lojuimme lähinnä altaalla. Yhtenä päivänä yritin koota sohvaa pystyasentoon, mutta se ei millään suostunut menemään. Runnoin ja rynkytin minkä kykenin, kunnes sohvasta kuului terävä raksahdusten sarja ja sen välistä alkoi tippua kaukosäätimen palasia. Koska olimme 19-vuotiaita, emme osanneet hoitaa tilannetta oikein (eli mennä respaan kertomaan, kuinka kävi) vaan panimme kaken palaset muovipussiin ja kannoimme pussin toiseen kaupunginosaan yleiseen roskikseen. Ensin kaukosäädintä kyseli siivooja, seuraavana päivänä respavirkailija ja lopulta jopa hotellin johtaja. Hän epäili, että olimme varastaneet säätimen ja survoneet sen matkatavaroihimme. Tarjosin hänelle auliisti (ja vilpittömästi, krhm) mahdollisuutta tutkia laukkumme lähtöpäivänä. Hän ei suostunut, mutta muistutti, ettei kaukosäädin toimi muissa televisioissa. Lähdön hetkellä respavirkailijat vielä kuiskasivat hiljaa "hei mitä sille kaukosäätimelle oikeasti kävi?"  Vakuutimme, ettemme tienneet ja lähdimme lentokentälle. Vannoin itselleni ja seuralaiselleni, etten koskaan kerro. Reisillehän sekin näköjään meni.

Rusina onkin rypäle ja muut oivallukset
rayban.png

Kuvassa säteidenkieltäjä-klubimestarini rentoutumassa biitsillä.


Tajusin tällä viikolla (vessassa istuessani. Mistä muuten johtuu, että parhaat ideat tulevat aina vessassa?), että Ray-Ban -aurinkolasimerkin nimi on funktionaalinen. Ray-Ban estää auringonsäteet - kirjaimellisesti. Miksi oi miksi en ole tajunnut tätä koskaan aikaisemmin?

Tuore oivallukseni sai minut ajattelemaan kaikkia muitakin asioita, joiden yhtäkkinen ymmärtäminen on tuntunut sekä ilmiömäisen nerokkaalta että tuhottoman ääliömäiseltä siksi, ettei ole tajunnut asiaa aiemmin. Täytän viikonloppuna 32, joten pliis kertokaa kommenttiboksissa jos on jotakin muuta, mitä minun pitäisi siihen ikään mennessä oivaltaa.

N-Y-T nyt! Olin arviolta 23-vuotias kun tajusin, että lähtölaskenta än-yy-tee-nytissä oikeasti tavataan sana nyt, eikä lorutella huvikseen sattumanvaraisia äänteitä. Ennen tätä oivallusta olin ajattelematta olettanut, että laskea voisi ihan yhtä hyvin skii-blää-flem-NYT!

Hurry up: Olin 14, kun oivalsin, että isäni hoputus horioppia ei ollutkaan kiinnostava ja eksoottinen hevostermi, vaan suomalaisväännös varsin tavanomaisesta englanninkielisestä sanonnasta hurry up.

Rusinat ovat viinirypäleitä. Tämän tajusin (onneksi) aika paljon ennen 23-vuotissyntymäpäiviäni, mutta oivallus oli kenties sitäkin voimallisempi. Siis rusina onkin kuivattu rypäle! Vieläkään en tosin ymmärrä, miksi niitä tehdään. Tai pannaan pullaan. 

Idea on englanniksi idea. Tiedän, että monella muulla on sama harhaluulo, joka minulla oli 13-vuotiaaksi asti, enkä tiedä kuka törppö sitä tuolla levittelee, mutta sellaista sanaa kuin aidiör ei ole olemassakaan. Se on idea. Ilman ärrää.

Talpap: Hävettää myöntää, mutta olin vasta parikymppinen kun oivalsin, että nimitys, jolla perheessäni kutsuttiin talouspaperia, tulikin vain sen lyhennelmästä ostoslistassa tai lehtimainoksessa. "Tiia, muista ostaa talpappia!" Luulin, että talpappi oli jokin nokkela perhevitsi, kunnes tajusin, että ostoslistassa lukee tal. pap. 1 pkt.

A-oikeudet. En edes kehtaa myöntää, kuinka lyhyt aika on siitä, kun tajusin, että että anniskeluoikeuksia on A-, B- ja C-tasoisia. Onkin yhtäkkiä katsokaas niin, että A ei olekaan vain lyhennys anniskelusta. A-oikeudet ei siis tarkoita samaa asiaa kuin anniskeluoikeudet. Minäkin tiedän sen (nyt). 

 

Tiia SavukoskiComment
Helvetti on paikka, jossa on liian vähän majoneesia
helvetti.png

Helvetissä auringonkin tiellä on koko ajan pilvi. Muttei kokonaan, vaan sillä tavalla vittumaisesti, että näkee, mikä sieltä pilkottaa.

 

Luulit varmaan, että kesällä ei korpea mikään? Korpeaapas. Olen kerännyt sellaisia asioita kauniiden kesäpäivien aikana puhelimeni muistiinpanoihin, kun en ole viitsinyt valittaa. Kun kävin muistiinpanot läpi, tajusin, että ne kuvailevat varmasti sitä, millaista helvetissä on. 

Olen varma, että helvetti on paikka, jossa on käsienkuivaimia, jotka puhaltavat liian kuumaa ilmaa vauhdilla, jolla kaksivuotias puhaltaa synttärikynttilänsä. Jos et ole koskaan nähnyt kaksivuotiaan puhaltavan, voin kertoa että voimakkuus on suunnilleen tätä luokkaa: phuh.

Helvetin ravintolassa tarjoillaan annoksia, joissa on aina liian vähän kastiketta tai majoneesia. Eikä sitä saa lisää. Voissa ei ole siellä yhtään suolaa, ja pakkasaltaasta ovat Kingis-minttupuffetjäätelöt aina loppu. 

Sen kylpyhuoneissa on suihkut, joista tulee vettä niin harvassa ja niin huonolla paineella, että suuttimen alla kastuu vain, jos tamppaa siinä edestakaisin. Lämpötilan säätely on lainattu maallisesta helvetistä eli Brittein saarilta, jossa kuuma ja kylmä vesi tulevat täysin keskiaikaisesti eri vääntimistä, eikä lämpötilaa saa millään sopivaksi. 

Helvetissä musiikkia kuunnellaan tehokkaiden äänentoistolaitteiden sijaan matkapuhelimien ja läppärien omista kaiuttimista, ja joka toinen biisi on Nopsajalkaa. 

Kun helvetissä lakataan kynnet, on kynsilakkapullo aina lähes tyhjä. Mutta ei tarpeeksi tyhjä. Juuri sen verran täynnä, että lakan kuvittelee vielä riittävän kaikkiin kynsiin. Mutta se ei koskaan riitä.

Helvetti on paikka, jossa pikkuhousut ovat aina hiukan liian pieniä, juomalasien reunat säröillä ja kännykän näytön valosäätö juuttunut himmeimmälle. 

Tiia SavukoskiComment
6 x amerikkalainen päivittäistavara

Vietin keväällä pari kuukautta New Yorkissa, ja vaikken oikeasti haluaisi sanoa paikasta mitään kielteistä, koska rakastan sitä niin paljon, on minun pakko raportoida hämmentävistä tuotteista, joita jokaisen amerikkalaisen elintarvikekaupan hyllystä löytyy. 

Sukupuolitesti. Ei - kyse ei ole sukupuolitautitestistä, vaan testistä, jolla voi kotona testata, kumpaa sukupuolta naisen vatsassa kasvava cashew-pähkinä edustaa. Varmasti täysin luotettava ja Dr. Shubwayakarmabamalamadingdongin suosittelema.

Hammaspaikka. Kyllä, Amerikan vakuutusperusteisen terveydenhuoltojärjestelmän pakottamana kaikki happohyökkäyksen valtaamat surkeat sielut voivat paikata hampaidensa reiät yksinkertaisesti (ja turvallisesti) itse kotona. Ei ole ollenkaan olemassa riskiä, että edellä mainittu sielu nielee paikkamateriaalin ja tukkii sillä reiän sijasta vaikka henkitorvensa.

Kaikkea vesimelonin makuisena. Vesimeloni on hyvää, vesimeloniesanssi ei. Eivätkä varmaan myöskään ne väriaineet, joilla vesimelonikarkkeihin ja -purukumeihin tehdään tummanvihreitä, vaaleanvihreitä, vaaleanpunaisia ja mustan siemenen värisiä osioita.

Naisten korvatulpat. Ne ovat kirkkaan pinkit, ja nanomillin miesten korvatulppia pienemmät. (Ja nerokkaat, koska ostin niitä. Kolme pakettia. Hups.)

Tyhjät lääkekapselit. Jotta voisit vaikka naamioida tulevalle uhrillesi tarkoitetun lamaannuttavan huumeen aspiriiniksi tai salakuljettaa kokaiinia tullin läpi. Tai, tiedäthän, kehitellä oman lääkekapselin. Minun omaani tulisi sitä suussa sihisevää karkkijauhetta, joka alkaisi porista ja paukkua mahassa vasta, kun kapseli sulaa. Buhahaha.

Fat free -karkkeja. Kaikissa tuotteissa, joissa on kuusi kiloa sokeria, muttei yhtään rasvaa, muistetaan mainita, että ne ovat rasvattomia. Tosin tottahan tuo. Saisinko yhden vesimelonin makuisen?

EDIT: +1: Vajayjay-lätkä. Nykissä asuva ystäväni lähetti minulle juuri kuvan kaupasta löytämästään tuotteesta, jonka nmi on CAMEL-NOT, ja joka on osastoa swim essential. Se on lätkä, joka sujautetaan bikinien alaosaan, ja sillä vältetään camel toe. Todellakin oleellinen tavara uimarille.

Tiia SavukoskiComment
Lyhyt Neiti Etsivä -sanasto
neitietsivät.png

Muistatteko Neiti Etsivä -kirjat? Nuo ihanat, jännittävät, mutta ah-niin-lapsille-sopivat, soveliasta romantiikkaa ja jännitystä sisältävät nuortenkirjat? Minä ainakin muistan järkyttyneeni kovasti, kun sain tietää, että niitä ei kokonaisuudessaan ollutkaan kirjoittanut sairaan helmeksi muijaksi tituleeraamani Carolyn Keene (miten olisi voinutkaan, niitähän oli jotain 6700), vaan joukko ammattikirjailijoita, jotka kaikki esiintyivät samalla nimellä. Oli miten oli, he osasivat (tai suomentaja osasi) käyttää kaikissa kirjoissa yhdenmukaista sanastoa, joka kuuluu jotenkuten näin: 

Hauskannäköinen 
Itse Neiti Etsivän Paula Drew'n poikaystävä Ned Nickerson on hauskannäköinen, salskea nuorimies, sosiaalinen ja supliikki, sellainen amerikkalainen unelmapoikaystävä, joka kaikilla pitäisi olla. Komeaksi häntä ei uskallettu sanoa siksi, etten minä ja muut kirjoja lukevat 10-vuotiaat vaan osaisi ajatella häntä seksuaalisena olentona. Ehei, Nick ei näyttänyt hyvältä. Nick oli hauskan näköinen, vähän niinkuin Barbien poikaystävä Ken, jolla on sukupuolielinten tilalla huomiota herättämätön kuhmu, ikään kuin vahingossa siihen ilmestynyt. En tiedä teistä, mutta minun mielestäni Paavo Pesusieni on hauskan näköinen. 

Vaaleaverikkö 
Kuka on enää 80-luvun jälkeen kutsunut ketään vaaleaveriköksi? Vaalea, vaaleatukkainen tai blondi, me sanomme. Mutta ei, Carolyn Keene -kollektiivi, joka on poliittisesti, seksuaalisesti ja etnisesti sitoutumaton järjestö (joka ei sisällytä tuotantoonsa kuitenkaan punatukkaisten, vaaleaverikköjen ja ristiveristen lisäksi muita "etnisyyksiä") puhuu hiustenvärin sijasta mieluummin verestä. Koska se on lapsille sopivampaa. 

Nakella niskojaan 
Jouduin googlaamaan, mitä niskojen nakkelu tarkoittaa. Kun olin ala-asteella ja luin Neiti Etsiviä, puhelimessani ei ollut Googlea. Siinä oli johto ja numeronappulat, ja kuulokkeen alla tarra, jossa luki 112. Jokaisessa kirjassa joku kuitenkin nakkeli niskojaan vähintään kolmesti, ja joka kerta minä mietin että MITÄ HITTOA SE TEKEE. Kohauttelee ilmeisesti olkiaan. Tai jotain. Mitä helvettiä, en minä tiedä. Vieläkään. 

Tiia SavukoskiComment
Yhdyssanaturhakkeista

Tässä maailmassa on koko liuta yhdyssanoja, joiden toinen osa on täysin tarpeeton. 

Vesihana. Käy jollakin tavalla järkeen, sillä onhan joissakin hanoissa myös olutta, limua, soodaa ja jopa viiniä. Itse asiassa haluaisin mielelläni kotiin mieluummin sellaisen kuin tuon iänikuisen vesihanan. Sponsorit hoi! 

Käsihanskat. Yhdyssana varmaan syntyi, kun joku yritti survoa hanskoihin jonkin muun ruumiinosan. Niin sen on oltava.

Selkäreppu. Olen vakuuttunut, että tämä yhdyssana juontaa juurensa 80-luvulle, jolloin nuoriso ei tiennyt mitään coolimpaa kuin repun roikottaminen toiselta olalta lötkönä pitkin kylkeä. Julkisen yhdyssanan neuvosto päätti sitten tulevaisuuden lupauksien hartioita säästääkseen lisätä sanan selkä siihen repun eteen, jotta kaikki tietäisivät, mihin se oikeasti on tarkoitettu. Smart move.

Kynäpenaali. Uskon, että tämän yhdyssanan muodostamisessa on ajateltu valtakunnallista likaisten sananmuunnosten ehkäisyprojektia. Olen itsekin kirjoittanut siitä joskus ennenkin, teksti nallepenaalista (tirsk) löytyy täältä

Pyyhekumi. Liittyy läheisesti edelliseen. Tämä yhdyssana tuli tarpeeseen lähinnä silloin, kun oli 9-vuotias ja kumi yksittäisenä sanana nauratti niin paljon, että housuun lirahti hiukan, vaikkei oikein tiennyt miksi, ja sen eteen oli lisättävä pyyhe, jottei olisi ihan pervo.

Paitapusero. Sanani eivät riitä. Tai - itse asiassa riittävät! Koska voin napata tuosta yhdyssanasta kumman hyvänsä osan käyttööni, eikä sen merkitys muutu miksikään. Miksikään. Miksikään. 

Säilytyspurkki. Tai oikeastaan kaikki sanat, joiden ensimmäisenä sanana on säilytys. Säilytyskomero, säilytyslaatikko, säilytyskotelo. Mitä ihmeen muuta varten ne olisivat olemassa?

Juomapullo. Öööö - oikeasti? Olenko minä muka ainoa, jonka päivittäiseen toimintaan liittyy juominen niin oleellisesti, etten kyllä ajattele pullon olevan tarkoitettu juuri mihinkään muuhun kuin siihen, että saan kietoa huuleni sen ympärille ja kaataa sisällön janoisesta kurkustani alas? Paitsi tietysti jos siinä on vaikka Lasolia. Tai Parkettipesua. Tai mäntysuopaa. Tai Putkimiestä. Äh, okei. Hyväksyn tämän yhdyssanan (hiukan vastahakoisesti).

Top 5: New York

Jos joku ihmisparka eksyy tähän blogikirjoitukseen Google-haun kautta ja etsii hyödyllistä tietoa Nykin-matkaansa varten, haluan sanoa hänelle seuraavat sanat:

Olen pahoillani. Menetät tärkeää tietoa ja takuulla kourallisen aivosoluja, jos luet tämän. Surffaile rauhassa eteenpäin vaan. Täällä ei ole mitään nähtävää.

Noniin! Kolme viikkoa Nykissä on mennyt tuosta vaan. Tänä aikana olen saanut paljon ihania kokemuksia ja ehtinyt tehdä vaikka mitä williä ja creiziä. Highlightit puuhistani tulevat tässä. Ihaninta New Yorkissa on ollut...

  1. ...kun sain kotiini sekä Pottery Barnin että Williams-Sonoman katalogin. Frendeistä tuttuja liikkeitä, molemmat! Kumpikin sijaitsee muuten arviolta kolmentoista metrin päässä kotioveltani, mutta en ole koskaan käynyt niissä. Mutta nyt ymmärrän, mistä Frendeissä puhuttiin!

  2. ...kun Andy ja Erin alkoivat vihdoin seurustella. Kyllä, olen maailman parhaassa kaupungissa, ja olen katsonut Netflixistä kaikki The Office -sarjan amerikkalaisversion kaudet. Niitä on yhdeksän.

  3. ...kun sain idean, että perustan The Container Storen Suomeen. (Se on mahtava! Siellä on laatikoita ja purnukoita ja telineitä ja pussukoita ja tuiki tärkeitä tarpeellisia tavaroita silmänkantamattomiin!)

  4. ...kun keksin, että telkkarista.com -palvelusta voi katsoa Temptation Island Suomen viimeiset jaksot. Kyllä, olen maailman parhaassa kaupungissa ja katson suomalaista ihmissuhderealitya internetistä.

  5. ...kun näin näyttelijä Sam Rockwellin harjoittelemassa lassoamista Thompson Square Parkissa. Vaikka julkkisbongaus ei ole arvoasteikolla kenties kaikkein korkeimmalla sijalla, pitää lassoamisesta saada mielestäni lisäpisteitä. Tämä on jo melkein samalla sijalla Bradley Cooper -selfieiden kanssa. On on. Onhan?

Bubbling under: ...kun bongasin kulmakaupat nimeltä U Don't Know Nothing Produce ja Ha Ha Fresh Deli (kuvassa).

Tiia SavukoskiComment
New York on vähän niinkuin Manse: se ei ole pääkaupunki, mutta silti aika helmi
newyork.jpg

Joku, joka on lukenut tätä blogia pari vuotta sitten, muistaa ehkä lähtöni työharjoitteluun New Yorkiin ja sen kunniaksi syntyneen Manhattan Cocktail -blogini.

Nyt olen lähdössä New Yorkiin uudestaan, tällä kertaa pariksi kuukaudeksi, enkä ole perhana soikoon ehtinyt lesoilla sillä yhtään! Otan vahingon takaisin läpikäymällä ihan ensimmäisen New Yorkin -matkani muistiinpanoja vuodelta 2012.

Maanantai 28.5.2012: ensimmäinen päiväni New Yorkissa ja päivä, jona kotiuduin, koska annoin rahaa kerjäläiselle.
"Annoin ekan dollarini kerjääjälle. Pyörätuolimiehelle Brooklynissä. Se halusi lainata puhelinta. En suomiliittymällä viitsinyt, niin annoin doltsun sitte. Täällä tuntuu jo melko kotoisalta."

Tiistai 29.5.2012, päivä jona menin sekaisin Erittäin Tärkeistä Julkimoista.
"Vein Tuomon ja Evun syömään Spice Marketiin Meatpacking Districtille. Terassilta spotattu Nigel Barker! Ja EHKÄ Jared Leton takaraivo. Ja poislähtiessäni näin Teen Momin Catelynnin ja Tylerin! OMG OMG!"

Keskiviikko 30.5.2012, päivä jona suurkaupunki haisi perseeltä.
"Aamulla lähdin kävelemään Riversidea alas. Rumaa seutua, ei yhtään kaunista. Meri välillä tuoksuu, välillä stinkkaa äässiä."

Torstai 31.5.2012, päivä jolloin vihasin turisteja ja riipaisin yksin kännit.
"En oo kyllä koskaan nähnyt näin paljon lippiksiä, t-paitoja, kameroita ja vyötäröllä pidettäviä kännykkäkoteloita. Ajattelin, että on virkistävää olla luvalla turisti, mutta tää on liikaa. EN KESTÄ."

"Table for one -illallisella. Juon toista viinilasillista ja alan olla hiukan huppelissa, mutta vannon, että tää ravintola soittaa mun iTunesia. Mitenköhän ne on päässy mun musiikkiin käsiksi?"

Perjantai 1.6.2015, päivä jona aloin dissata Suomea ja tajusin olevani helppo (ja ryhdyin punomaan ovelia soittolistajuonia).
"Nyt tulin syömään The Meatball Shopiin. Täällä jopa tällaisissa supercooleissa paikoissa on ystävällinen palvelu (vrt. Siltanen). Ja täälläkin muuten soitetaan mun iTunesia. Tietty täytyy tunnustaa, että mun iTunes on aika helppo, koska se sisältää lähinnä Stevie Wonderia ja Erykah Badua. Jos kuuntelisin DJ Boboa, ne tuskin soittaisi sitä. Ehkä kokeilen: lataan tänään sitä mun iTunesiin ja tuun tänne huomenna kuuntelemaan, miten käy."

Tällaisia hyödyllisiä muistiinpanoja odotettavissa!

Tiia SavukoskiComment
Realityohjelmat pohjoiskarjalaisittain

Uusi suosikkiohjelmani Temptation Island Suomi (miksi se ei muuten ole nimeltään Viettelysten Saari?) on saanut minut miettimään, millaisia realityohjelmat olisivat, jos ne sijoittuisivat kaikki Pohjois-Karjalaan (josta sarjasta tuttu Simo eli pohjoiskarjalaisittain Simmo on kotoisin). Varmaankin jokseenkin tällaisia:

Trinny ja Susannah Tohmajärvellä
Jo vuosikausia pitkäjänteistä työtä naisten paremman pukeutumisen eteen tehneet brittiläiset tv-tähdet kohtaavat Pohjois-Karjalassa uransa pahimman haasteen, kun pyrkivät löytämään tarpeeksi porukkaa Tohmajärvellä tekemiinsä extreme-muodonmuutoksiin. Televisiolähetyksen yleisö joudutaan muodon vuoksi tilaamaan Joensuusta.

Hulluna häämekkoihin Rääkkylässä
Rääkkyläläisen Varman morsiusliikkeessä käy kuhina, kun vaativat morsiamet etsivät puettavaa suurta päiväänsä varten. Täällä ei mietitä, onko mekko olkaimeton tai A-linjainen, vaan sitä, millainen leningin kuuluu olla todistaakseen, ettei sulhanen ole morsiolleen sukua, vaikka sukunimi onkin sama.

Ensitreffit Kiteellä
Kuusi pahaa-aavistamatonta sinkkua mätsätään ammattilaisten toimesta pariskunniksi. Ensimmäiset deitit järjestetään Kiteellä - miten parit selviävät koitoksesta? Viimeisessä jaksossa pariskunnat joutuvat tekemään vaikean päätöksen: jäädäkö Kiteelle vai ei? Ohjelmalle ennustetaan valtaisaa somesuosiota hashtagilla #kitteelläkellistetyt. 

Au pairit Kontiolahdella
Deittejä, ravintoloita, uusia tuttavuuksia? Niitä ei näille au paireille siunaannu. Realitysarja seuraa kolmen amerikkalaisen au pairin eloa Pohjois-Karjalan ei-niin-jylhissä maisemissa. Tiedossa ainakin kulttuurishokkeja hirvimetsällä ja folkmusiikkifestareilla. Huumoria ohjelmaan takaavat paikallisen tilallisen Kaukon murreoppitunnit.

Katsoisin.

Disclaimer: rakastan sekä Pohjois-Karjalaa että Temptation Islandia, enkä tarkoita pilkata niitä tällä postauksella. Rakkaudesta ne hevosetkin potkii ja niin päin pois. 

 

Tiia SavukoskiComment
Paavo vai Lassi ja 5 muuta ikuista arvoitusta

1. Miksi joissakin nilkkureissa on vetoketjut jalan ulkosyrjässä? Eihän tämä voi olla mikään vasenkätisten juoni?

2. Ovatko Calvin & Hobbes oikeasti suomeksi Paavo & Elvis vai Lassi & Leevi? Ja jos ne ovat molempia, mitä kaikkea muuta ne voisivat olla? Aku & Möttönen? Petteri & Kapu? Myky & Hassan? Mahdollisuudet ovat rajattomat!

3. Miksi kummassa markettien heviosastojen numerovaa'at on aina rivitetty kahdeksalla tai yhdellätoista numerolla? Miksei kymmenellä? Numeroita kuten 116, 120 ja 89 on ihan mahdoton löytää nykyisellä systeemillä. Ne olisi paljon helpompi löytää, jos rivit olisivat kymmennumeroisia ja -nappisia. Kamoon, en voi olla ainoa, joka tämän on keksinyt.

4. Olenko minä oikeasti neitsyt vai leijona? Oikeasti. Kuka päättää, mihin horoskooppien raja vedetään? Minä ja moni muu rajapäivänä (23.8.) syntynyt saattaa elää epätietoisuudessa koko ikänsä. Oikeasti tiedän kyllä olevani leijona, koska neitsyet ovat ihan meh (paitsi tietenkin ne neitsyet, jotka lukevat tätä. Te olette ihan parhaita. Älykkäitä. Kauniita. Ettekä yhtään nipoja. Tietenkään.) Tosin en haluaisi koskaan luopua kyvystäni sanoa "en tiedä, olenko neitsyt". HAHAHA.

5. Miksei EU tai joku, joka päättää asioista (vaikka Mark Zuckerberg) ole vieläkään päättänyt, onko kerrostalon pohjakerros universaalisti nolla vai ykkönen? Aina saa hävetä.

6. Kuka se Feat Pitbull oikeasti on? 

Tiia SavukoskiComment
Sukkahousuista ja siitä, miksi ne ovat hanurista
sukkahousut.jpg

Sukkahousut ovat aivan hanurista.

Eilen oli talven ensimmäinen päivä, kun oli niin kylmä, että jouduin survomaan sukkahousut farkkujeni alle, jottei nahkani jäätyisi ja rapisisi katuun jokaisella askeleella. Vihaan sukkahousuja. Intohimoisesti. Koska:

  • Jos sukkahousut ovat jalassa, on muuten niin mukavasti jalkaan sujahtavien farkkujen pukeminen sama kuin jos untuvatakin päälle pukisi kittanan biker-rotsin. Epämukavaa, hikistä ja vaarallista saumoille. Ja todella tyylikästä.

  • Vaikka ulkona on kylmä, ei sisällä välttämättä ole yhtään sen viileämpi kuin muulloinkaan. Sukkahousut farkkujen alla tuntuvat koko työpäivän suurin piirtein siltä kuin sinulla olisi kahdet samettihousut päällekkäin. Ensimmäiset samettihousut olisivat oikeinpäin ja päällimmäiset nurinpäin. Niin, että samettipinnat hankaavat toisiaan. Liiku nyt siinä sitten.

  • Sukkahousut jalassa tuntee olonsa kömpelöksi, jos niiden päällä on toiset housut. On kuin sääret olisi kauttaaltaan vuorattu vaipoilla. Säärivaipoilla, jotka pitää riisua joka kerta, kun käy vessassa (eli minun tapauksessani noin puolen tunnin välein) ja, älkäämme unohtako, myös pukea takaisin, kun on saanut vessahommat hoidettua. Se on vähän kuin pukeutuisi läpimärkiin vaatteisiin heti suihkusta tultuaan.

  • Sukkahousuja housujen alla kannattaa kuitenkin käyttää silloin, kun haluaa tuntea itsensä lihavaksi. Lihavaksi, hikiseksi, kömpelöksi, vaipoilla vuoratuksi ihmislapseksi, jolla on ihan hiukan lämpimämpi kuin sillä, jolla ei ole farkkujensa alla sukkahousuja.

Kesä. Tule jo. Ihan oikeasti.

Tiia SavukoskiComment
9 merkkiä, joista tiedät katsoneesi Frendien kaikki tuotantokaudet liian monesti
frendit

Nyt kun olen vihdoin valmistunut (wohoo!), olen viettänyt paljon kaivattua laatuaikaa elämäni rakkauden, Frendit-sarjan kanssa. Joo, tiedän, Frendit on jo tosi out, mutta olkoon. En häpeä rakkauttani! Omistan melkein kaikki kaudet, mutta koska minulla ei edes ole dvd-soitinta, olen katsonut sarjaa Netflixistä. Ja tajunnut, että olen katsonut sitä ihan liikaa. Ehkä niin on käynyt sinullekin? Tästä sen tietää: 

1. Olet yrittänyt iskeä jotakuta sanomalla "How you doooiiiinn". (Jos iskurepla toimii, tiedät, että iskettävä on kaltaisesi. Score!) 

2. Katsot sarjaa jaksokaupalla eri lähteistä (dvd, televisio, Netflix) vain siksi, että olet utelias tietämään, miten kinkkiset käännöspulmat on eri lähteissä ratkaistu. Esimerkiksi: 

Joey: "Where's your thong? You said you were going to wear a thong."

Charlie: "Thongsssss." 

tai 

Phoebe: "Hey! You know what I just realized? Joker is poker with a J. Coincidence?"

Chandler: "That's Joeyincidence with a C!" 

(ks. kuva)

tai 

Joey: "Man, you are Westminster Crabby." 

tai 

Chandler: "I'm from the waistband of Ohio, but when I was four, we headed over to the crotch." 

3. Olet katsonut kaikki kaudet tarpeeksi monta kertaa alusta loppuun, että kaikki hahmot ovat olleet suosikkejasi niin useasti, että olet vihdoin joutunut valitsemaan Rossin. Eäähh.

4. Olet tehnyt ystävällesi tai rakastetullesi lahjaksi sukkapupun. 

5. Olet katsonut muutaman jakson iltaisin niin monta iltaa putkeen, että kun heräät, oletat naapurisi laulavan moooorning's heeeeere tai törmääväsi vaikka Tom Selleckiin vessassa. 

6. Et malta odottaa, että pääset puhumaan jollekin amerikkalaiselle jostakusta kuumasta julkimosta vain, jotta voisit sanoa "I could just spread him on a cracker". (Tein tämän kerran. Success.)  

7. Osaat Smelly Catin stemmat. 

8. Naurat ääneen vitsille, jonka olet nähnyt 16 kertaa (ja vaikka sinua hävettää. Lievität häpeää (tuloksetta) hokemalla itsellesi naurunhirnahduksien välissä "onhan toi nyt hauska".) 

9. Aiot katsoa koko paskan vielä uusiksi. Monta kertaa. 

Kuva: Netflix

Tiia SavukoskiComment
Kymmenen (+1) asiaa, jotka aion tehdä elämäni aikana
tarvitsee.jpg

En usko benji- tai laskuvarjohyppyihin tai tatuointien ottamisen listaamista elämäntavoitteisiin, enkä usko, että matkustusaikomukseni kiinnostavat ketään. On kuitenkin joitakin asioita, joita haluan tehdä elämäni aikana. Tässä niistä kymmenen (plus yksi).

1. Asua kotitaloudessa, jossa on talouspaperia. Koska sitä on aikuisuus.

2. Tanssia ja/tai laulaa joka ikinen kerta, kun kuulen Luther Vandrossin biisin Never Too Much. En suostu hyväksymään, että tämä biisi vanhenisi minulta koskaan.

3. Kirjoittaa kryptisen viestin ilmaisjakelulehden tekstaripalstalle. Vitsi, olen aina halunnut tehdä niin, mutten ole koskaan uskaltautunut. Parasta olisi, jos voisi alkaa viestittelemään palstan kautta jonkun kiinnostuksen kanssa, kuten vuonna 2006 muistan tapahtuneen. Satasen tekstaripalsta oli oma henkilökohtainen Unelmien poikamieheni, kun minulla ei ollut telkkaria. Saivatkohan rastapäätyttö ja punapaitainen poika toisensa? 

4. Tehdä jotakin sille, että tamponien light-versioita myytäisiin muuallakin kuin Stockmannilla. Oikeasti. Naiset on silkan suppean valikoiman avulla aivopesty luulemaan, että ne tarvitsevat kaikki jotakin super plussia. Minitamponibarrikadeille! (Käytännössä tämä tarkoittaa varmaan tekstaripalstalle kirjoittamista, joten ha! Kaksi haavetta yhdellä iskulla!)

5. Hemmotella siskoni mukulat ihan pilalle. Sisko on jo nyt aivan hätää kärsimässä, koska tuon pennuille aina Tampereelle mennessäni lahjoja. Kun eivät ne kuulemma tarvitse mitään. Mitä sitten? Minä haluan takuulla olla se täti, joka tuo niille aina jotakin krääsää. Rakkauden voi ostaa. Voi.

6. Puhua asioista ääneen. Asiat helpottuvat, kun ne sanoo ääneen, eikä koskaan tiedä, vaikka ääneen sanomisesta olisi konkreettista hyötyä, kuten vaikka silloin, kun haluaa uuden työpaikan tai asunnon ja joku tietää jostakin, joka on vapautumassa. Ihan kaikesta ei kuitenkaan aina tarvitse puhua ääneen, kuten vaikka silloin, kun aiheet liittyvät irtoileviin varpaankynsiin, napanöyhdän hajuihin tai ihmisiin, jotka syövät omia rupiaan. 

7. Rakastua niin monta kertaa kuin pystyn. Koska rakastuminen on i-ha-naa.

8. Käydä kampaajalla ja antaa hiustaiteilijalle täysin vapaat kädet. (Kunhan se ei leikkaa tukkaa lyhyeksi tai graafiseksi, värjää sitä punaiseksi tai mustaksi tai luoja paratkoon pane siihen permanenttia. Muuten saa tehdä ihan mitä vaan.)

9. Rakastella niin paljon kuin pystyn. Ja kaikkien muidenkin pitäisi tehdä niin. Sori iskä ja äiti. (Vaikka oikeasti tiedän että vanhempani ovat tällaisesta lausahduksesta salaa ylpeitä.)

10. Keksiä oikeasti herkullisen, gluteenittoman croissantin, jos minulla todetaan keliakia. Ikuinen rakkauteni croissanteihin ei tule koskaan haalistumaan, eikä geneettinen vaiva sammuta liekkiä välillämme.

+1. Saada tämän samperin tutkinnon valmiiksi. Enkä toivottavasti tee elämässäni enää kolmatta tällaista. 

 

Kuvassa kaikki, mitä nainen kotonaan tarvitsee. Hattulaatikoita, paperikasseja, lasipurkkeja ja talouspaperia. 

Tiia SavukoskiComment
Kauppalapuista ja siitä, mihin ne voivat johtaa
kauppalappu.png

Usko tai älä, mutta minun on pitänyt kirjoittaa kauppalapuista jo monta kuukautta. Kaikki alkoi kesäkuussa, kun löysin Bulevardin S-Marketin ostoskorista kauniisti kirjoitetun kauppalapun (yllä), ja postasin siitä kuvan Instagramiin.

Hieno, eikö? Innostuin löytölistan inspiroimana riipustelemaan kauppalappujani hiukan suunnitellummin, ja mukaan lähtivät myös pari kaveriani (mm. Visual diary -blogin graafikko-Saara). Suunnittelin silloin kirjoittavani blogiin #kauppalappuhaaste-tyyppisen postauksen, mutta koska somen hashtag-haasteet saavat minut haluamaan repiä kynteni irti ja survoa ne sellaisenaan käsivarteni nahan alle, en viitsinyt, enkä tiennyt miten muuten asiasta kirjoittaisin. 

kauppalista.png

Nyt kuitenkin kävi niin, että kirjoitin Cityyn pikkiriikkisen jutun hauskasta Facebook-ryhmästä, jossa jaetaan kuvia kaduilta ja ostoskärryistä löytyneistä kauppalapuista. Liitin jutun kuvitukseksi kesäkuussa löytämäni kauppalapun, eikä aikaakaan, kun joku kommentoi kauppalappuryhmään julkaisseeni linkkiin: "Mun lappu!" Älytöntä.

Alkuperäisen Instagram-kuvan kommenteissa ystäväni spekuloivat, voisiko hienon kauppalistan takana olla joku söpö graafikkopoika, ja suunnittelivat vuosisadan rakkaustarinaa. Itse juonin jättäväni huolellisesti rakenneltuja kauppalistoja S-Marketin ostoskoreihin puhelinnumerollani varustettuna ja katsovani, kuinka käy (vaikka uskoinkin, että söpön pojan sijaan asialla oli joku viileä mimmi, jonka kanssa halusin epätoivoisesti terassille ja ikuisiksi ystäviksi). No, nyt, melkein puoli vuotta myöhemmin kaveri löytyi (kyllä, hän on mies, mutta sitä vuosisadan rakkaustarinaa ei ole kyllä näkynyt) ja mysteeri ratkesi. Yllättäen somessa. En tiedä, pitäisikö siitäkään yllättyä, että meillä on lapunkirjoittaja-Jussin kanssa Facebookin mukaan kahdeksan yhteistä kaveria. Todennäköisesti olemme irkanneet samalla kanavalla vuonna 1998. /me poistuu.

Lisäksi Saaralle lapusta inspiroituminen poiki mahtavaa blogiyhteistyötä. Upeaa!

En ole vieläkään kirjoittanut kauppalistoihini puhelinnumeroani, mutta ehkä ryhdyn nyt siihen. Ja ehkä sinäkin suhtaudut kauppalappuihin hiukan eri tavalla. :)

P.S. Jos innostut kauppalappujen rustaamisesta ja postaamisesta Instagramiin, liitä kuvaan hashtag #kauppalappu ja jos viitsit, mainitse minut (@tiiamarietta) kuvatekstissä. Haluan nähdä kaikki kauppalaput!

 

Tiia SavukoskiComment
4 + 1 koukuttavaa päivittäistavaraa
megamokat.png

Olen huomannut tulleeni täysin riippuvaiseksi muutamista päivittäistavaroista, joita kotoani löytyy. Riippuvaisuus on harvoin hyvä asia, mutta esimerkiksi hammasharjakoukku on aina kuitenkin parempi kuin vaikkapa crack-koukku, eikö?

1. Sähköhammasharja
Esine, jota pidin ennen sen hankintaa täysin tarpeettomana, on muodostunut olemassaoloni, liikkeellelähtöni ja nukkumaanmenoni tärkeimmäksi kulmakiveksi. Kun olet kerran kokeillut sähköistä hammasharjaa, tavallisella hinkkaaminen tuntuu kuin pyyhkisi hampaita iltaisin banaaninkuoren nurjalla puolella. Joka on kyllästetty plakilla.

2. Tölkkivissy
Yksittäispakatun kuplaveden on oltava yksi länsimaisen nykymaailman turhamaisimmista keksinnöistä, sillä sen tuottaminen ei voi olla kovin luontoystävällistä, ja sillä onhan meillä nykyisin myös hiilihapotuslaitteita, ja koska hanasta saa ihan tavallista vettä. Minä olen kuitenkin onnistunut rakastumaan - nay - koukuttautumaan tölkkivissyyn, koska olen länsimainen nykyihminen. Sitäpaitsi se pelastaa darran.

3. Kynsiharja
Kynsiharjaan sopii varmaan samankaltainen periaate kuin sähköhammasharjaankin. Jos pesen käteni ilman kynsiharjaa, minusta tuntuu kuin uittaisin niitä sontavedessä. Ja sitten upottaisin ne sahanpuruun. Ja sitten uittaisin niitä varmuuden vuoksi vielä pikkuisen lisää siinä sontavedessä. Johon on lisätty rikkiä.

4. Puhdistusliinat
Kemikaaleilla valmiiksi kyllästetyt, käyttövalmiit puhdistusliinat jakavat varmasti tölkkivissyn kanssa epäluontoystävällisyyden (vai luontoepäystävällisyyden?) listasijoituksen kärkipaikan, mutten voi mitään sille, että olen niihin auttamattoman koukussa. Mikään ei voita sitä riemun tunnetta, kun törkyisen liinan voi pintojen pyyhkimisen jälkeen heittää roskakoriin sen sijaan, että sitä huljuttaisi minuuttikaupalla paskantärkeänä "puhtaaksi" vesihanan alla. Minuuttikaupalla. Minun aikani on niin tärkeää, etten mielelläni tuhraa kallisarvoisia minuuttejani sontarättien huuhteluun.

+1. Talouspaperi
Ilman talouspaperia pärjää vaikka ajasta ikuisuuteen, kunnes kotiin odottamatta ilmestyy rullallinen tai pahimmassa tapauksessa kokonainen paketti (eli silloin, kun vanhemmat ovat kylässä). Talouspaperiin jää armotta koukkuun, ja yhtäkkiä huomaa olevansa ihan että MITEN MINÄ MUKA ENNEN PYSTYIN ELÄMÄÄN?

 

Tölkkivissy ja neljä muuta neuvoa luksuskrapulaan
wedgiefree.jpg

Tässä on tuote, jolla voi tehdä krapulasta vähän paremman. Takuumukavat pikkarit,
jotka eivät pakkaudu pakaravakoon - tai saat rahasi takaisin. Luksusta. 

Toimitus suorastaan pakotti bloggarit toissaviikolla kertomaan, miten krapulapäivästä tehdään luksusta. Darra on yksi lempiaiheistani, joten täältä pesee. Näillä neuvoilla teet darrasta astetta timanttisemman:

1. Täytä jääkaappi etukäteen tölkkivissyllä. Krapulassa se on kuin jumalten nektaria. Joukossa on hyvä olla myös yksi vapaavalintainen appelsiinilimu. (Muistatteko muuten, kun Lidlin aplarimehupurkissa luki toisessa kyljessä APPELISIINIMEHU ja toisessa APPLESIINIMEHU? Haha! Good times! Sitä voi vaikka krapulassa muistella.) Pullolimut ja -vissyt eivät muuten sitten aja yhtään samaa asiaa kuin viileät, helmeilevät tölkit. Tässä on kyse luksuksesta, ymmärräthän.

2. Osta pakastimeen etukäteen Twister. Muukin mehujää käy, mutta jos et tykkää Twisteristä, on sinussa jotakin pahasti vialla. Eli osta vaan se Twister ja be cool.

3. Kun heräät, avaa ikkunat. Mitä pahempi pakkanen ulkona, sen paremmalta tuntuu, kun rapsakan ilman tulviessa kämppääsi kääriydyt vähintään kolmen (3) peiton syleilyyn ja nukahdat vielä hetkeksi. Nouseminen saattaa myöhemmin olla yhtä tuskaa, mutta tiedätpähän olevasi elossa. Se on luksusta.

4. Tilaa darrapalvelu (tm). Tämä vinkki on oikeastaan tarkoitettu tulevaisuuteen, sillä rahoitus darrapalveluhankkeeseeni on vielä hakuvaiheessa. Olen kuitenkin suunnitellut palvelua, johon soittamalla (numero on tietenkin 1800-DARRA) saisi kotiinkuljetuksella kaiken sen, mitä kanuunassa kaipaa: tölkkivissyä, mehujäitä, hampurilaisia ja elokuvia sekä vaihtoehtoisesti joko hauskoja vitsejä kertovan leppoisan kaveriporukan, joka tulisi sohvillesi kanssasi loikoilemaan TAI alastomuuteen taipuvaisen tyypin, joka tulisi kanssasi peiton alle halailemaan tai, krhm, mitä sitä nyt krapulassa huvittaakaan tehdä. Patenttihakemus on vetämässä. 

5. Jos ylläolevat vaihtoehdot eivät tunnu omilta, hankkiudu darraan sellaisessa tilassa, jossa paikalla on äiti. Mielellään ehkä nimenomaan minun äitini, joka viimeksi (herätessäni kahden ja puolen tunnin yöunilta elämäni parhaiden hääjuhlien jälkeen viime kesänä) odotti minua aamiaispöydässä valmiina kilistämään kanssani lasillisella kuohuviiniä. Se se vasta luksusta on. 

P.S. Bloggaustahtini on näemmä alati harvenevaa, koska tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista. Blogimaailmassa tämä voi tarkoittaa yhtä kolmesta asiasta: a) bloggaaja on rakastunut (ehkä tölkkivissyyn?), b) bloggaajalla on muita tärkeämpiä kiireitä (ikään kuin maailmassa olisi mitään hassuja televisio-ohjelma- ja penaalinkäyttäjien arkkityyppilistauksia tärkeämpää), c) bloggaaja on laiska (todennäköisin vaihtoehto). Pahoittelut. Vastaus on c.

 

Kielellinen päivän pelastus: illi

Ei, tämä kirjoitus ei kerro näyttelijä-juontaja-r'n'b-laulaja Aleksi Sariolasta. Eikä 90-lukulaisen draamasarjan enkelinkiharaisesta hahmosta.

Esittelen yksinkertaisen keinon parantaa omaa ja läheisten elämänlaatua. Ohjeet ovat yksinkertaiset: lisää nen-loppuiseen adjektiiviin illi.

 

koominen – koomillinen

romanttinen – romantillinen

eeppinen – eepillinen

 

(kuten huomaatte, keino soveltuu erityisen hyvin elokuvien genrejaottelun kuvaamiseen humoristisemmalla otteella, suosittelen käyttöä erityisesti Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla)

Ja jos haluaa heittäytyä vielä humoristillisemmaksi, voi luopua kokonaan nen-päätteestä.

 

koomillii

romantillii

eepillii

 

Melko humoristillii, eikö?

 

Tiia SavukoskiComment
Uusivuosi on aina syvältä ja muita elämän totuuksia

Nyt kun olen jo yli kolmekymppinen, minulla on oikeus levitellä erilaisia faktoja elämästä universaaleina totuuksina ilman, että kukaan voi kyseenalaistaa elämänviisauttani. Jalona ihmisenä jaan murusia siitä nyt teillekin.

Uudenvuodenjuhlat ovat aina syvältä (kolme poikkeusta per ihmiselämä sallitaan, muttei taata). Tämä on sellainen klassinen täytyy-olla-hauskaa -skenaario, jolloin paineet pilaavat lystin täysin. Lisäksi tämä on sellainen perustavanlaatuinen usko-nyt-uudenvuodenjuhlat-ovat-aina-syvältä -skenaario.

Sporassa on aina joku, joka haisee pahalle. Ja yleensä sitä onnistuu olemaan sen jonkun kanssa samassa osastossa niin, ettei siitä pääse pois. Kaikki on kuitenkin aivan hyvin niin kauan, kun ei itse ole se joku. Ainakaan aina.

Aina, kun päätät olla ihastumatta, ihastut. Koska elokuvista tuttu silloin-kun-sitä-vähiten-odotat -propaganda saattaa pitää paikkansa, luoja paratkoon. Itsehän olen ratkaissut ongelman ihastumalla kaikkeen, mikä liikkuu.

Sateenvarjo on aina mukana silloin, kun sitä ei tarvitse. Sitten sitä on raivostuttavaa kanniskella joka paikassa mukana (ja unohdella sitä joka paikkaan). Astetta ärsyttävämpää on kuitenkin se, että samasta syystä päivänä, jona laitat kumisaappaat jalkaan, paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja Esterin takamus on takuulla muurattu umpeen. 

Istut lentokoneessa aina siiven kohdalla. Häh. Onko joku muka istunut joskus jossain muualla?

 

Tiia SavukoskiComment