Sain sanumarialta aikamatkahaasteen:

Kerro minne menisit, jos sulla olisi aikakone ja siinä kolme 24 tunnin mittaista matkaa jäljellä. Onko joku tietty menneisyyden tyyppi jolle haluaisit jutella, joku tietty merkkipaalu maailmanhistoriassa jossa olisit halunnut olla mukana, tai joku tietty aikakausi jonka olet aina halunnut kokea? Tulevaisuuteenkin voisi kurkata!

Lähtökohdat: 

a) Tulevaisuuteen en menisi. Koska vaikka ne aina elokuvissa lupaavat, että niin käy, ei lentäviä autoja ole vieläkään näkynyt. Pettymys.
b) 50-luvullekaan en menisi, vaikka olen ollut lapsesta asti sitä mieltä, että minut on tarkoitettu johonkin toiseen aikaan (50-luvun mekot sopivat minulle paljon paremmin kuin pillifarkut). Koska jos niin ei olekaan, elämältäni lähtee pohja.
c) Koska olen pohjimmiltani hyvä ihminen, pyrkisin parantamaan ihmisten (lähinnä itseni) elämänlaatua.

Näistä lähtökohdista käsin olen valinnut itselleni seuraavat aikamatkat:

1. Palaisin Tavastialle, vuoteen 2001, Commonin keikalle, jossa minulle annettiin mahdollisuus mennä tervehtimään itse tähteä backstagelle. Jänistin, sillä pelkäsin, että en osaisi sanoa muuta kuin OH MY GOD OH MY GOD I LOVE YOU, mutta jos olisin tehnyt sen, Suomen reality-tv-tähtiskene voisi olla nykyään pikkuisen eri näköinen (Viidakon tähtöset tänään: räppäriä deittaillut tamperelaisnainen joutuu uimaan henkensä edestä kaksi metriä paratiisisaarella).

2. Palaisin vuoden 1993 itsenäisyyspäivään ja opettelisin Maamme-laulun sanat paremmin ulkoa. Siis kuka muka ei muista niitä? Koko Aleksanterin koulun ala-aste säästyisi nöyryytykseltä (ja minä traumalta, joka näköjään vaivaa vielä kolmekymppisenäkin).

3. Palaisin ajassa taaksepäin ja menisin läpsimään sitä tyyppiä, joka keksi crocsit. Läpsimisen jäkeen sanoisin sille lujasti, että ei. Koko maailma pelastuisi yhdeltä aikamme suurimmista vitsauksista.

Mitä itse tekisit kolmella aikamatkalla?

Kuva: Muistatteko huipun tv-ohjelman Quantum Leap, jossa matkattiin ajassa korjaamassa vääryyksiä? Vähän niinkuin minä tässä postauksessa.

(tai no, okei, ainakin yksi niistä)

1. Paul Rudd. Muistat hänet ehkä Cluelessin Joshina, joka oli vähän liian tylsä, vanha ja järkevä, mutta silti niin kiva ja hotti ja ihana, että Cher rakastui häneen. Tai Romeosta ja Juliasta, sinä inhottavana tyyppinä, jolle Julia oli luvattu. Tai ehkä muistat hänet Frendeistä, Mikenä, joka rengasti Phoeben. Tai sitten muistat hänet Paul Ruddina, jota Mua lemmitkö vielä, Kustaassa hehkutetaan säännöllisin väliajoin. Marry me?

2. I Love You, Man ei ole romcom, vaan bromcom, jonka mieskin suostuu katsomaan - ja pitää siitä. Vaaleanpunaisen, ällöromantillisen rakkauden sijaan I Love You Man kertoo kaveruudesta ja ystävyydestä. Sellaisesta, jossa puhutaan masturboinnista ja jammaillaan. Saman tapaamisen aikana. (Vaikkei uskoisi, leffa on yhtä aikaa kuitenkin niin ällöromanttinen, että romcom-tyttökin tykkää. Masturboinnista huolimatta. Tai juuri siksi?)

3. Jason Segel. Olen katsonut useita elokuvia vain siksi, että Jason Segel esiintyy niissä. Enkä ole pettynyt kertaakaan. En pety Jasoniin koskaan. Paitsi silloin, kun tajusin, että Jasonin twittertili ei olekaan oikeasti hänen (sori sille, kuka ikinä sitä hallinnoikaan).

4. Mahtava dialogi: 
Peter: I love you, man.
Sydney: I love you, too, bud.
Peter: I love you, dude.
Sydney: I love you, Bro Montana.
Peter: I love you, Holmes.
Sydney: I love you, Broseph Goebbels.
Peter: I love you, muchacho.
Sydney: I love you, Tycho Brohe.

5. Rashida Jones, joka on kaunis, hauska ja sopivasti tavallinen, ja joka on internetin mukaan jalkafetisistien märkien unien kohde (kiitti vaan Google, kaikkea ei tarvitse kertoa).

+1. Tämä kohtaus:

http://www.youtube.com/watch?v=8W3NERMKIBM

Kuva screenshot elokuvasta.

 Kuka keksi, että räppi on paras tapa opettaa nuorille asioita? Mietipä, kuinka monta opetusaiheista räppiä olet elämässäsi kuullut. Liikennesäännöt, ehkäisy, kielioppi, hätänumero....

Ja miksei kukaan keksinyt, että opetusräpin konsepti on vanhentunut jo ainakin vuonna 1998?

Hätänumeroräppi toimi, koska se tehtiin vuonna 1992 ja olin sen kuullessani 9-vuotias. Muistan sen edelleen: ”112 – hätänumero muista! 112 – älä vastuusta luista! 112 – muista numero tää! 112 – niin sulla ei oo hätää!” tms.

….mutta siis täytyisihän opetusmusiikissa olla vähän laajempi genreskaala. Ei räpillä enää mitään opeteta. 90-luvulla opetusräppi olisi jo pitänyt vaihtaa opetusrokkiin tai -teknoon, 2000-luvulla opetuspoppiin tai r’n’b-osastoon ja 2010-luvulla opetusdubsteppiin.

Mutta tällaisen ne kuitenkin tekivät. Herran vuonna 2013.

http://www.youtube.com/watch?v=lDLpoaX6Stc

Eri kansallisuudet edustavat amerikkalaisissa elokuvissa aina tiettyjä steretypioita. Jotkut niistä perustuvat kenties todellisiin kansallisuusstereotypioihin, toiset hämmästyttävät mystisyydellään. Let me clarify:

Ilkeä stereotyyppi on yleensä kylmäkiskoinen britti tai ilmeetön venäläinen. Saksalainenkin hyväksytään. Hätätapauksessa myös muut itäblokin maat käyvät (muttei hilpeä, humalainen, pullea ja punaposkinen puolalainen).

Seksikäs stereotyyppi voi paradoksaalisesti myös olla ilmeetön venäläinen tai vaihtoehtoisesti romantillinen ranskalainen. Hyvin harvoin britti, vielä harvemmin saksalainen.

Älykäs stereotyyppi on intialainen tai aasialainen, ja jos hän on myös pikkuisen ilkeä, hän voi olla britti. Jos hän on samalla seksikäs, hän on luultavasti amerikkalainen.

Lupsakka stereotyyppi on ruotsalainen, irlantilainen tai kreikkalainen, jos lupsakalla tarkoitetaan viinaan menevää. Jos sillä tarkoitetaan reteätä meininkiä, lupsakka stereotyyppi voi olla huoleton aussi (silloin hän on todennäköisesti myös seksikäs stereotyyppi). Lupsakka on harvoin älykäs, mutta jos hän sattuu olemaan sitäkin, hän on silti irlantilainen (mutta ei humalassa).

Yksinkertainen stereotyyppi voi ällistyttävästi olla myös viinaan menevä, lupsakka ruotsalainen, ilmeetön venäläinen tai vaihtoehtoisesti sätkä huulessa hymyilevä karibialainen. Hän ei voi olla älykäs eikä seksikäs, mutta voi olla ilkeä (venäläinen).

Right?

Koska olen jo 30-vuotias, olen ehtinyt koota melkoisen määrän mukahyödyllisiä neuvoja elämästä kasaan. Nyt jaan teille yhden niistä:

Hommaa itsellesi vitsirepertuaari.

Minulla on ollut vitsirepertuaari jo vuosia. Mietit ehkä, miksi. Mieti samalla, mitä teit viimeksi, kun joku pyysi sinua kertomaan vitsin? No sitä minäkin. Silloin ei muistu yhtään vitsiä mieleen. Ehkä luulet muistavasi jonkun, mutta sitten sen punchline unohtuu. Vaihtoehtoisesti kerrot vitsin väärin, eikä se olekaan hauska.

Siksi ajattomien vitsien repertuaari tulee tarpeeseen. Plus, vitsejä kerrotaan kuitenkin niin paljon, ettei kukaan muista, vaikka kertoisit aina saman. Siksi muutaman (3-5) vitsin kokoelma riittää.

Vitsirepertuaarin kaskujen tulee olla helppoja muistaa (koska joudut itse opettelemaan ne), ajattomia (koska hyvä vitsirepertuaari kestää vuosien, jopa vuosikymmenien käytön) ja sellaisia, jotka eivät tee mautonta pilkkaa mistään tietystä ihmisryhmästä (koska jos kerrot samaa vitsiä vuosia, on todennäköistä, että kuulijoihin osuu joskus juuri pilkkaamasi ihmisryhmän edustajia).

Neljä esimerkkiä hyvästä kokoelmavitsistä ja siitä, mitä ne vaativat onnistuakseen:

Mitä tapahtui, kun Röllin vene upposi? Siitä puuttui tilipi-tappi-tippi-tappi... (vaatii laulamista ja yleisön, joka on joskus katsonut Rölliä)

[EDIT 2022: en enää missään nimessä pitäisi tätä seuraavaa vitsiä repertuaarissani, koska siinä käytetään kieltä, jota en hyväksy. En kuitenkaan halua poistaa sitä täältä, joten jätän sen tähän tämän disclaimerin ja anteeksipyynnön kanssa.]
Huora meni motelliin. Virkailija pyysi häntä täyttämään yleistietolomakkeen, jonka kaikki motellin asukkaat täyttävät. Ammatin kohdalla huora epäröi hiukan, ja kirjoitti sitten katkoviivalle sanan muora. Virkailija kysyi: "Anteeksi, mutta mikä tämä muora on?" Huora vastasti hämmentyneenä: "No -- eikö tämäkin ole motelli?" (vaatii yleisön, joka tuntee maailman vanhimman ammatin ja on kirjoitustaitoinen)

Mitä Nipa Neumann sanoi keksihyllyllä? -Mulla on ihan levoton TUC-himo! (vaatii yleisön, joka tietää, kuka Neumann on ja tuntee Dingon)

Mitä nolla sanoi kasille? -Hei, kiva vyö. (vaatii yleisön)

Millaisia vitsejä sinun repertuaarissasi on?

Kommenteista:

Tämä on aika turvallinen ja helppo muistaa esim työhaastattelussa, vitsimaakareiden seurassa tai muissa hätätilanteissa: Kysymys: Mitä Darth Vader sanoi optikolla? Vastaus: En näe Lukea. (vaatii auttavaa Tähtien sota -tuntemusta)

Jee! (-sukset!, sanoi Jeesus joululahjapakettinsa avattuaan.)

Muistan vitsejä huonosti, mutta tässä mun vakkarit: Chisu yritti jonon ohi yökerhoon. Ovimies pysäytti ja käski jonon hännille. "Eksä tiedä kuka mä oon", sanoi Chisu, "Mä oon Chisu!" Ovimies vastasi "Ole vaikka koiru, mutta menet kiltisti sinne jonoon vaan.". Mun mielestä tämä on hulvaton, nytkin naurattaa.
Sekä toinen: Isis on äitis Horukselle sanottiin. Tällekin olen jaksanut nauraa jo vuosia.

Mikä on pilates suomeksi? Melilosvo.

Mies on kävelemässä kadulla ja huomaa sattumalta kadulla harhailevan pingviinin. Mies ottaa pingviinin mukaansa, ja menee kysymään paikalla partioivalta poliisilta, että mitä pingviiville tulisi tehdä. Polisii neuvoo miestä viemään pingviinin eläintarhaan. Seuraavana päivänä sama poliisi näkee miehen taas pingviinin kanssa, ja kysyy: " että ettekö te vienytkään pingviiniä eläintarhaan?" , johon mies vastaa :" veinhän minä, ja tänään me mennään elokuviin...

Hautausmaalla työskentelevä kuuli yöllä hautausmaalla kilkatusta ja kalkatusta. Hän meni tarkistamaan mistä ääni tulee ja näki miehen yhden hautakiven edessä taltan ja vasaran kanssa. Hautausmaan työntekijä säikähti hieman: "Huih! Minä jo luulin että täällä kummittelee!" Talttamies vastasi: "Ei se mitään. Ne hölmöt vaan kirjoitti nimeni väärin!"

Australialainen Mik oli töissä eläintarhan talossa, jossa oli koala-karhuja.
Puhelimeen hän vastasi: "Mik koalatalossa".

Pahoittelut lyhyestä blogipoissaolosta (jos muuten seuraisit Kustaata Facebookissa, tietäisit kyllä miksi).

Asiaan. Niinhän siinä nyt kävi, että ero tuli. Itkeskelyn lomassa olen huomannut, että joka ikinen radiosta tuleva kappale, televisiossa esitettävä elokuva tai netistä katsottu tv-sarja kertoo ihmissuhteen päättymisestä. Erosta. Sen sijaan, että ottaisin lohtua siitä, että näin käy näköjään muillekin (ainakin radiossa ja telkkarissa, aina), olen päättänyt ottaa konkreettisia neuvoja siitä, miten erosta pääsee elokuvien mukaan yli (eli löytää seuraavan sussun, koska sitä on ylipääseminen, ainakin radiossa ja telkkarissa, aina). Kas näin, olkaa hyvät:

1. Vedä instant-kännit, tapaa baarissa uusi mies, mene sen kanssa vahingossa naimisiin tai hankkiudu vahingossa raskaaksi. Aluksi inhoat tyyppiä, koska se on vähän dille, mutta koomillisten sattumusten myötä rakastutte toisiinne.

2. Mene baariin ja tapaa tyyppi, joka tekee sinulle single ladies -makeoverin ja muuntaa sinut kylän kuumimmaksi kissaksi. Ennen kuin huomaatkaan, olet päässyt panemaan tosi monen kanssa ja löytänyt uuden (mutta yllättävän) kumppanin tai palannut eksäsi kanssa yhteen. Win-win!

3. Saa ylennys työpaikalla. Eihän sinulla edes olisi aikaa parisuhteelle. (Mutta uusien töiden lomassa tapaat hurmaavan tyypin, tai vaihtoehtoisesti huomaat että parhaan kaverisi dille veli tai oma paras mieskaverisi, jota pidit aina vähän dillenä (ks. seuraava kohta), onkin elämäsi rakkaus.) 

4. Huomaa, että paras kaverisi (joka sattuu olemaan komea, hyväkroppainen, hyvätuloinen ja huumorintajuinen nuorimies) onkin komea, hyväkroppainen, hyvätuloinen ja huumorintajuinen nuorimies, joka on kaikki nämä vuodet ollut sinuun rakastunut. 

5. Joudu lento-onnettomuuteen, joka pudottaa sinut ja eksäsi autiolle, mutta romantilliselle paratiisisaarelle, jolla löydätte toisenne uudelleen. Vaihtoehtoisesti lähde Intiaan tai Italiaan tai Barcelonaan syömään ja tapaa matkalla Javier Bardem.

+1. Hoida itsesi keskelle väärinkäsitystä, jossa joko esität ihmistä, kuka et ole, tai esität olevasi suhteessa ihmisen kanssa, kenen kanssa et oikeasti ole. Lempi leimahtaa samantien. 

Ajattelin ensimmäiseksi kokeilla viimeistä ja esittää vaikka Siwan kassaa, joka esittää olevansa suhteessa Javier Bardemin kanssa. Natsaiskohan?

Numeroiden sisällyttäminen kirjoitettuun kieleen on yksi vaikeimmista oikeinkirjoitusasioista. Siltä ainakin näyttää, jos on internetin monimuotoisuutta uskominen. Raivostuttavimmat esimerkit ovat seuraavien kaltaisia (tulet huomaamaan, että olen keksinyt nämä itse):

• Perinteisesti vuoden 12:sta kuukauden jälkeen tulee taas tammikuu, ihan joka vuosi, myös Moldovassa.

• Tämän trooppisen hyönteisen 6:densien tuntosarvien takana sijaitseva lisääntymistumake on luonnollisesti höyrymakkaran muotoinen.

• 39:eksällä unikonsiemenellä koristeltu briossi on pariisilaiskahvilan kuuluisin herkku.

• Pussieläinten punasolut kuuluvat niihin 5 000 000 000:iin solulajiin, jotka uudistuvat ananaksen tuoksun avulla.

....sekä kirsikkana kakun päällä tämä toissaviikolla ihka oikeasta internetlähteestä (gasp) poimimani esimerkkiotsikko:

Grand Theft Auto V:een järkälemäinen musiikkivalikoima

Tiedoksi, että V on GTA-yhteyksissä numero, ei kirjain. Ja oli se kumpi hyvänsä, ei sitä taivuteta noin. 

Kielipoliisin aiemmat päänsäryt täällä (osa 1) ja täällä (osa 2). 

Disclaimer: Kustaassa on viime aikoina käsitelty erityisen paljon ärsyttäviä asioita. Sellainen blogi tämä nyt vaan on. Ehkä joskus tulee vielä joku kiva päivän asu- tai sisustus- tai reseptipostaus (NOT).

7. "Ihanat aamukahvit kera voisarvien, nyt on siivous tehty ja matotkin pesty. Autokin korjattiin ja oli ihanan pitkä kävely kirpeässä syysilmassa. Josko sitä sitten pari siideriä med Janniqua Röppönen-Söderstring ;)"

En oikein osaa sanoa, mikä tässä ärsyttää. Ärsyttää vaan. Tämän kirjoittaja on muuten hyvin todennäköisesti se sama tyyppi, jolla lukee tiedoissa koulutuksen kohdalla "Elämänkoulu ;)"

6. "salilla"

Pienellä, ilman pistettä kirjoitettujen statuspäivitysten julkaisemisessa ei ole mitään pahaa, elleivät ne ole osa loppumatonta päivitysten sarjaa tyyliin kahvilla, salilla, suihkussa, bussissa, banaanilla, kotona, vessassa. Sitä varten on Twitter. Ja hashtagit. 

5. Lomalle lompsis!

Okei, on mahdollista. että lomastatuksissa ärsyttää kaikkein eniten se, ettei itse ole lähdössä lomalle, mutta tässä tapauksessa tarkoitan lähinnä tätä sanamuotoa. Lomalle "lompsauttaminen" täytyisi kieltää lailla. Ja kun tätä yrittää käyttää läppänä, se ei koskaan toimi. Just don't do it.

4. "Pakko jakaa XD"

Kyllä elämä on hankalaa, kun hassuja videoita ja meemejä on ihan pakko koko ajan jakaa Facebookissa. Minusta tuntuu, että minun on pakko käydä töissä, maksaa vuokra, syödä ja välillä peseytyä, mutta hyvin harva kissavideo on sellainen, että tuntisin, että minun on pakko jakaa se sosiaalisessa mediassa. (Toim. huom. Kissavideot on toki supercool. Niitä on joskus pakko näyttää kavereille.)

 3. "Olipa ihana bodypumppi aamulla, illalla vielä salsaan ja crossfittiin. Nyt sokerittomat venhättömät rasvattomat korianterismoothiet huiviin ja vihermehujen tekoon. Huomisaamu alkaa uinnilla ja voimistelusali on koko viikoksi varattu! Salil eka salil vika!"

Joo, liikunta on ihan kiva juttu. Ja joo, liikkumisen julkaiseminen nettikavereille voi toimia hyvänä motivattorina. Mutta mitä jos ei halua toimia kenenkään motivaattorina? Sinun henkilökohtainen liikunta-aikataulusi ei kiinnosta ketään. Tai no, ehkä jotakuta, mutta ei minua ainakaan. Enkä taida edes uskoa, että olet tosissasi. (Paitsi jos olet Musta Barbaari.) 

2. "Tänään selviää, muuttuuko mun elämä ikuisesti toisenlaiseksi!"

Jos et halua kertoa jotakin asiaa, älä kirjoita siitä Facebookiin. Piste.

1. "Voi ei :("

Tsiisus. Katso edellinen kohta. Jos et voi kertoa samantien mikä sinulla on hätänä, älä pane ihmisiä arvailemaan. Jos ihmiset eivät koskaan kertoisi mitään ilman, että joku kysyy, emme koskaan keskustelisi mistään. Minäkin vaan ennen lounastaukoa voihkisin ja mutristelisin ja hieroisin vatsanseuruani niin kauan, kunnes joku kysyisi, mikä mulla on. No nälkä. Jaxuhalit!

Lisäksi ärsyttävät lasten kakkapäivitykset, suomalaisten jatkuvat englanninkieliset statukset jotka on kirjoitettu väärin, mystiset mietelauseet ja omakehu. Pistä paremmaksi: mikä on ärsyttävin Facebook-status?

Jos palautat löytämääsi omaisuutta

Valittujen Palojen toteuttamassa empiirisessä kokeessa tiputeltiin lompakoita pitkin maailmaa ja katsottiin, kuinka suuri osa niistä palautetaan omistajalleen - rahoineen päivineen. Suurin osa rahapussin palauttaneista haastatelluista sanoi, että tietää, miten onnelliseksi palautettu tavara voi ihmisen tehdä, koska ovat joskus itse kokeneet saman. Mitä tästä opimme: karmapisteet saattavat näkyä kansainvälisessä mediassa jonakin päivänä, ja ne saattavat vaikuttaa siihen, luokitellaanko sinun kotikaupunkisi luotettavimmaksi (Helsinki) vai rikollisimmaksi (Lissabon).

Muuttoapu

Muuttoapuna olemisesta ropisevat ehkä parhaimmat karmapisteet. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lunastat pisteet kotiin tietynsävyiselllä puhelulla tai sähköpostilla (joidenkin kohdalla pelkkä karmakatsekin saattaa toimia) ja naps vaan! Oma muuttosi on hoidettu. Major karma.

Tarjoaminen

Karmapisteitä saa siitä, kun tarjoaa ruoan tai juoman vähäosaiselle (lue: opiskelevalle kaverille). Koska hän tarjoaa kyllä sitten, kun hän on töissä. (Tarkemmin ajateltuna tämä saattoi oikeasti toimia muutamia vuosia sitten, kun oli vielä olemassa sellainen asia kuin työpaikka, mutta nyt näyttää huonolta. Ei siis pisteitä. Tai joo, pisteitä, mutta karmanpalautusta voi olla turha odotella.)

Lohduttaminen

Kaverin ihmissuhde-sydänsuruja ja eroitkuja voi olla joskus raastavaa kuunnella (lohduttaminenkin voi käydä työstä), mutta siitä on luvassa MAJOR karmapisteitä. Kiitos siis kaverit, lupaan olla teille olkapäänä, jos ero joskus koittaa kohdallenne. Major-karmanpalautus-lupaus-ja-kiitos. 

Ystäväni oli luonani toissapäivänä keskellä päivää, ja katselimme sivusilmällä daytime-telkkaria (suosittelen). Ensin tuli ohjelma, jonka nimi oli Häät sulhasen tapaan, ja sen jälkeen toinen, jonka nimi oli Sisustus uusiksi miehen tapaan. Ystäväni alkoi vaatia vastaversioita näille ohjelmille, kuten:

• Autonkorjaus naisen tapaan (mies ajetaan viikonlopuksi strippiluolaan, ja sillä välin siippa toteuttaa mielitekojaan pariskunnan silmäterälle autotallissa)

• GTA V naisen tapaan (mies lähetetään pariksi päiväksi futiskentälle, ja sillä välin nainen pelaa hänen uusimmat pelikonsolipelinsä kotona loppuun niin hyvin kuin taitaa)

• Poikalapsen kasvatus naisen tapaan (mies pannaan viikoksi lähikapakan tiskille ja sillä välin hänen vaimonsa pakottaa yhteisen lapsen lätkäreenien sijaan balettikouluun, letittää tämän tukan ja ostaa tälle ponin)

Ja jotta muut ihmisryhmät eivät jäisi jyrkästä stereotypiajaottelusta paitsi, luodaan heillekin omat sarjansa: 

• Hurja remontti vanhusten tapaan (perhe survotaan pariksi viikoksi huvipuistohelvettiin, ja sillä välin heidän isovanhempansa yrittävät nostella maaliteloja ja vasaroita heidän asunnossaan)

• Arvostele mun illallinen lasten tapaan (vanhemmille lyödään käteen pari pulloa viiniä, ja sillä aikaa heidän taaperonsa kokkaavat avotulella toisilleen herkullisia pilttisoseita ja viihdyttävät katsojia yrittämällä käyttää itsenäisesti lusikkaa)

• Häät nuorison tapaan (ketään ei lähetetä minnekään, mutta sillä aikaa kuvataan, kun nuoriso juo tölkkikaupalla siideriä)

Ja kaikissa esiintyy tietenkin Tauski. Sitten näistä muodostetaan luonnollisesti omia supersarjoja, kuten:

• Hurjat remonttihääillalliset vanhusten ja nuorten tapaan Ranskassa

• Arvostele isännän ja koiran käytöskoulu naisen tapaan USA

• Näin teet Beverly Hillsin täydelliset lapsihäät Ruotsissa

Eikö sinullakin ole jo kiire television ääreen?

Kuva

Postasin Kustaan Facebook-sivuille viime tai toissaviikolla kuvan herkustani ruusukaalista (jonka kausi on vihdoin, pitkän odottelun jälkeen alkanut). Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun ystäväni kommentoi siihen "Yäk".

Ruusukaalista ei kuulu tykätä, mutta minäpä tykkään. Ja kovasti.

Muita ruokia, mistä tykkään (joista ei kuuluisi tykätä) ovat:

• Parsakaali

• Sipuli (myös raaka punasipuli salaatissa, josta syntyi kesällä toimituksen blogissa mielenkiintoinen punasipuligate)

• Pehmoinen, keitetty porkkana

• Voi (mielellään puolen sentin kerroksena minkä tahansa leivän päällä)

• Friteeratut kanapallerot kiinalaisessa ravintolassa (waaaaaa ne ovat herkullisia! mutta niin epäterveellisiä ja geenimanipuloituja ja ällöttäviä, että eihän niistä voi tykätä)

• Marie-keksit (kuulen jo sanumarian haukkovan henkeään, mutta sori, kun kaappi kaikuu tyhjyyttään ja kaverina on herkullinen maitokahvi, jopa kököt kuivakeksit ovat herkullisia. Ja ovat ne kyllä joskus muutenkin)

Asioita, mistä en tykkää, vaikka niistä selkeästi kuuluisi tykätä:

• Pizza (joo, tiedän, "miten se voi olla mahdollista", no on vaan, koska hamppari)

• Vaniljajäätelö (en ymmärrä sitä)

• Mansikkajäätelö (ei maistu mansikalta)

• Päärynäjäätelö (ei maistu päärynältä)

• Kookos (yritäpä etsiä hyvinvointiblogi, jossa ei neuvottaisi kookosjäätelön, -kakun, -rasvan, -leivän tai jonkin kookoksellisen derivaatan valmistusta)

• Tilli (ei sovi minnekään, ei edes uusiin perunoihin)

• Gerberoista (okei, tämä ei ole ruoka, mutta 90-luvun traumat, jolloin gerbera oli se "kiva" ja "erilainen" kukka tuoda ruusun sijaan esim. ripille päässeelle, ja jolloin tyttöjen hyllyt sekä ravintoloiden ja kahviloiden pöydät olivat täynnä niitä koeputkimaljakoita, joihin mahtui "kivasti" aina just yksi gerbera, ovat jättäneet minuun syvät arvet)

Mistä sinä tykkäät? Mistä et? Myytit kumoon!

1. Crossroads (2002)
No, okei, ei tämä nyt mikään suosikki ole, mutta jostain syystä olen nähnyt sen ainakin neljästi. Rakastan elokuvia, joissa on paljon tyttöjä, avoauto ja söpö, mutta fierce sidekick-mimmi (ööö miksi tuo kuulostaa ihan aikuisviihteeltä?).

2. Maid in Manhattan (2002)
Olen jostain syystä ihan naurettavan heikkona romanttisiin komedioihin, joiden pääosaa esittää Jennifer Lopez. En tiedä itsekään miksi, mutta jotakin siinä on. Voin katsoa elokuvan tosi monta kertaa, jos siitä löytyy kaksi asiaa: 1. romanssi ja 2. JLo. Ja tässä elokuvassa on sellainen ihanan vanhanaikainen väärinkäsitykseen perustuva tuhkimojuoni.

3. Clueless (1995)
Kaikkien makeover-highschool-teinielokuvien esikuva Clueless ei enää ole onneksi ihan yhtä nolo, koska siitä on niin kauan. Monet lentävät lauseet, jotka ovat saaneet alkunsa tästä elokuvasta, ovat edelleen viikottaisessa käytössäni (Whatever, Buns of Steel, As if etc). Rakastin tätä elokuvaa jo melkein 20 vuotta sitten - ja rakastan sitä edelleen, koska Paul Rudd. 

4. Mean Girls (2004)
Jennifer Lopezin lisäksi minulla on joku selittämätön Lindsey Lohan -fetissi. Mean Girlsin fanituksen olen kuitenkin onnistunut selittämään sillä, että elokuva on nerokkaan Tina Feyn käsikirjoittama (asia, jonka tosin opin vasta VUOSIA sen jälkeen, kun olin katsonut leffaa repeatilla, hups). Cluelessin kaiku soi kauniisti muuten tässäkin elokuvassa.

5. Miss Congeniality (2000)
Tämän elokuvan katsominen nolottaa ihan tosi oikeasti tosi paljon. En tiedä, mitä ajattelin, kun pätin tunnustaa sen täällä. Makeover-elokuvissa on jokin maaginen tenho, joka kietoo minut pauloihinsa. Ja niin on Sandra Bullockillakin. Syytän siitä elokuvaa While You Were Sleeping, joka on yksi ikuisuussuosikeistani (olematta nolo) ja jossa vaan sattuu olemaan Sandra Bullock. Miss FBI:ssa silmäkarkkia tarjoilee muuten herkullinen Benjamin Bratt (joka saattaa olla valtava osasyy suosiooni).

+1. Hush (1998)
Hush kutittelee sitä mukavaa ysärikohtaa sydämessäni ja on samalla oikeasti aika pelottava trilleri. Jotakin vaikutusta saattaa olla myös sillä, että elokuvassa on (aina ysäriluuta kivasti kutitteleva) Gwyneth Paltrow - ja hänen vastanäyttelijänään Johnathon Schaech, johon minulla oli major movie star crush pre-millennium-aikoihin. Sen sällin naama on graniitista veistetty. Sellaisesta tosi, tosi kuumasta graniitista, jolla on uskomattoman kauniit hampaat ja villit, vihreät silmät.

Noniin! Dish it out! Millaisia ovat teidän nolot leffasuosikkinne?

Kuva: Clueless say whaaaaat?

Sellaista olen tässä viime aikoina miettinyt, että kuka keksi marengin? Tai siis valkuaisvaahdon? On jo melko kaukaa haettua, että alkaa kurkkimaan kanan henkilökohtaisesta intimiteetistä pullahtaneen tuotteen sisään, mutta että osaa erotella sen osaset keskenään ja keksii vielä kaiken lisäksi ryhtyä vatkaamaan niitä? Nerokasta.

Oikeastaan koko kananmuna on melkoinen munanmuotoinen mysteeri. Miten se, joka on sen ensimmäisenä löytänyt, keksi, että sitä kannattaa syödä? Että siitä tulee keittämällä kova ja paistamalla herkullinen? Koska ekskjuusmii vaan, mutta raaka kananmuna ei kyllä houkuttele tutkimaan. Ainakaan makunystyröillä.

Itse asiassa kaikki leipomiseen liittyvä puuhastelu on yhtä suurta keittiöarvoitusta. Putosiko jollakin vahingossa jauhokulhoon vettä, hiivaa, öljyä ja suolaa? Ja sitten joku jätti kulhon yöksi kytevän nuotion päälle? Ja vahingossa voiteli sen kananmunalla? Ja sitten alkoi kutsua sitä leiväksi? En kyllä usko.

Olen myös usein miettinyt, että kuka hullu keksi syödä sieniä? Jotain sellaista, jota alkaa kasvaa pimeisiin, kosteisiin paikkoihin kuin home leivänreunaan? Sitäpaitsi todennäköisyys siihen, että se on ensi yrittämällä maistanut tatin sijasta esim. kärpässientä (hieman herkullisemman näköinen), on pelottavan suuri. Sama hämmennys pätee homejuustoihin. Herkullisiahan ne ovat, mutta kuka sitä on ensimmäisenä keksinyt popsia? Se haju! Huh. Siis really?

Jollain on täytynyt myös olla tosi kova nälkä, kun se on keksinyt, että katkarapuja voi syödä. Oikeanlainen ravunavaustekniikka on nimittäin tuskin löytynyt ihan heti. Eikä sellainen kyllä heti ensimmäisenä näytä siltä, että siinä olisi valtavia määriä syötävääkään. Snapsitkin keksittiin varmaan vähän myöhemmin.

Entä miten on laita sen japanilaisen pallokalan, jossa on vain promille syömiskelpoista lihaa? Kuka sitä joutui testaamaan? Ja kuka jaksoi kokeilla niin pitkään? - Oisko tää pala? - Hups. - Entä tää? - Hups. - No, entäs tämä sitten? - Hups. .... Ja. Niin. Edelleen. Tosi. Pitkään.

On maailmassa monta ihmeellistä asiaa.

Kuva: Minulla ei ollut kuvia marengeista. Nämä ovat suklaamuffinsseja. Eivät marenkeja. Yritän ottaa kuvia marengeista seuraavan kerran kun teen niit-- EN KOSKAAN.

Sain ihanilta New Yorkin -ystäviltäni tuliaiseksi pekonisuklaata (peklaata). Rakastan pekonia, ja minulla oli New Yorkissa tapana tehoilla siitä. Rakastan myös suklaata. Miksi niitä ei voisi yhdistää?

No öö siksi, että se on pahaa. Savun maku pinttyy poskinahkaan tuntikausiksi ja hampaiden väleistä löytyy epämääräisiä suolaisia paloja vielä aamullakin. Propsit Dylanille kahden maailman parhamman asian yhdistämisestä, mutta tällä kertaa en lähde mukaan, sillä:

Pikkuiset suolakurkut ovat tosi hyviä. Ja niin ovat Domino-keksitkin. En silti sijoittaisi suolakurkkutäytteisiin Dominoihin (Kurminot?). 

Majoneesi on älyttömän hyvää. Ja niin ovat muffinssitkin. Mutten kyllä söisi majoneesitäytteistä muffaria (Majinssi?).

Skumppa on suurinta herkkuani, ja niin on myös Baileys-likööri. En silti sekoittaisi niitä samaan drinkkiin (sen nimi olisi varmaan Mummun Toff--OKSENNUS.)

Ni.

Ja hei Stig Dogg, ehkä sun pitää nyt tehdä Vadelmasuklaa uusiksi. Pekonisuklaa, en pysty mä päättää, en tahtoisi kumpaakaan kyydistä jättää -- mutta jompikumpi on pakko, koska ne eivät sovi yhteen (fade out)

Joo, tiedän, 90-luvun helmiä on muitakin. Ja paljon. Mutta tässä puhutaankin 90-luvun muijista ja niiden musavideoista! Ja sellaisista helmistä, jotka uhkaavat välillä unohtua.

Gabrielle
Muistatteko ajan, jolloin artisti pystyi kuvaamaan kaikki musavideonsa niin, ettei hänen oikeaa, hiukan roikkuvaa silmäluomeaan näy? Jolloin musavideon pystyi kuvaamaan itämaisesti sisustetussa huoneessa ilman, että kukaan tanssii napatanssia tai näyttää pakaroitaan? Jolloin artisti pystyi käyttämään timanteilla koristeltua silmälappua (no, okei, se on kyllä huippucool milloin vaan)? Jolloin me kaikki luulimme, että artisti on sokea, vaikka hänellä onkin vain roikkuva silmäluomi? Kyllä. Helmi. 
http://www.youtube.com/watch?v=G5QPirQITZI
 

Lisa Stansfield
Muistatteko rumpukoneet? Ja superlyhyet tukat naisilla? Ja ajan, jolloin kauneuspilkkuja piirreltiin pitkin naamaa? Jolloin jokaisessa hyvässä biisissä piti olla jousiosio? Jolloin sininen luomiväri ja oranssi huulipuna näyttivät timantein valaistua tietä tulevaisuuteen? (Okei, tämä allaoleva biisi on vuodelta 1989, mutta se tuli varmana Suomeen vasta 90-luvulla. Kannattaa katsoa myös Never, Never Gonna Give You Up, jossa on nakun naisen lisäksi pääosassa vihkisormus ja lopussa hurja juonenkäänne eli (drumroll) miehen vihkisormukseton käsi.) 
http://www.youtube.com/watch?v=JVuuatjHGnY

SWV
Muistatteko ajan, jolloin tyttöbändin jäsenillä saattoi olla keskenään täysin identtiset vaatteet, eikä niitä oltu leikelty palasiksi kunkin yksilön kurvien mukaan (vrt. Destiny's Child muutamaa vuotta myöhemmin)? Jolloin jokaisessa hyvässä musavideossa oli hevonen, jolla mielellään ratsastettiin auringonlaskussa rannalla? Jolloin klisee ei ollut klisee, tai vaikka olikin, se oli järjettömän cool? Jolloin tyttöbändi saattoi sämplätä debyyttisinglensä remix-versiossa Michael Jacksonia? Jolloin biiseistä tehtiin remix-versioita? (Tiesittekö muuten, että allaolevan biisin "The S, The W, The V" -hokeman lausuu nuori Pharrell Williams?) 
http://www.youtube.com/watch?v=NOKd_et0A4o

Minun on ihan pakko hehkuttaa minun ja ystäväni viikon takaisia yhteisiä 30-vuotissyntymäpäiväjuhlia Helsingin Lapinlahden Omenapuutalolla (Suomen, maapallon, universumin).

Omenapuutalo on viehättävä pikkuinen puutalo Lapinlahden entisen mielisairaalan pihassa (kyllä, creepyä ja helmeilevää, kaikkea yhtä aikaa). Talo ei ole enää käytössä, mutta kaupunkilaisaktiivi vuokraa sitä juhlakäyttöön (hyvin pientä) korvausta vastaan. Herttaisessa pikku talossa ei ole juoksevaa vettä, mutta eksootillinen sisäpuucee löytyy. Kuten myös mahtava romu-ullakko (jonka seiniltä löytyy mitä muutakaan kuin alastonkuvia), iso piha ja yksi Helsingin parhaimmista sijainneista. Suosittelen mitä lämpimimmin!

Omenapuutalon vuokraaminen on edullista, mutta ainakin meidän kohdallamme sekavaa ja amatöörimaisen oloista. Se hoituu Omenapuutalon Facebook-ryhmän kautta. (Koen tarpeelliseksi kertoa, että tilasta löytyy stereot, vessapaperia, huonekaluja, keittiövälineitä ja paljon kertakäyttöastioita. Ettei kaikkea tätä tarvitsisi välttämättä itse roudata paikalle. Turhaan.) 

Mutta katsokaa, miten ihanat juhlat me saimme aikaiseksi:

 Lilyn toimitus kysyi tiistaina (Vitmistä inspiroituneena), mitä osaat tehdä hyvin. Well, since you asked...

• Olen aivan ilmiömäisen hyvä istumaan perseelläni ja katsomaan HIMYMin kaikki kahdeksan tuotantokautta putkeen.

• Olen uskomattoman hyvä välittämään tunteita kulmakarvojen avulla. Tämä taito minulla on ollut jo lapsesta asti, ja olen huomannut, että ainakin toisella siskoistani on se myös.

• Olen järkyttävän hyvä löytämään kaupungin tarjousskumpat. Ja tietenkin juomaan niitä.

• Olen hyvä matkimaan erilaisia aksentteja englanniksi. Parhaiten luonnistuvat englantia puhuva ranskalainen, ruotsalainen ja venäläinen. Opiskelen parhaillaan espanjalaista enkkuaksenttia. Saksalais-/itävaltalaishenkinen Schwarzenegger-imitaatio onnistuu muutamissa lyhyissä lauseissa kuten "Get down!"

• Olisin tosi hyvä rumpali, jos osaisin soittaa rumpuja. Vitsi, miten hyvä olisinkaan.

• Olen todella hyvä levittelemään ohuehkon hunnun tavaroitani pitkin asuntoa. Pari viikkoa sitten meillä käynyt espanjalaisvieras ihmetteli ääneen, missä kaikki poikaystäväni tavarat ovat. Sanoin, että se ei tarvitse mitään, kun sillä on minut.

• Olen valtavan hyvä nappaamaan viheltelystä kiinni. Aina, kun joku viheltelee, minun on myös pakko ryhtyä vislailemaan. Yleensä jotain toista biisiä, ja niin ärsyttävästi, että toisen on pakko lopettaa tai liittyä minun viheltelyveisuuni.

Missä te olette hyviä?

Huomio: penaali tarkoittaa tämän blogikirjoituksen yhteydessä ainoastaan kynäkoteloa. Kirjoittaja ei vastaa termin soveltamisesta. 

Minulla oli eilen tämän syksyn ensimmäinen opiskelupäivä. Sunnuntai-iltana reppua pakatessani tulin siihen tulokseen, että minun on pakko ostaa uusi penaali. 

Näet varmaan, että penaalissani on kuva Nalle Puhista. Se kertonee minusta sen, että olen tarpeeksi vanha tykkäämään avoimen retrosti lastenohjelma-paraphernaliasta, mutta tarpeeksi nuori, että se on vielä coolia (14-vuotias). Nallepenaali (täysin tahaton sananmuunnos, ei tule toistumaan) kertoo minusta toisaalta myös sen, että olen laiska, sillä 16 vuotta myöhemmin minulla on edelleen sama, reikäinen nallepenaali (hups).

No, eilen lähdin sitten koulupäivän päätteeksi penaaliostoksille. "Helppo nakki", ajattelin, "minähän en ole penaalimielessä kovin nirso". Tai niin minä luulin. Tiesitkö, että rimpula kangaspenaali saattaa maksaa 8 euroa? Eikä penaalien go to -paikka olekaan enää välttämättä Tiimari? Täti hämmästelee.

Penaalivalikoima oli kaikkialla niin luokattoman surkea, että etsin penaalia Helsingin keskustassa kaksi tuntia. Kyllä, näin ovat muuttuneet meidän aikojemme penaalit. En voinut ostaa Angry Birds -penaalia, koska Angry Birds. Enkä Spidermanpenaalia, koska 30-vuotias. Enkä vaaleanpunaista karvapenaalia, koska minulla on jo ollut sellainen (ja koska 30-vuotias). Ja yhtäkkiä penaalivalinnasta tulikin astetta vaikeampi, sillä siitä kehkeytyi taas uusi tapa lokeroida ihmisiä:

Marimekon pussukkapenaalin omistaja on suomalaista designia arvostava tyttö, jolla ei ole varaa suomalaiseen designiin muun kuin penaalien, keittiöpyyhkeiden tai jääkaappimagneettien muodossa. Tai kuka tahansa 80-luvulla syntynyt.

Urheiluaiheisen penaalin omistaja on printtipaitoihin pukeutuva 8-vuotias poika tai joku, joka ei ole ostanut penaaliaan itse. Se on saanut sen joltain tai voittanut sen omakotiyhdistyksen pikkujoulujen arpajaisista (niistä, joissa minä voitin markiisinpesunestettä - markiisinpesunestettä, mitä se edes on? - ja Scorpiota. For men).

Peltikotelopenaalin omistaja on kotelon kuvioinnista riippuen teini-ikäinen tyttö (Hello Kitty -kuviointi) tai viileä graafikkohipsteri (kuvioimaton peltirasia) tai villeihin 60-luvun kuoseihin pukeutuva hippityttö (vanha kahvipurkki, ompelurasia tai sikarilaatikko penaalina, ks. myös Marimekon pussukkapenaali). 

Puukotelopenaalin omistaja opiskelee arkkitehdiksi ja on superjärjestelmällinen. Se on varmaan myöskin veistänyt sen laatikon ihan itse. "Vau".

Whatever-penaalin omistaja on mitä todennäköisimmin insinööri, jolle penaali on vain välttämätön pakko kynien säilyttämistä varten ja joka mielellään kantaisi lyijärinsä vaikka Alepan kassissa, jos se olisi yhtään kätevämpää. Sen penaalissa saattaa huomaamatta lukea jotakin noloa kuten Unicorns Are The Best tai Bitch Be Slappin'. Sillä voisi olla myös robottipenaali (Tiimarista), jonka minäkin ostin (jossa lukee I Love Computer Games): 

Se siitä. Tämän enempää penaaliasiaa minulla ei ole.

(Kuinka moni pelasi sananmuunnosbingoa tätä lukiessaan? Ai. No lue uusiksi?)

 Hyvää 30-vuotissynttäriä minulle (ja 1-vuotissyntymäpäivän lähimaastoa Kustaalle)! Kirjoitin viime vuonna synttärinäni (ja neljännessä Lily-postauksessani ever) siitä, että isi on huippu. Tänä vuonna toistan itseäni, nimittäin katsokaa, mitä sain häneltä lahjaksi:

Kehystetyn The New Yorker -lehden kannen vuodelta 1976, jonka isäni kertoi nyysineensä nimeltämainitsemattoman kunnan kaupunginkirjastosta vuosia ennen syntymääni. Ilmainen lahja, ehkä. Kallisarvoinen lahja, takuulla.

Kiitos isä! Ja äiti! Te olette huippuja!

Sain Sunday Blondie -Hannalta ystäväkirjahaasteen viime viikolla. Olen joskus überlaiska täyttelemään näitä, sillä ne ovat monesti huipputyöläitä ja niin pitkiä, ettei niitä tahdo oikein edes jaksaa lukea. Tämä oli onneksi kuitenkin mukavan kompakti, joten täältä pesee:

1. Minkälainen olit 18-vuotiaana?
Hmm. No, 18-vuotias. Olin pettynyt, koska olin kuvitellut, että kaikki käyttävät 18-vuotiaina (=aikuisena) jakkupukuja. Itsehän otin jakkupukuihin varaslähdön jo 12-vuotiaana ja pukeuduin kuudennen luokan kevätjuhlaan Jackie Onassikseksi. Not kidding.

2. Mitä olet oppinut itsestäsi ja elämästä menneiden vuosien aikana?
Huh, melkoinen kysymys. Nyt on paineet, että tähän pitäisi kirjoittaa joku syvällinen oivallus ja opettaa muillekin jotain, mutten pysty (em. paineiden vuoksi), joten vastaan, että olen oppinut sen, että omaa kyynerpäätään on oikeasti ihan mahdotonta nuolaista.

3. Onko äiti aina oikeassa?
Kyllä se yleensä taitaa olla. Paitsi, jos sillä vaikka sattuisi olemaan asiakas, jonka kanssa se on eri mieltä. Nehän on yleensä oikeassa?

4. Lempi mietelauseesi? (Elokuvasta, kirjasta, laulun sanoista...mistä tahansa!)
Luulen, että mun all-time suosikkibiisi on Duran Duranin Rio (ensi viikolla tai tänään illalla saatan olla tosin eri mieltä). Olen aina tykännyt siinä olevasta lauseesta “It means so much to me, like a birthday or a pretty view”. Koska se on ihan älytön.

5. Voitko sanoa olevasi 100% tyytyväinen itseesi sellaisena kuin olet?
Hell no! Lähempänä 2 %. Mutta en kyllä anna sen häiritäkään. Ainakaan ylenmääräisesti.

6. Miten suhtaudut median ja yhteiskunnan luomiin ulkonäköpaineisiin?
V*tuttaa ja ankarasti. Toisaalta uskon, että luon ihan itse pahimmat demonini. Ei ole esimerkiksi kenenkään muun kuin itseni vika, että pelkään luonnonvesiä siksi, että uskon vakaasti törmääväni niissä ennen pitkää ruumiisiin. Sehän on jo ihan tilastollisestikin täysin ymmärrettävää (NOT).

7. Anna kolme syytä, miksi on ihan huippua olla nainen.
Öh, voin antaa vaikka biljardi syytä. Mutta top kolmoseen menevät pehmeä iho (lälläslää, pojat), luonnollinen ylivertaisuus (lälläslää, universumi) ja oikeus lällätellä vielä aikuisenakin. Booyah!

8. Miten piristät arkeasi?
Tähän pitäisi varmaan laittaa jotain että "joogaan, leivon raakasuklaakakkuja ja puristan itse mehua" mutta kyllä minä ostan pussillisen sipsejä, valtavat määrät vissyä ja tuijottelen sen hetken suosikkirealitya (olen myös heikkona kynsien lakkaukseen. En voi koskaan olla ilman kynsilakkaa, ja sen levittely on lempparipuuhiani). Tai vaihtoehtoisesti suukottelen kotisälliäni. Ehkä teen kaikkia yhtä aikaa.

9. Jos saisit halata juuri nyt jotakuta, ketä halaisit ja miksi?
Siskoni Emmin lapsia. Koska ne ovat ehkä siistein asia maailmassa. (Tällä hetkellä. Sitten kun ne kasvavat rasvatukkaisiksi, kiroileviksi teineiksi, jotka pukeutuvat vaatteisiin, joita en ymmärrä, on joku muu takuulla siistimpi.) Haluaisin myös aina halata ystäväni Sadun poikaystävää Mattia, koska sillä on maailman paras hali. Jos tapaamme Mattia tyttöporukalla, kilpailemme siitä, kuka saa ensimmäisen halin ja kenellä on tapaamisen jälkeen suurin halisaldo.

10. Anna minulle kolme elämänohjetta.
Olen uskomattoman epäpätevä jakamaan neuvoja yhtään kenellekään, enkä pidäkään ihmisten neuvomisesta läheskään yhtä paljoa kuin myötätuntoisesta jeesmieheilystä. ....mutta kyllä minultakin kaikesta huolimatta löytyy muutama pseudoviisauden sana.
Ole kiva. On paljon kivempaa, kun on kivempi. Oikeesti.
Puhu. Niin parisuhteessa, työssä kuin vieraiden ihmistenkin kanssa. Et koskaan tiedä, ketä saatat auttaa sanomisillasi - tai kuka voi auttaa sinua sanasi kuultuaan. Ajatukset muuttuvat asioiksi, kun ne päästää ulos.
Pidä huolta hyvästä ryhdistä ja istu niin vähän kuin mahdollista. 23-vuotiaana ensimmäiset oireet välilevyn rappeumasta saaneen sanaa kannattaa kuunnella.

P.S. Lapsuuden ystäväkirjani sisäsivuilta löytyvää herkkää runoutta voi ihastella täällä. 

Itse haluan heittää haasteen Rimakauhua ja rahkapiirakkaa -Minnalle (anteeksi muuten, mulla on vieläkin vastaamatta sun yhteen haasteeseen!), Fitness Führer -FFFifille ja Pilkku otsassa -Laurellalle. Kysymykset kuuluvat näin:

1. Kerro itsestäsi jokin asia, jota emme blogisi perusteella ehkä vielä tiedä.

2. Kuvitellaan, että sinut tuomitaan vankilaan. Minkä rikoksen olet tehnyt?

3. Mihin tv-sarjaan olet koukussa ja miksi?

4. Millainen tietokoneen tai puhelimen taustakuva sinulla on ja miksi?

5. Mitä sinulla on aina jääkaapissa? Miksi?

6. Mikä kirja mielestäsi kaikkien pitäisi lukea ja miksi?

7. Kuka on suosikkihenkilösi maailmassa (perheenjäsen, puoliso, julkisuuden henkilö, kuvitteellinen hahmo.. kuka tahansa)?

8. Jos sinulla olisi nimikkodrinkki, mitä siihen tulisi ja miltä se maistuisi?

9. Mikä oli ensimmäinen ostamasi cd-levy (tai kasetti)?

10. Mikä on ihan ehdoton suosikkiblogisi Lilyssä ja miksi?