Blogiini tullaan edelleen ylivoimaisesti eniten hakusanoilla vitsejä, hyviä vitsejä ja hyvät vitsit. Kansan pitää saada se, mitä kansa tahtoo, joten täältä pesee: vitsejä (niiden hyvyydestä en mene takuuseen), vaikka joulupöytään:

(Linkit aiempiin vitsijuttuihin postauksen lopussa!)

Vitsieni jokapäiväinen, erittäin kriittinen yleisö. Tuolle vasemmanpuoleiselle ei mene mikään kasku läpi.

Miten ahven kutoo lapsilleen villapaidat? Kalapuikoilla.

Mitä laivan työntekijä pukee päälleen mennessään töihin? Alusvaatteet.

Mikä on turvallinen vaihtoehto autolle? Hevonen.

Aukio jolla manspleinataan kaikkein eniten? Elielinaukio.

Mikä on koomikoiden työehtosopimus? Pila-TES.

Kuka on maailman pahin narkkari? Aurinko. Se saattaa olla puolikin vuotta ihan pilvessä.

Mitä muistisairas meksikolainen sanoo? Guacamole.

Mitä Jeesus sanoi noustessaan viimeiseltä ehtoolliselta? Sori äijät, pitää ottaa pienet välikuolemat.

Mikä on maailman chillein eläin? Yo zen.

Miksi merirosvot ajoivat karille? Koska Kari on hyvä tyyppi.

Mitä turkulainen sanoo japanilaisessa ravintolassa? Misokeitto.

Mitä kala tekee tupakkatehtaassa? Sätkii.

Mies meni naamiaisiin pukeutuneena t-paitaan ja pussihousuihin. Mikä hän oli? Teepussi.

Espanjassa lapsille annetaan härkätaisteluopetusta. Oppiipahan olee.

Mitä tapahtui kun arkkitehdille kävi vahinko? Oli käytävä vessassa.

Mistä rallikuskit saavat ruokaa? Erikoiskokeilta.

Jos on kolme karhua, joista kaksi lähtee pois, mitä jää jäljelle? Jääkarhu.

Mikä on maailman paras vihannes? Best selleri.

Ja koska (meillä) on joulu, loppuun vielä muutama sesonkivitsi:

What did 50 Cent say to his grandma when she gave him a sweater for christmas? Gee, you knit?

Mikä on majavan lempijoululaulu? Joulupuu on nakerrettu.

Mikä on narsistin lempijoululaulu? Mää oon niin kaunis.

Mikä on kirjastonhoitajan lempijoululaulu? Hiljaa, hiljaa.

Miten koira löytää joululahjat? Google-haun avulla.

Kuinka paljon koiranpentu jaksaa syödä kinkkua? Pienen haukun verran.

Miksei joulupukki jää eläkkeelle? Eläkettä on karttunut vähän huonosti, kun tekee töitä vain yhden päivän vuodessa.

Mitkä ovat hienoimmat jouluvalot? Jouluvieraiden autojen perävalot.

Lapset kinuavat jouluksi koiraa. Yleensä meillä on ollut kyllä kinkku, mutta menköön tämän kerran.

Tsekkaa myös nämä jutut…

Minä olen tänään 40-vuotias! Kirjoitan aina vauvan kuukausipostauksiin että kylläpä aika kuluu nopeasti, ja omalla kohdalla tuntuu kyllä aika samalta. Yhtä aikaa tuntuu myös ihan eriltä: asiat tuntuvat tapahtuneen sekä eilen että ikuisuus sitten, tiedättekö, että vastahan minä eilen vielä maksoin jäätelöni markoilla, mutta siitä että olin vielä raskaana? Siitä on ikuisuus.

Oon aina aiemmin ajatellut, että juhlin synttäreitä ihan täysiä siksi, etten tiedä, saanko koskaan lapsia, joihin kohdistaa kaiken juhlaenergian. No nyt oon saanut! Ja täytyy kyllä sanoa että juhlaenergia – ja ihan kaikenlainen energia – on valitettavasti melko nollissa. Lisätään lahjatoiveisiin: energia (juhla-, jos on). Lahjatoivelistalta löytyy jo: jaksaminen, vauvan nauru, paistettu juustokakku ja se että joku vaihtaisi lakanat.

Viralliset synttäripotretit otti taas kerran Eino Nurmisto.

Nelikymppispäiväni on juhlaa täynnä – aloitin sen aamulla synnytyksen jälkitarkastuksella. #treatyourself ja niin edelleen. Sitten menin kotiin imettämään, pumppaamaan (yritän kasvattaa maidontuotantoani) ja vaihtamaan vaipan. Sanoinko jo että #treatyourself? Käydään varmaan jossakin juhlalounaalla, pestään pyykkiä ja sensellaista. Sussu on tänään vapaalla töistä, joten saadaan viettää koko päivä kahdestaan. Tai siis kolmestaan! Vauvakaan ei mene tänään töihin. Heh.

Ai niin – minun piti kirjoittaa tämä juttu niin ettei vauva olisi pääosassa. Se on vaikeaa!

Miltä minusta tuntuu täyttää neljäkymmentä? Ihan hyvältä. Vähän erikoiselta, koska minusta ei tunnu nelikymppiseltä. Mutta en kyllä tiedä miltä nelikymppisyyden pitäisi tuntua. Salkunkahvalta kämmenessä? Jakunnapilta kauluksessa? (Ala-asteella luulin, että lukiolaiset käyttävät jakkupukuja ja kantavat tavaroitaan salkuissa. Nyt taidan ajatella että nelikymppiset tekevät niin?) Kolotukselta nivelissä ja jumeilta selässä se kyllä tuntuu, mutta siltä musta tuntui jo 25-vuotiaana, joten nuori on fiilis. Woop woop!

Rehellisesti sanottuna minua vähän harmittaa, etten jaksa, ehdi tai pysty tekemään syntymäpäivästäni tänä vuonna niin isoa numeroa kuin yleensä. Olin ajatellut, että juhlisin nelikymppisiäni koko vuoden ja jotenkin räjähtävästi, ja että kaikki olisi yhtä hemmottelua ja nautintoa. Mutta tuo asia-joka-ei-saanut-olla-tämän-postauksen-pääosassa pikkuisen hidastaa nauttimista. Se tuo toki toisenlaisia ilon ja nautinnon ja täyttymyksen tunteita mun elämään, mutta sellainen kirkas bileinto ymmärrettävästi hiukan kärsii. Mutta en minä kyllä tiedä miten minä tätä juhlavuotta parhaiten edes juhlisin. Ehkä vauvan saaminen on aika hyvä tapa!

On sillä lailla muuten hyvä saada lapsi juuri tähän hetkeen, koska juhlimme pyöreitä synttäreitämme aina samana vuonna. Siksi vauvakin kasvaessaan ehkä muistaa, minkä ikäinen sen äiti on (muistatteko sen vaiheen elämästä kun ei tiennyt minkä ikäisiä omat vanhemmat ovat? Nyt olen itse ainakin hyvin tietoinen heidän ikävuosistaan). On hauska ajatella, että kymmenen vuoden päästä, kun täytän viisikymmentä, lapseni täyttää kymmenen. Ja kun sanon ”hauska”, tarkoitan että shiiiiieeeeettt viisikymmentä???

No mutta – koska minä olen tällainen nelikymppinen kiireinen perheenäiti, teen tämän postauksen samalla tavalla kuin vauv… ei kun siis Voldemortin kuukausipostaukset: palleroina.

40-vuotias minä

• miettii edelleen säännöllisesti, mikä olisi sellainen kiva yökerho missä pääsisi vähän tanssimaan, vaikkei koskaan käy yökerhoissa

• on älyllisesti niin taantunut että pelaa nykyään iltaisin puolisonsa kanssa pääkaupunkipeliä. Se on “kiva” “peli” jossa mietitään että voi saakeli en enää tiedä minkään maiden pääkaupunkeja

• on ihan yhtä epävarma ja pihalla kuin ennenkin, jopa enemmän, koska nyt epävarmuuskierroksia lisää latautunut äitiys

• ei vieläkään oikein tiedä mitä haluaisi tehdä isona

• mutta on kuitenkin aika onnellinen, em. puoliso ja Voldemort liittyvät vahvasti

• haluaisi olla ihminen, joka lukee fyysisen lehden aamuisin, muttei ole edes avannut Hesarin sovellusta viikkoihin (em. “kiva” “peli” varmaan helpottuisi jos avaisi sen joskus)

• ei voi olla vieläkään kääntämättä päätään kun kuulee skeittilaudan äänen (näin juuri tällä viikolla meemin jossa sanottiin jotain että ”I want a girl so loyal she doesn’t even turn her head when she hears a skateboard”) vaikka kohta se on hänen lapsensa josta se ääni tulee

• eivvv en keksi enää mitään.

This is 40!

Järjestin viime viikolla vitsikeräyksen Nenäpäivän hyväksi. Keräsin vitsejä, julkaisin niitä instassa ja lupasin lahjoittaa jokaisesta hyvästä euron hyväntekeväisyyslippaaseen – ja kehotin toki myös muita tekemään niin. Sain lukuisia naurettavia vitsejä, ja sen jälkeen minulta on pyydelty, aneltu, suorastaan itku silmässä epätoivoisna vaadittu, että säästäisin vitsit jonnekin. Aika on tullut, behold all ye jokesters! Tässä ne nyt ovat (tästä puuttuu pari härskiä vitsiä jota en kehtaa julkaista omaa nimeäni kantavalla nettisivulla, mutta lohdutukseksi mukana myös muutama bonus, joita en instassa julkaissut):

Tykkään ajatella että laulan tässä peilikuvalleni Hansonin Mmmbopia ja sehän on aika hyvä biis- eikun vitsi.

Mikä on pienempi kuin sushi?
Ketthu.

Mitä japanilaisvanhempi sanoi lapselleen?
“Älä kiroile tai pestään sushi saippualla!”

Mitä sushi sanoi mehiläiselle?
”Wasabii”

Mikä on kirjolohen äidin nimi?
Pirjolohi.

Kuka on Maija Mehiläisen isä?
Faija Mehiläinen.

Mitä luuranko sanoo toiselle?
“Ai sinäkään et pysynyt nahoissasi!”

Where did Napoleon keep his armies?
In his sleevies.

Missä Rauni on?
On piilossa viidakon, suojassa temppelin Rauni on.

Mitä norsu sanoo toiselle ennen tappelua?
Nyt saat kärsiä!

Kumpi puoli kissasta on karvaisempi?
Ulkopuoli.

Miksi kutsutaan Omega 3 -yliannostusta?
Omegadethiksi.

Mitä nolla sanoi kasille?
”Kiva vyö.”

Mitä juusto sanoo katsoessaan itseään peilistä?
”Halloumi!”

Mitä Kimi Räikkösen vaimo sanoo, kun Kimi rymyää baarista kotiin puoliltaöin?
”Kimi, Kimi, Kimi – the man of the midnight.”

Kuka vetää lintujen AA-kerhoa?
Selvä pyy.

Kuka on matematiikan supersankari?
Seitse-Män.
(Tai sin costaja.)

Jos sulla on iso hauis ja olet fiksu, mikä olet?
Habanero.

Mitä puu tekee puukäsityötunnilla?
Hyllyy.

Kolme suomalaista meni metsään. Yhdellä oli kirves ja toisella saha. Mikä kolmannella oli?
Ientulehdus. Joka kolmannella suomalaisella on ientulehdus.

Miksi huutokauppakeisari syö pullaa sateessa?
Ei keliakia vaivaa.

Lääkäri ja hoitaja hoitivat potilasta. “Tunnetko pulssia?”, kysyi lääkäri. Hoitaja vastasi: “En, kuka hän on?”

Mitä Bob Dylan syö kuolinvuoteellaan?
Knock knock NAKIN on heaven’s door.

Mikä on Batman ranskaksi?
Le pakkomies.

Mitä ärrävikainen Jeesus sanoi ristillä?
Ei naulata!

Miksei Jeesuksella ollut paitaa kun hänet ristiinnaulittiin?
Koska rikoo on ristillä ruma.

Mitä kaksi peppua tekee puskassa?
Vakoilee.

Mitä eroa on nunnalla ja kahvipannulla?
Toinen on pannu.

Mitkä ovat Mikki Hiiren ulospäinsuuntautuneiden veljenpoikien nimet?
Ekstro-Mortti ja Ekstro-Vertti.

Mikä on hamsterin ja kanin yhdistelmä?
Kanisteri.

Mitä kommunistikissa sanoo?
Mao.

Mitkä ovat savolaiset lammasjuhlat?
Kilipailut.

Minkä jääkiekkopalkinnon saa nopeiten?
Stanley kipin kapin.

Mistä tietää että jääkaapissa on jääteetä?
Sen vaan icetea.

Miksi fazer ei voi perustaa jääkiekkojoukkuetta?
Koska ne tekee liikaa Omareita.

Millä lekuri kuuntelee mahan ääniä?
Vatsamelukuulokkeilla.

Miksei dinosaurukset taputa?
Ne on kuollu.

Rakas joulupukki. tahtoisin lahjaksi uuden perseen. Vanhassa on reikä.

Lopuksi haluan vielä lisätä loppukesästä itse keksimäni vitsin:
Jos laitat vapahtajan arkkuun, mitä sinulla on?
Jeesus kirstus.

Kiitos kaikille vitsejä lähettäneille ja lahjoittaneille! Ymmärtääkseni lippaaseen kertyi huimat 909 euroa (joista vain noin 37 oli minun)! Mahtavaa!

Jos perheessäsi tai lähipiirissäsi on lapsia, joilla on omat puhelimet, haluan antaa vinkin: mene Whatsappiin ja klikkaa kaikki keskustelut näyttävän näkymän alalaidasta kohtaa “tila” (tai englanniksi “status”). Pääset todennäköisesti kiinni happoisimpaan somesisältöön maailmassa (happoisimpaan ilman että sen tekeminen on vaatinut yhtään happoa oikeasti).

Whatsapp-tila on kuin Instagram Story: sarja kuvia tai videoita, joihin voi piirtää tai kirjoittaa, ja jotka katoavat näkyvistä 24 tunnin kuluttua siitä kun ne on julkaistu. Tilat näkyvät Whatsapp-kontakteillesi. Empiirisen, pseudotieteellisen tutkimukseni mukaan Whatsapp-tilat ovat erityisesti alakouluikäisten lasten ja eläkeikäisten setä- ja tätihenkilöiden suosiossa, ja sisältö on sen mukaista: kiertokirjeitä (lähetä tämä kuva sun kaikille kontakteille), tehtäviä (lisää tähän kuvaan keltainen emoji), konformisuustestejä (laita tämä sun tilaan jos sinäkin vihaat koronaa/tykkäät pupuista/haluaisit olla Liesl sound of musicista) ja uhkavaatimuksia (jos et laita tätä kuvaa sun tilaan, jotakin kauheaa tapahtuu kuten esimerkiksi se että uhkailija näkee ettet laita sitä sun tilaan omg ihan kauheaa). Tilan nähneet ihmiset näkyvät tilan luojalle aikajärjestyksessä, joten monet tehtävätilat saattavat perustua myös eräänlaiseen kronologiseen hierarkiaan eli niiden katsojien järjestykseen (mitä ensimmäinen näkijä sinulle merkitsee / miten reagoisit, jos ensimmäinen näkijä kuolisi).

Ja jos lähipiirissäsi ei ole puhelimellisia lapsia – tai jos heidän tilansa sattuvat olemaan juuri tällä hetkellä tyhjät, huoli pois. Olen ottanut talteen koko liudan whatsapp-tiloja 10-vuotiaalta siskontytöltäni. (Seitsemänvuotias siskonpoikani sai juuri puhelimen ja on tehnyt tähän mennessä ehkä kolme tilaa. Yhdessä niistä oli sininen taustaväri ja teksti “MITÄ ASIAA”. Odottelen, jos häneltä alkaisi tulla kiinnostavampaa tilasisältöä.)

Katso ja ihastele:

Ethän halua, että kukaan luulee, että välität pupuista ALLE YHDEN PROSENTIN.

Klassinen tehtävätila, jolla voi kertoa kuuluvansa koronaa vihaavaan heimoon.

Ees 60 %. Mp.

Tilalla voi nähtävästi myös välttää koronaviruksen.

Tehtävätilat voivat sisältää hankalia haasteita. (Ks. myös seuraava kuva.)

Jouduin siskontyttäreni whatsapp-tilahaasteen uhriksi vain siksi, että satuin olemaan kolmas näkijä. Epää.

“Nään jos katot”. Uhkaavaa.

Toisinaan whatsapp-tiloista huomaa melko selkeästi, että ne ovat alakoululaisten tehtailemia.

Whatsapp-tilageimissä erotetaan jyvät akanoista ja kovikset nössöistä.

Tästä whatsapp-tilasta voimme oppia kolme asiaa: 1. laatu ei selkeästikään ole whatsapp-tilakuvia määrittävä tekijä. 2. 10-vuotiailla on tylsä elämä. 3. CC tarkoittaa “cute couple”.

Tartuin syöttiin ja lähetin siskontytölleni “juu”.

Minut saatiin heti nalkkiin, mutta onnistuin puhumaan tieni ulos uhkavaatimuksesta. (P.S. Hän vastasi 13.)

Parasta.

Ihmisillähän on tapana kehuskella saavutuksillaan: onnistumisilla, menestyksellä tai lahjakkuudella. Työmenestys (“sain ylennyksen”) tai urheilusaavutus (“nostin kymmenen kiloa penkistä” tai kuinka paljon penkistä nyt nostetaan, en tiedä, en ole ikinä nostanut penkistä muuta kuin itseni) ovat hyviä esimerkkejä – yleensä ihmiset lesoilevat asioilla, joista ovat ylpeitä. Asioilla, jotka saavat heidät näyttämään paremmilta muiden silmissä (no okei kymmenen kiloa penkistä ei kyllä taida saada ihmistä näyttämään kovin hyvältä).

Kirjoittaja leveilee tässä sillä että on huono poseeraamaan kuvissa ja sillä ettei tiedä, kuinka paljon penkistä nostetaan. Leso.

Mutta aina välillä jotkut meistä ylpeilevät kummallisilla asioilla, sellaisilla jotka eivät anna meistä hirveän hyvää kuvaa – oikeastaan päinvastoin. En tiedä, onko tämä suomalainen ilmiö. Ehkä olemme niin tavattoman vaatimaton kansa, että meissä sikiää vastustamaton tarve saada itsemme näyttämään mahdollisimman huonoilta. Siksi me toisinaan lesoilemme epäsaavutuksilla: sillä, miten noloja, huonoja ja epäonnistuneita olemme. Kutsun tätä antikehuskeluksi.

Antikehuskelu tapahtuu tavallisessa keskustelussa niin, että keskustelukumppani mainitsee jonkin epäsaavutuksen, esimerkiksi

“Olin eilen niin naamat etten muista mitään”,

ja antikehuskelija tarttuu siihen kertomalla samanteemaisesta epäsaavutuksestaan – mutta korottaa oman kokemuksensa keskustelukumppanin kokemuksen ylä(vai onko se sittenkin ala)puolelle, esimerkiksi:

“No hei mä oon nytkin niin naamat etten edes tiedä kuka sä olet”.

Tärkeintä ei ole se, mitä sanoo, vaan se, että on aina vähän huonompi ja epäonnistuneempi kuin alkuperäinen keskustelija, ja oikein leveilee sillä. (Vrt. tvshopmainen eikä-siinä-vielä-kaikki -ajattelu.)

Ajattelet ehkä, että vttu miten ärsyttävää tuo antilesoilu on. Ja olet tavallaan ihan oikeassa, kuka nyt kehuskelisi epäsaavutuksillaan? Mutta toisaalta minä uskon, että antikehuskelun perimmäisenä tarkoituksena on toisen jalustalle nostaminen ja lohduttaminen. Antikehuskelija ilmaisee keskustelukumppanille, että hei, ei se mitään että sinä epäonnistuit, olemme kaikki vähän huonoja. Ja koska minä olen vähän huonompi kuin sinä, sinä olet itse asiassa aika hyvä.

Tavallaan itsensä antikehuminen on siis kohteliaisuus. Sillä tavalla todella vittumaisesti ja kieroutuneesti.

Ehkä sinäkin tunnistat antikehuskelijan omasta lähipiiristäsi (tai itsestäsi, jos tuuri käy) näiden esimerkkien avulla. Antikehuskelijat lesoilevat usein sillä…

…kuinka vähän ne ovat nukkuneet:

“Siis mä nukuin viime yönä varmaan vaan jotain kolme tuntia.”

“No hei mä nukuin kolme MINUUTTIA ja näin senkin ajan vaan painajaisia.”

…kuinka nälkä niillä on:

“Kauhea nälkä, oon syöny tänään vaan yhden jugurtin.”

“No hei mä en oo syöny ku sormiani ja niissä on päiväys takuulla menny.“

…kuinka jäykät niiden lihakset ovat:

“Mun lihakset on niin jumissa että mun hieroja nauroi mulle.”

“No hei mä oon niin jumissa että mun hieroja joutu ITE menee hierojalle sen jälkeen ku se hieroi mua.”

…kuinka huono onni niillä on parisuhderintamalla:

“Kävin eilen tosi huonoilla treffeillä. Deitti puhui ruoka suussa ja piereskeli.”

“No hei mä vasta huonoilla treffeillä kävinkin: NIITÄ EI OLLUT. Ei ole ollut kolmeen vuoteen. Pääsispä edes jonkun piereskelijän kanssa syömään.”

…kuinka vähän rahaa niillä on (ja kuinka tyhmiin asioihin ne sitä käyttää):

“Ei hitto, mulla meni eilen kaksisataa euroa [baarin nimi tähän]ssa ja tili on nyt ihan tyhjä.”

“No hei mulla meni kolmesataa, tili on miinuksella ja sovin humalapäissäni treffit jonkun piereskelijän kanssa.”

…kuinka paljon ne ovat puhelimella:

“Omg mun ruutuaika oli viime viikolla kuusi ja puoli tuntia päivässä.”

“No hei mun ruutuaika oli ykstoista tuntia päivässä JA mulla on molemmissa käsissä jännetupin tulehdus.”

…kuinka vähän lomaa niillä on:

“Arvaa, mulla ei oo tänä vuonna ollenkaan kesälomaa.”

“No hei ittellä ei oo IKINÄ kesälomaa. Mulla on oikeastaan niin vähän kesälomaa että joudun korvaamaan kesäloman puutteen ylitöinä.”

…kuinka palanut niiden iho on:

“Voi vitsi mun nenä on hei ihan palanut.”

“No mut hei mä paloin niin pahasti että multa lähtee nahka olkapäistä ja sielukin on ihan hiiltynyt.”

Niin että tämäkin oli nyt vähän tämmöinen paska juttu, mutta kyllä joku kirjoittaa vielä paskemman ja tulee tänne pätemään sillä.

Ulkonäkö

Viikonpäivät

Kellonajat

Rintaliivit

Kysymys siitä, laitetaanko kapula kassahihnalle ennen omia ostoksia vai niiden jälkeen

Liikennesäännöt

Brunssit

Pukeutuminen

Aikataulut

Annoskoot

Fomo

Pakkaseen hankittavat hätäpullat sen varalta, että joku tulee käymään

Ruutuaika

Pesuvälit

Myöhästyminen

Ryhmäpaine

Kohtuus siinä mitä tulee masturbointiin

Asioita, jotka ovat saaneet merkityksen: pasta, virheiden äärellä öisin valvominen, oman naaman lähmiminen (ja juomapelin tekeminen siitä, kuinka monta kertaa missäkin elokuvassa tehdään asioita joita ei nyt saa tehdä), pohjoisamerikkalaiset tiikerinkasvatuspuistot, leipominen, pornhub premium, sen miettiminen miten taskuvarkaat nyt pärjäävät, ex on the beach suomi, masked singer suomi, tequila, meemit.

Elämme todella haastavia aikoja niin henkisesti, taloudellisesti kuin fyysisestikin. Moniin ongelmiin ei ole ratkaisua – ainakaan minulla. Mutta haluan silti olla jotenkin hyödyksi. Siksi päätin yrittää vastata yhteen vallitsevan koronatilanteen aiheuttamista suurimmista haasteista: miten kertoa kaverille että on jo nähnyt hänen lähettämänsä meemin.

Kuvittele siis tilanne: kaverisi lähettää sinulle koronameemin ja on aivan innoissaan siitä. Se on hänestä ajankohtainen ja hauska, ja hän haluaa että sinäkin nautit siitä. Mutta sinä olet nähnyt tämän meemin. Jo kolme päivää sitten.

Ilmeeni kun vastaan saamaani meemiin “lol omg haha”.

Et halua olla inhottava ja viedä kaveriltasi hauskan meemin jakamisen tuottamaa riemua. Samalla haluat kuitenkin ilmaista että olet kyllä käynyt internetissä ennenkin, ja tähän meemiin varattu naurukapasiteetti on jo käytetty. Sinulla on seuraavat vaihtoehdot:

“Joo toi oli hyvä”

Tällainen vastaus kertoo, että olet nähnyt meemin, mutta että se oli sinustakin niin hauska, että sitä kannattaa näyttää muillekin. Se on kuin hyväksyvä nyökkäys: minä en hyödy tästä, mutta hyvin tehty, fellow meme warrior. Carry on.

“Itkunauruhymiö”

Tämä vastaus sopii myös tilanteeseen, jossa et ole nähnyt meemiä aiemmin, mutta se ei sytytä sinussa samanlaista ilon kipinää (vrt. does it spark joy?) kuin jokin toinen, korkeampilaatuinen meemi. Huomio: vain yksi. Useampi itkunauruhymiö antaa virheellisesti ymmärtää, että näet meemin ensimmäistä kertaa. Sitä me emme halua.

“Paras kohta tossa on se kun se heittää piirtoheittimen ikkunasta”

Tämä vastaus on kiva, sillä se kertoo, että pidät meemistä, koska sinulla on siinä oma suosikkikohta, mutta että olet todellakin nähnyt meemin jo, koska haloo: sinulla on siinä jumalauta oma suosikkikohta.

“Joo lol tosta on monta versioo”

Tämä vastaus ei ole ihan niin ystävällinen, vaikka väliin on ujutettu pehmentävä “lol”, ellet lähetä mainitsemiasi muita versioita kaverille heti perään. (Esimerkiksi se mies joka pitää suihkuverhon tangosta kiinni niin kuin olisi metrossa. Niitä on monta. Ja me kaikki olemme nähneet jo ne kaikki. Niitä ei enää tarvitse lähettää kenellekään. Mutta jos lähetät, sinua on varoitettu: saat todennäköisesti vastaukseksi vain yhden itkunauruhymiön.)

“Haha”

Tässä vastauksessa olennaisinta on huutomerkin ja hymiön puute: yhdessä “haha”n kanssa ne ilmaisisivat sellaista ilon tyrskähdystä, jota jo nähty meemi ei ansaitse. Tärkeää on myös ha-tavujen lukumäärä – yksi “ha” on pelkkää vittuilua, kolme epäuskottavaa nuoleskelua (tai vaihtoehtoisesti merkki siitä että todella näet ko. meemin ensimmäistä kertaa). Neljä ja sitä suuremmat ha-lukumäärät on varattu tilanteisiin, joissa meinaa tukehtua nauruun ihan oikeassa elämässä (tai pojille joihin on ihastunut). Sama pätee all caps-hahatteluun.

Kas näin. En pysty lisäämään työllisyyttä (edes omaani) tai kohottamaan mielentilaa (edes omaani), mutta nyt ainakin tiedät mitä vastata, kun joku lähettää sinulle wanhan meemin. Haha.

P.S. Lue myös: Ylioppilaskuvani – meemeinä

Minulla on puhelimessani viitisenkymmentä sovellusta. Useimmat sovellukset ovat olemassa siksi, että ne vastaavat johonkin tarpeeseen. Yksi sovellus esimerkiksi kertoo, mitä reittiä on paras kulkea, jotta ehtii ajoissa Alkoon ennen tupaantuliaisia, koska on luvannut taas tyhmänä että “minä voin ostaa koko porukan puolesta sen lahjapullon” vaikka tietää olevansa aina myöhässä joka paikasta. Eräs toinen sovellus tulkitsee kuukautiskiertoa ja osaa ennustaa, milloin vituttaa niin paljon että kannattaa olla lähtemättä kotoa.

Jostakin kumman syystä kuitenkin suurin osa puhelimeni sovelluksista on täysin tyhjänpäiväisiä. Minulla on esimerkiksi ihan turhia pelejä (vaikka väitän kyllä itselleni koko ajan, että Two Dots on varmasti hyödyllinen sillä tavalla että se kehittää ongelmanratkaisutaitojani ja parantaa motoriikkaani, vaikka minun elämäni ongelmat eivät kyllä ratkea yhdistämällä pastellinvärisiä pisteitä toisiinsa ja motoriikkaharjoitusta tarvitsevat varmaan lähinnä jotkin kaksivuotiaat) ja KOLME sellaista sovellusta, jossa voi liittää naamansa johonkin valmiiseen kuvaan. Voin siis luoda niillä esimerkiksi otoksen, jossa Frendien näyttelijät istuvat rappusilla mutta niillä on KAIKILLA MINUN NAAMANI.

Niin että hyödyllisempiäkin sovelluksia varmasti olisi. Siksi toivoisin, että nämä seuraavat sovellukset olisivat olemassa:

Skumppagram: sovellus, joka kertoisi, missä ravintolassa on lähin (ja paras) skumppatarjous. Lisämaksusta se voisi kertoa, onko ravintolassa tilaa minulle ja seurueelleni (eli Einolle).

Elämänhallinta Classic: sovellus, joka muistuttaisi hammaslääkärin, papakokeen, näöntarkastuksen, mammografian, luomitarkastuksen, seksitautitestien ym varaamisesta (ja ei, kalenterimuistutus ei riitä koska se pitää syöttää sinne itse ja kuka muka niin jaksaa tehdä). Next level shittiä (eli Elämänhallinta Pro -versio) olisi, jos sovellus varaisi ajat käyttäjän puolesta.

Where-You-At: sovellus joka tunnistaisi ihmiset kaikkien ventovieraiden ja turistien lomakuvien taustalta. Ajattele, kuinka monen ihmisen kotialbumissa sinäkin saatat olla, työntämässä hodaria suuhusi vasemmassa yläkulmassa tai kaivamassa nenää nähtävyyden juurella. Pelkästään se, että olet joskus kävellyt Senaatintorin läpi, takaa sen, että olet päätynyt kymmeniin valokuviin tietämättäsi. Tämän sovelluksen avulla pääsisit käsiksi todennäköisesti melko legendaariseen materiaaliin.

Kikkerii Kokkeroo: sovellus joka toimisi kuten Shazam, mutta se tunnistaisi hukassa olevat biisit epämääräisestä hyräilystä tai jurrisesta tittidittidittämisestä. Lö kokkemoo para ply kikkerii kokkeroo.

Plantstopper: sovellus joka tunnistaisi, että nyt käyttäjä aikoo taas tuhlata 35 euroa viherkasveihin vaikka edellisetkin kuolevat ikkunalaudalla, ja laittaisi kaikille korteille käyttöeston Plantageniin ja Kaivo-Kukkaan ja Ikeaan ja K-Rautaan.

Mitä Mää Söisin Finder: sovellus joka kertoisi, mitä mun tekee mieli syödä. Se aktivoituisi aina, kun käyttäjä lähettää jollekulle viestin tyyliin “mitä mää söisin tänään” tai “on nälkä mutten tiedä mitä haluisin”. Sovelluksen pitäisi kyllä osata joka kerta tarjota ainakin 117 vaihtoehtoa koska minä- eikun siis käyttäjä ei kuitenkaan osaisi päättää mitä sen tekisi mieli.

Sala-delete Tilansäästäjä: sovellus joka poistaisi puhelimesta automaattisesti ja salaa satunnaisia kuvia ja videoita, joita käyttäjä ei itse raaski/muista/viitsi poistaa, mutta joiden katoamista hän ei tule koskaan huomaamaan.

Movie Guilt Tripper: sovellus joka piippaisi väkivaltaisesti aina, kun aikoisin katsoa taas kerran esimerkiksi Die Hardin ja muistuttaisi, kuinka monta kertaa olen sen nähnyt. Se voisi kertoa, kuinka monta tuntia olen tuhlannut John McClaneen ja kuinka monta sellaista elokuvaa on, joita en vielä ole nähnyt 18:aa kertaa, joihin voisin käyttää kallisarvoisen aikani mieluummin.

Niin että jos tiedätte, että nämä sovellukset ovat jo olemassa (koska kaikki on aina jo olemassa), tiedätte kenelle vinkata.

Tänään on Yhdysvaltain kiitospäivä. Se on kiitollisuuden juhla, joka perustuu siihen, että keräännytään ystävien ja sukulaisten kanssa yhdessä syömään ja kaikkia vituttaa kun ruokapöydässä pitää puhua Greg-sedän kanssa politiikasta.

Kiitospäivää ei vietetä Suomessa, mutta koska kiitollisuuden tunteet ovat ihmiselle hyväksi, sitä juhlitaan nyt täällä minun blogissani. Tervetuloa kiitospäivän viettoon!

Kiitollisuus näkyy ihmisellä naamassa.

(Kuka lie sadisti on muuten keksinyt, että kiitollisuutta pitää harjoittaa nimenomaan marraskuussa, kun sielu on mustimmillaan ja pienintäkin ilon ripettä pitää kaivaa tuhansien metrien syvyisestä railosta sydämessä. Oikeasti, ajatelkaa, jos kiitospäivää vietettäisiin kesällä, olisi hieman eri meininki: kiitos valosta, lämmöstä, kukista, raikkaasta järvivedestä, jäätelöstä jne. Marraskuussa se on sitten kiitos tosta öö tota noin niin öö vaikka sähköstä jolla saa elämään vähän valoa ja lämpöä. Ei muuta.)

No mutta, asiaan. Kiitospäivänä kuuluu pysähtyä sellaisten asioiden äärelle, joista on kiitollinen. Tänä marraskuun neljäntenä torstaina olen kiitollinen seuraavista asioista:

Kiitos suoratoistopalvelut. Teidän ansiostanne viihdyn neljän seinän sisällä jopa huolestuttavan hyvin, eikä minun tarvitse astua jalallanikaan ulos tai kohdata todellista maailmaa.

Kiitos verkkarit, jotka olette liimautuneet jalkoihini niin, etten enää usko voivani pukeutua mihinkään muihin vaatteisiin. Koskaan.

Kiitos talviaika. Avullasi olen löytänyt jälleen uuden kalman sävyn kasvojeni iholle. Nyt vain odotellaan milloin Maybelline tai KKW Beauty tai joku lanseeraa meikkivoidesarjan kuoleman ja pahoinvoinnin eri väreissä.

Kiitos internet, sinä loputtoman sohvamyhnäämisen luottokaveri. Sinun ansiostasi minun ei tarvitse fyysisesti koskaan puhua kenenkään kanssa.

Kiitos sipsit, ruokavalioni kulmakivi.

Kiitos kirosanat, sillä olette tähän aikaan vuodesta tavallistakin vahvemmin läsnä elämässäni ja tukenani joka hetki, myös palavereissa (laskin että sanoin tällä viikolla yhdessä työtapaamisessa kuusi kertaa “saatana” enkä edes meinannut huomata sitä itse).

Kiitos raitis ilma, on kiva tietää että olet siellä ulkona vaikkei minulla ole mitään aikomusta nautiskella sinusta.

Kiitos podcastit: kiitos teidän, minusta ei tunnu että olisin koko ajan ihan yksin vaikka oikeasti olen koko ajan niin yksin että minun pitää kuunnella podcasteja jotta minusta ei tuntuisi siltä että olen yksin.

Kiitos alkoholi. Kiitos.

Jo kuopatuksi luultu, suomalainen koko kansan villitsijä ja suosikki Kesä on tehnyt paluun estradeille. Tosifanit ovat pysyneet Kesä-uskollisina horjumattomasti, mutta moni ehti jo luulla, ettei Kesää enää nähtäisi ainakaan tänä vuonna.

Etenkin sosiaalisessa mediassa on uskottu jo elokuun alusta – tai ihan viimeistään Flow-festivaalin jälkeen – että tämä oli tässä ja Kesän taru on päättynyt. Tällä viikolla Kesä kuitenkin julkaisi kokopitkän albumin ja tiedotteen, jossa sanotaan, että syysfiilistelyn saa tutkitusti aloittaa vasta syyskuussa tai muuten saa luunapin poikineen. Albumi sisältää seuraavat kappaleet:

1. Sweat (A La La La La All August Long)

2. Autumn vibes (in your face remix)

3. U Drive Me Crazy (with your chunky sweaters)

4. Baby it’s Definitely Not Cold Outside

5. It ain’t over (S.U.M.M.E.R.)

6. (Still) Hot in Herre

7. Mo Blankets Mo Problems

8. Red Red Wine – BITCH PLEASE RMX

9. Who let the socks out?

10. I Got High (feat. The Temperatures)

Tiedätkö, mistä tunnistaa aikuisen ihmisen?

On varmaan huono merkki, kun en tunne itseäni vieläkään täysipainoiseksi aikuiseksi, vaikka minulla on asuntolaina ja oma yritys ja 35 vuotta lasissa, luoja paratkoon. Olen lapsellinen, koska kiukuttelen siitä, että minun täytyy herätä ihan tavallisten ihmisten aikaan, olen huono aikuinen koska valvon yöt ja olen aina myöhässä, ja olen epäkypsä, koska minulla on aina jääkaapissani enemmän kuohuviiniä kuin tomaatteja.

Siinä se seisoo, keskellä keittiötäni, ilmiselvä aikuisuuden merkki.

Aikuisuudessa on toki paljon plussaa: saa äänestää, maksaa veroja, olla koko ajan huolissaan siitä milloin polvet pettävät ja ennen kaikkea jääkaapissa on aina kuohuviiniä eikä mitään saatanan tomaatteja. Ja olen kyllä aikuinen ihan mielelläni, mutta se vain unohtuu minulta joskus.

Kunnes joku muistuttaa minua siitä.

Luonani oli taannoin käymässä eräs minua joitakin vuosia nuorempi henkilö. Hän kommentoi useaan otteeseen sitä, ettei tahdo uskoa minun olevan näin vanha (ja nämä eivät olleet kyllä mitään uuh-näytät-niin-nuorelta -kommentteja, vaan ei-perkele-sulla-on-kyllä-epäkypsät-vitsit -kommentteja). Ja sitten hän sanoi:

“Mutta on yksi asia mistä tiedän sinun olevan aikuinen.”

Seurasin, kuinka hänen katseensa siirtyi keittiön pöytääni pitkin kohoilevalle povel- eikun pöydän reunalla seisovaan metalliseen telineeseen.

“Sulla on talouspaperia”, hän sanoi merkitsevästi, ja naputti telineessä killuvaa rullaa.

Ja niinhän mulla saatana soikoon onkin. Talouspaperia, kerta kaikkiaan (mutta on mulla myös se kohoileva povi, jos joku haluaa joskus tulla talouspyyhkeiden sijaan katsomaan esim sitä).

Olen aina sanonut, että silloin ihminen on aikuinen, kun sillä on talouspaperia, koska se on yksi turhimmista asioista mitä keksin (tosin vielä turhempi on kuvioitu talouspaperi). Mutta kaikista aikuisimmalta minusta tuntuu nyt, kun joku muu on sanonut minulle, että aikuisuuteni merkki seisoo keittiössäni paraatipaikalla terhakkaana kuin joku mikä nyt terhakkaana seisoo.

Jäin talouspaperiin koukkuun kolme vuotta sitten, kun tätä asuntoa remontoitiin. Vaikka remppa loppui, talouspaperi siirtyi vaivihkaa arkikäyttöön ja ostoslistoille, ja nyt huomaan kokevani lievää pakokauhua, kun se on lopussa. Ja jos talouspaperi on minusta ollut aikuisuuden merkkien kärjessä, on pakokauhu talouspaperin loppumisesta listan kiistattomana ykkösenä. (Suoraan sanottuna koko talouspaperi vähän nolottaa minua. Ei siksi, etten haluaisi olla aikuinen vaan siksi, että se tuntuu turhalta tuhlaukselta.)

“Mutta siis muuten minun on vaikea uskoa, että sä olet 35”, vieraani sanoi, ja kuin alleviivatakseni hänen sanojaan otin talouspaperirullasta arkin (sellaisen puolikkaan, koska vain puoliarkit sallitaan) ja työnsin sen nenääni.

No en oikeasti työntänyt. Mutta ihan yhtä hyvin olisin voinut. Todellisuudessa kerroin hänelle varmaan jonkinlaisen epäkypsän vitsin ja nauroin omalle mukahauskuudelleni niin, että minulta tirskahti vähän olutta nenästä. Ja sitten otin TALOUSPAPERIN PALAN JA PYYHIN NENÄNI SILLÄ AI ETTÄ TÄMÄ YMPYRÄ SULKEUTUI KUIN SULKEUTUIKIN LOPULTA.

Aloitin uuden Temptation Island Suomi -kauden katsomisen eilen. Olen auttamatta myöhässä, mutta otin heti kiinni kaiken, ja nyt voin taas osallistua normaaleihin lounaspöytäkeskusteluihin kuten kunnon suomalaisen televisionkatsojan kuuluu.

Tässä kuvassa olen leikisti viidakossa sillä lailla viettelevästi. Temptation, tajuuks. Oikeasti olen keittiön pöydän ääressä verhoutuneena jättipeikonlehtiin. Jos et vaikka tajunnut.

Jos olet katsonut Temppareita, tiedät, että ohjelman (alun) parasta antia on se, kun sinkut esittelevät itsensä kilpaileville pariskunnille. Jos et ole katsonut, sinulle kerrottakoon, että siellä kuullaan muun muassa seuraavan tyyppisiä lauseita:

“Moi mä oon Skendis ja tänään lähtee fiilis nousuun / naiset, teidän poikaystävät pääsee illalla mun housuun.”

“Terve mä oon Lomppu ja mä oon räätäli. Yleensä puen ihmisiä mutta täällä voin myös riisua teidät.”

Maaperä on liian hedelmällinen siihen, ettei jokainen meistä miettisi, mitä kertoisi itsestään vastaavassa tilanteessa. Ai eikö? Vain minä? Nooooo mutta jos olisin Temptation Islandissa – sinkkuna, obvi – esittelisin itseni todennäköisesti jollakin seuraavista lauseista:

• “Tiia tässä moi! Mä oon toimittaja, enkä minkään tyhjän. Paitsi jos kyse on tyhjästä sängystä, voin toimittaa sut siihen mun kanssa.”

• “TIIA ON MUN NIMI / JA MENO AINA MAKSIMI.” (tässä pukisin kasvoilleni todella nopeat lasit viestini vahvistamiseksi.)

• “Moikka mun nimi on Timpsi. Oon sellanen timantti että juonkin pelkkää jaloviinaa. Tajuuks.”

• Moi oon Tiia, ja tykkään juoda skumppaa / ja sitten voidaan pumppaa.”

• “Mää oon Tiia Tampereelta. Jos Pate Mustajärvi on Ikurin Turbiini niin mää oon Isku Sun Turpiisi. Siis en sulle mutta niinku sun muijalle tiäksää.” (myöhemmin selittäisin haastattelussa, etten oikeasti kannata väkivaltaa, ja että olin etukäteen arponut puhuisinko esittelyssä lihaa ja perunaa -biisistä vai turbiinista ja se, että olin päätynyt turbiiniin, oli virhe, jonka kanssa minun olisi tästä eteenpäin elettävä. tiäksää.)

• “Terve, mun nimi on Tiia! Tykkään käydä ravintoloissa. Siks oon varmaan tällanen herkku!”

• “Moi mun nimi on Tiia / mun kanssa on niin hauskaa että luulet että tää on komediia.” (ehkä pieni kiusallinen pantomiimipätkä tähän loppuun.)

• “Moikka, oon Tiia ja mä oon podcastaaja. Onneks oon nyt lomalla ni joku muu voi cästätä mun bodya.”

Haluan alleviivata että yritin ihan tahallani tehdä noista mahdollisimman huonoja. Ja silti hävettää.

Mitä sää sanoisit Temppariesittelyssä?

Lue myös:

• Temptation Island -juomapeli

• Realityohjelmat pohjoiskarjalaisittain

• Napakymppi ja muut pöhköt tv-ohjelmakonseptit

• Snägärijonolive ja muut livekonseptit kassaliven rinnalle

Haluan kertoa teille päivästä joka oli viime Perjantaina elikkä kuten ulko mailla sanotaan #friyay. Aamulla tein smoohtin ja kävin koiran kera lenkkeilemässä, parasta on, kun voi lenkkeillä omassa naapurustossa, tässä muuten koirani huikean suloinen instagram, siitä tulossa postaus ensikuussa. Lenkin jälkeen tein töitä eli käsittelin blogin kuvat, on kyllä huikeaa kun voi tehdä töitä kotoa käsin, mutta siitä olikin jo aikaa että olin viimesksi ehtinyt sellaista tehdä, eli käsitellä kuvia. Sitten menimme parhaidenkavereideni kanssa sushi ravintolaan myöhäiselle lounaalle! Valko viiniä ja maki rullia ystävien kera, voiko parempaa ollakkaan. Sitten lähdimme kaupungille ottamaan huikeita asu kuvia.

Tässä kuva minusta aurinkoisena päivänä. Spring vibes.

Tässä ihan erilainen kuva minusta pilvisenä päivänä. Friday feels.

Ja tässä yksi kuva minusta joka on hiukan vanhenpi koska minulla ei ollut tarpeeksi uusiakuvia mutta tarvitsin postaukseen vielä yhden. Good vibes only.

Kun pääsin kotiin postiluukusta kolahti mangon makuiset Skibidi-Fläm-Fläm-kuorintasukat (*tuote saatu) joita olinkin jo katsellut ja tuote tulikin todella tarpeeseen vedinkin heti sukat jalkaan ja ne tuntuivat todella ihanilta ja laadukkailta ja maistuivat ihan mangolta kiitos lahjasta Skibidi-Fläm-Fläm!

Haluan muuten kertoa, että elmääni tulee huikea suurimuutos, joka näkyy myös teille usksollisille lukioilleni. Minulle on juuri tapahtumassa jotain joka on jo melkein tapahtunut ja kerron siitä kyllä pian mutta empä vielä voi kertoa mutta kerron sitten kyllä ja siitä tulee uusipostaus pian! Huikeita uutisia!

Lue myös:

• #munkreisilife

• Taskuun unohtunut pullonpalautuskuitti ja 3 x 3 muuta ylitsepääsemätöntä arkiongelmaa

• 15 merkkiä hyvästä elämänhallinnasta

• Sori for these remonts ja muut hyvät lauseet

• Gaalalookini

Olin pari viikkoa sitten Tampereella vanhempieni luona, ja löysin vanhan kiiltokuvakokoelmani. Se oli punainen, sydämin koristeltu valokuva-albumi, jonka kellastuneiden, paksujen, liimalla kyllästettyjen sivujen pinnalle, läpinäkyvien kalvojen alle olen ehkä kahdeksanvuotiaan pieteetillä asetellut kiiltokuvia kategorioittain – ja kirjoittanut alle, mitä sivuilta löytyy: “vauvoja, sukat, kukka-asetelma, tuttipullo ja poika” ihan kuin en näkisi silmillä katsomalla, millaisia kuvia kiltsikoissa on.

(Systeemi on mielestäni niin ihmeellinen, että olen jo onnistunut saamaan itseni vakuutettua siitä, että kyseessä onkin jokin melko sofistikoitunut varkaanpaljastusjärjestelmä. Se kertoo heti, jos joku on nyysinyt sukkakiltsikan, jos sellainen kerran lukee alalaidan inventaariolistassa, mutta sitä ei kerta kaikkiaan näy. Ha, järjestäytynyt kiiltokuvarikollisliiga, siitäs saatte. Sukkakiltsikka itse asiassa on hukassa.)

Esittelin kitsikkakokoelmaani 9-vuotiaalle siskontyttärelleni, eikä hän tiennyt, mitä ne ovat. Kerroin, että ne ovat niin kuin tarroja, mutta ilman sitä tarrapintaa. Samalla tajusin, että kiiltokuvat ovat kuin piipparit: edistyneempi versio jostakin vanhanaikaisesta (lankapuhelin), mutta järkyttävän vanhanaikainen versio jostakin edistyneemmästä (kännykkä). Nykyajan lasten on niin vaikea käsittää, mitä kiiltokuvat ja piipparit olivat, että sitä alkaa itsekin epäillä, olikohan koko hommaa oikeasti edes olemassa. (Minulla on samanlainen olo paperinukeista: ne ovat edistyneempi versio paperille piirrettävistä hahmoista, mutta ihan silkkaa kökköä oikeisiin nukkeihin verrattuna.)

“Mitä te siis oikein näillä teitte”, lapsi kysyi aitoa hämmennystä äänessään, enkä minä perhana sentään osannut vastata.

Siksi olen nyt kehitellyt 5 teoriaa siitä, mihin hittoon niitä muka oikein käytettiin.

Tarhaikäisten valtapelin väline. Kiiltokuvat säästettiin harvoille ja valituille, niille, jotka olivat sosiaalisessa kastijärjestelmässä muita ylempänä. Muut joutuivat tyytymään paperinpaloihin, joissa ei ollut edes liimapint- eiku

Lasten valuutta. Kuten oravannahkoja, mutta nahkojen sijaan käytetäänkin pieniä, kohokuvioituja paperinpaloja, joissa on kissojen kuvia ja pikkuisen kimalletta. Niillä saa muuta lasten käyttötavaraa kuten nenään työnnettäviä legoja ja mustikkatahroja kolitsipaitojen hihoihin. (Oikeakin raha saisi kyllä minun puolestani olla kissoilla ja glitterillä kuorrutettua.)

Muksujen eläkerahasto. Kuten mikä tahansa, mitä joku hilloaa varastossaan vuosikymmeniä, saattaa kiltsikkakokoelma kerätä arvaamattoman arvon. Tai ainakin ne, jotka myyvät nettikirppiksellä yksittäisiä kiiltokuvia jopa hintaan 3.50€/kpl, toivovat.

Metrin mittaisten ylellisyystavara. Turhake, jota on mukava katsella, mutta jolla ei voi tehdä mitään. Niitähän ei voi liimata mihinkään, koska PILALLA. Toisaalta tarroissa on sama. Kiltsikat? Pilalla. Tarrat? Pilalla. Kaikki liimattava pilalla. Pelkkää paskaa tilalla.

Aikuisten juoni. Ai, haluat 239 euroa maksavan, radio-ohjattavan, epärealistista kehonkuvaa vahvistavan, seksistisen lelun? No äiskä ei nyt voi sitä just sulle ostaa, mutta tässä lohdutukseksi kuva pikkuisesta vauvasta. Kato nyt miten hieno. Sillä on tossa nilkkojen kohdalla vähän hopeahilettä. Deal with it.

Mitä kiiltokuvilla oikeasti tehtiin, muistaako joku? Ja jatkokysymys: ovatko ne osa jotakin suomalaista kansanperinnettä? Tätä postausta kirjoittaessani yritin selittää hollantilaiselle kaverilleni, mitä naputtelen, eikä hän ymmärtänyt sanaakaan. Kiltsikoille ei myöskään tietääkseni ole nimeä englanniksi. MITÄ TÄMÄ KAIKKI TARKOITTAA

Lue myös:

• Eroterapiaa kahdeksanvuotiaan tapaan

• Askartele itse: 5 vaihtoehtoa tonttu- ja keijuovelle

Minulla on ollut silmälasit yhdeksänvuotiaasta asti. Rakastan silmälaseja, ja minusta on vaikea katsella naamaani ilman niitä. Mutta joskus ne tekevät lempo soikoon elämästä vaikeaa. Ne painavat, putoavat, narisevat, lipsuvat, tarttuvat, ovat tiellä ja todella usein, varsin paradoksaalisesti, niiden läpi ei näe jumalauta mitään.

Lupaan, että kaikki, joilla on silmälasit päässä valtaosan ajasta, ymmärtävät seuraavien tilanteiden vittumaisuuden. (No okei ei minulla ole valtuuksia luvata yhtään mitään kenellekään. Mutta enhän minä voi kirjoittaa tähän totuuttakaan, sillä se olisi “luulen että ehkä joku Säynätsalossa tai vaikka Puolangassa, vai sanotaanko se nyt Puolangalla, saattaa voida samaistua tähän, mutta ei hän tätä tekstiä varmaan koskaan lue, joten ei sinunkaan todennäköisesti kannata” eikä sellaista ole kiva kirjoittaa. Tai myöskään lukea.)

Kun olet pitänyt niitä keskimäärin kaksi sekuntia otsalla:

Kun sataa lunta:

Kun sataa vettä:

Kun niitä ei ole:

Kun ulkona on kylmä mutta sisällä lämmin:

Kun yrität tehdä facepalmia ja kaksi ainoaa ulottuvillasi olevaa vaihtoehtoa ovat nämä:

Bubbling under: kun ne tippuvat tanssilattialla hikiseltä nenältä kesken sensuellin pyörähdyksen ja lentävät salin poikki etkä näe etsiä niitä – osittain siksi, että sinulla ei ole silmälaseja, osittain siksi, että silmämunasikin ovat aivan hiessä ja osittain myös siksi, että olet saattanut nauttia noin yhdeksäntoista lasillista samppanjaa. Tilanteesta ei ole kuvamateriaalia. (Luojan kiitos.)

Lue myös:

• Vanhat koulukuvat uudelleennäyteltyinä

• Lyhyt silmälasihistoria

• Vanhat profiilikuvat, IRC-Galleria edition

Olemme kaikki lopen kyllästyneitä turhaan tavaraan ja tarpeettomaan yltäkylläisyyteen. Mutta jouluna ainakin minusta tuntuu siltä, että pitäisi kuitenkin antaa koko maailmalle mahdollisimman paljon lahjoja, jotta kaikki muistaisivat, että minä olen hyvä tyyppi (ja todella epäitsekäs). Kun lahjomishalu ja tavarakielteisyys kietoutuvat yhteen, ne muodostavat itseinhon ja huonon omantunnon täyttämän möykyn, joka korventaa sisintä täältä ikuisuuteen. Onneksi tarpeeseen ovat vastanneet lehtien ja blogien ja yleis-intternetin lukuisat vinkkilistat, jotka koostuvat aineettomista lahjoista. Win-win!

Suurin osa aineettomien lahjojen listauksista on täynnä melko ennalta-arvattavaa sisältöä: lahjakortti lastenhoitoon, leffaliput tai ravintolaillallinen, audiokirja tai uimahallikortti. Whooptidoo. Siksi päätinkin tehdä oman listan. Listan ihan aidosti aineettomista lahjoista. (Sille, joka esimerkiksi vihaa lastenhoitoa mustan sielunsa pohjasta ja joka haluaa käyttää elokuvaliput mieluummin itse. I see you and I appreciate you.)

Anna kaverille…

…lämmintä kättä. Tasapainoinen, sopivan napakka kädenpuristus lämmittää paitsi kättä, myös mieltä ja sydäntä, etenkin joulun aikaan. Muista kättelyn jälkeen sanoa ponnekkaasti “ole hyvä”, etenkin jos kaveri ei tajua kiittää vuolaasti.

…tilaa. Pidä vähintään 500 metrin etäisyys kaveriisi koko ajan. Älä ole häneen minkäänlaisessa yhteydessä: älä tykkää hänen instakuvistaan äläkä lue hänen whatsappejaan. Älä vastaa, kun hän soittaa tai edes morjesta häntä kadulla. Hän ansaitsee sen.

…täydellä mitalla. Jos kaveri on vittumainen tyyppi, solvaa häntä koko rahan edestä. Jos kiva, hukuta hänet hellyydenosoituksiin. Jos olet kirjaimellisesti tulkitsevaa osastoa, tarjoa hänelle ihan-mitä-tahansa täydestä desin mitasta ja odota, ymmärtääkö hän “vitsin”.

...kylmää kyytiä. Raitis ilma tekee ihmeitä ihmiselle. Vie kaveri hetkeksi ulos ja hengitä ihanaa, ilmaista happea hänen kanssaan syvään muutaman kerran. Muista taas sanoa “ole hyvä”, vaikka jokaisella hönkäisyllä, joka kerralla hiukan lujempaa, kunnes kaveri ymmärtää kiittää kunnolla. Jos olet humoristi (ja kaverisikin on), voit lahjoittaa pimpattua happea vaikka nyrkkipierun (a.k.a. “lämmin kuppi”) muodossa.

…kyytiä. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ja se mitä tarkoitan, on tietenkin autokyyti. Sitä toista kyytiä saat antaa vain yhteisymmärryksessä. Jos muistat välillä huudella “ole hyvä” ja vaikka kysyä, tykkääkö kaveri lahjastaan, saat minulta seitsemän ja puoli pistettä. Per huudahdus.

…vähän löysää. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Koska itse en ole ihan varma.

Iloista joulua!

Lue myös:

• Joulukuun mietelause

• Joulukuun mietelause (2017)

• Tunnelmallista joulun odotusta

Tavallinen arki on hirveän raskasta. Siihen sisältyy lukemattomia sellaisia asioita, jotka on kerta kaikkiaan mahdoton suorittaa, vaikka ne vaikuttaisivat täysin yksinkertaisilta.

Hirveän raskasta.

Päätin tässä postauksessa antaa raskaille arkiaskareille vielä kouluarvosanan niiden ylitsepääsemättömyyden mukaan niin, että 10 on sula mahdottomuus ja 4 sellainen, että sen saattaa ehkä mahdollisesti joskus pystyä tekemään. Ehkä. Samalla huomasin, että arjen askareet kulkevat ylitsepääsemättömyydellään kolmen askareen ryppäissä. Ja sitten laskin niille tietenkin teemoittain keskiarvon, koska ei tämä mikään höpön löpön pilipaliblogi ole.

Pyykit: 7+

Pyykkien peseminen ennen kuin mitään järkevää puettavaa ei ole enää puhtaana: 6. Vajaiden koneellisten peseminen on niin hirveän epäekologista, odottelen vielä hetken ennen kuin laitan nämä pyykkiin. (Tähän väliin riemukas montaasi erilaisista asuvalinnoista ja likaisista vaatteista, jotka lentävät tursuilevaan pyykkikoriin niin, että aikaa kuluu oikeasti jopa monta viikkoa mutta montaasiin menee vain minuutti.) Jaahas hups eiväthän nämä mahdu edes koneeseen.

Vesihanan aukaiseminen ennen kuin painaa pesukonen päälle: 9. Joka. Ikinen. Kerta.

Pyykkien kuivumaan laittaminen tunnin sisällä siitä, kun pesuohjelma on valmis: 7. No jos mää syön vähän jotain ensin. Suihkussakin täytyis käydä. Laitan sitten ne pyykit. Ai kato, Instagram! Kukahan toikin on? Mitäs toi on päivittäny? Hei hassu video! Oho meni kaksi ja puoli tuntia.

Postissa käyminen: 8

Kirjekuoren ostaminen: 8. Helppoa kuin helmenä oleminen, jos sattuu tarvitsemaan ohuen, standardikokoisen kirjekuoren, joita saa vaikka kaupasta. Mutta jos tarvitset pehmustetun tai erikoiskokoisen kuoren, täytyy sinun mennä postiin. Ihan oikeaan fyysiseen postiin, sinne, jossa käyt useammin äänestämässä kuin postiasioissa.

Postimerkkien ostaminen: 7. Tiedän. Kaikki te, jotka lähetätte postinne työpaikaltanne työnantajan laskuun, nauratte siellä nyt matkalla pank- eikun post- eikun eihän teidän tarvitse mennä minnekään. Istukaa siinä vaan, minä haen sillä välin postimerkkejä. Jos muistan niitä enää siinä vaiheessa kun olen päässyt kioskille ja joutunut kiiltävä-naistenlehti-tuoksuva-hodari-kiinnostava-paleomehu-vortexiin.

Kirjekuoren vieminen postilaatikkoon (tai postiin, luoja paratkoon): 9. Eikö sitä kuorta voisi vaan jättää killumaan oman postilaatikon nurkkaan, josta joku tonttu tai haltija tai postimiespate sen iloisna vihellellen nappaisi mukaansa ja toimittaisi perille? Minun mielestäni voisi.

Pullojen palautus: 9-

Tyhjien pullojen vieminen kauppaan ennen kuin niitä on niin paljon ettei niitä saa yksin vietyä: 8. Pulloja ei viitsi viedä silloin, kun niitä on vain kaksi, ja tyhjille pulloille ei selkeästi ole olemassa muuta mahdollista määrää kuin “kaksi” ja “ihan saatanasti”.

Pullonpalautuskuitin muistaminen kassalla: 8. Sitä täytyisi pitää kädessä koko ajan. Eikä sekään aina riitä. Testattu on.

Taskuun unohtuneen pullonpalautuskuitin muistaminen seuraavalla kerralla kun käy kaupassa: 10. Pullonpalautuskuitti löytyy taskusta aina aikaisintaan sillä hetkellä, kun on lähempänä kotia kuin kauppaa, viimeistään siinä vaiheessa kun purkaa ostoksia kotona. Ja mikä pahinta: kiukun määrä ei ole suinkaan verrannollinen kuitin summan kanssa, ehei, jopa päinvastoin, sillä mitä pienempi summa, sitä pienempi todennäköisyys sille, että tulen koskaan muistamaan viedä sitä mukanani takaisin kauppaan. (Ja jos se sattuukin joskus löytymään taskusta kassalla, olen väärässä kaupassa.)

Lue myös:

• 15 merkkiä hyvästä elämänhallinnasta

• Sori for these remonts ja muut hyvät lauseet

Tämä miesten parturiketju Groomin remonttilakana on parasta, mitä olen ikinä nähnyt. 

Pidän siitä niin paljon, että haluan lainata tämän nerokkaan lauserakenteen myös muihin tokaisuihin. 

Anteeksihan voi remontin lisäksi pyytää vaikka mitä, esimerkiksi 

• Vaivannäöstä: sori for these vaivs

• Kovista äänistä: sori for these metels

• Siitä: sori for these siits.

Samaan tapaan voisi helposti myös kiittää oikeastaan kaikesta, esimerkiksi 

• Kukkakimpusta: tänks for these kuks

• Siitä, että on saanut syödäkseen: tänks veri much for these ruoks

• Musiikista (kuten Abba teki aikoinaan): tänks for the musiiks.

Ja jos kerran pyytää anteeksi ja kiittää, voi yhtä hyvin myös käyttää rakennetta onnitellakseen toista ihmistä, esimerkiksi

• Merkkipäivän johdosta: konkräts for these syntyms päivs

• Työssä etenemisestä: konkräts for these nyys työs

• Uuden hienon lauserakenteen keksimisestä: konkräts for these veri merkittävs keksints.

Olkaa hyvät. 

Lue myös: 

• Sanat, jotka kuulostavat epäilyttäviltä

• Kaikkein eniten ärsyttää -40% ale

• Jos aikakauslehdillä olisi suomenkieliset nimet

Tiedätkö sen ilmiön, kun jokin asia, esine tai paikka menee ihan pilalle? Esimerkiksi karsean eron jälkeen naapuruston ihana puisto saattaakin yhtäkkiä olla räkäisen itkuhuudon kehto, ja vaikka ruokamyrkytyksen jälkeen jokin ratikkalinja voi olla enää pelkkä raiteilla kulkeva puklu ja niin edelleen. Toisaalta taas harrypotteristeille junaraiteet voivat olla ihastuttavia (tai pettymyksentäyteisiä) paikkoja ja vanhalle BSB-fanille jokainen sadekuuro merkitsee musavideolarppia.

No, minä olen true crime -nisti. Rakastan rikostarinoita, kuten keski-ikäiset, keskiluokkaiset naiset tapaavat tehdä. Olen katsonut miljoonia Investigation Discovery -ohjelmia, joka ikisen rikosdokkarin, mitä maa päällään kantaa ja kuunnellut kaikki rikoksia pikkuisenkin liippaavat podcastit. Ja siksi minulta ovat menneet pilalle seuraavat paikat:

Meret, järvet, joet, kosket, lammet. Ai miksi? No öööö niissä on ruumiita. 

Rannat. Ks. edellinen. 

Kaislikot, heinikot. Jos olisit ruumis, missä olisit, jollet olisi meressä, järvessä tai lammessa? Kaislikossa. Obvy. 

Lenkkipolut. Jos haluat kadota, tulla ahdistelluksi, murhatuksi, raiskatuksi, raadelluksi, kidutetuksi, lähde lenkkipolulle. Siitä vaan. 

Metsät. Ne kuhisevat ruumiita, susia, pöllöjä ja tappajia. Sieltä ei kerta kaikkiaan selviä hengissä. 

Pellot. Varsinkin jos mitään pitää kyntää tai kaivaa. Ruumiitahan siellä on.

Hylätyt rakennukset. Öööö ruumiita much?

Random luukut. Eiväthän ne kerta kaikkiaan voi olla mitään muita kuin joukkohautoja tai kidutuskammioita. 

Roskalaatikot ja roskahuoneet. Se haju tulee takuulla ruumiista. Joka on takuulla siinä jätesäkissä, joka roskaluukusta pilkottaa. Ja jos ei, siellä on joku vaanimassa, valmiina tekemään sinusta jätesäkkiin sisältöä. (Erään entisen asuntoni pihan lehtiroskiksessa asui yksi Pauli. Hän ei murhannut minua, mutta kävi kyllä lähellä, koska sain paskahalvauksen aina, kun yllätin hänet "kotoaan".)

Mitä sulta on pilalla?

Lue myös: 

• Top 6 järjenvastaiset pelkotilat

• Koukussa true crime -dokumentteihin

• Toisenlaiset dokumenttivinkit

Muistattehan joulun tonttuovivillityksen? Luin juuri, että kesän pihahitiksi on nousemassa keijuovi – puun juureen, kantoon tai vaikka leikkimökin seinään askarreltava pikkuinen koristeovi, jossa pihan pikkuruiset taruhahmot asustelevat. 

No minähän rupesin siinä sitten tietysti miettimään, että miksi tuollaisten pikkiriikkisten sisustusovien täytyy olla mitään sesonkijuttuja. Että miksei niitä voisi olla ympäri kämppää ihan läpi vuoden, kun ne kerran ovat niin ihania? Niitähän voisi kotona laittaa sellaisiin paikkoihin, jotka ovat käytössä jatkuvasti. Esimerkiksi: 

Kardashian-ovi, meikkihyllylle

Tämän oven esikuvana on Kim K:n tai Kylli-Jennerin ovi, tai kuka nyt sattuukaan olemaan oma kauneusgurusi. Ylellisen oven takaa avautuvat notkuvat meikkihyllyt tahrainen purtilosotku ja täydellisesti värikoordinoidut huulipunarivit  tahmaiset meikkikasat.

Yöovi, makuuhuoneeseen

Kun makuuhuoneen yöoven avaa, on mahdoton tietää, mitä sieltä tulvahtaa. Joskus oven takaa saa makoisat yöunet, joskus liskoja ja muita matelijoita, toisinaan "kivoja" elämä-, tulevaisuus-, avaruus- ja universumikeloja aamun pikkutunneille. Ja silloin kun se on tarpeen, yöoven takaa löytyvät myös ehkäisyvälineet. 

Diilerin ovi, lääkekaappiin

Kun tarvitset helpotusta, koputa diilerisi nuhjuiselle, huomaamattomalle ovelle lääkekaapin nurkassa. Ovi syntyy helposti vanhoista lääkepaketeista! Viitseliäin rakentaa ovelle myös joko ovimiehen tai vaikkapa taskulaskimesta kyhätyn salaisen ovikoodiboksin.

Henkilökunnan ovi, keittiöön

Esimerkiksi tiskikaapin nurkkaan voi hyvin askarrella henksuoven, jonka nurkalla keittiössä raatavat käyvät tupakalla. Ovi on jatkuvasti jollakin ämpärillä tuettu raolleen, jotta työtiloissa vaihtuisi ilma, ja sen ulkopuolella on roskis, tuhkis, tumppeja, räkää ja yksi risa tuoli (jonka voit askarrella skumppapullon rautalangasta).

Alkon ovi, viinakaapin kulmaan

Tottahan jokaisessa kodissa pitää oma pitkäripainen olla! Koristele ovi punaisilla teipeillä ja kirjoita siihen aukioloajat. Mutta mikä parasta, tämän viinakaupan ovi narahtelee auki myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Millaisen oven sinun kotisi tarvitsee?

Lue myös: 

• Snägärijonolive ja muut livekonseptit kassahihnaliven rinnalle

• Ensitreffit kättärillä ja 3 muuta ohjelmakonseptia

• 9 esiintymisjännitysneuvoa, jotka voisivat olla myös seksineuvoja